”Joo, nää on meikäläisiä! Kuuntele nyt, niillä on rummut ja kaikki messissä!”
Olen Maltalla. Istun aidalla, joka erottaa kivikkoisen rannan kävelykadusta. Kuuntelen silloisen kumppanini ja tämän kämppiksen huutelua ohi ajavalle turistien bileveneelle.
”Soittakaa Rihannaa!”
On kesä 2007, R&B-tähti Akon on MTV:n Isle of MTV-keikan ohella vieraillut Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä paperittomia siirtolaisia majoittavassa vastaanottokeskuksessa, joka näyttää lehtikuvien perusteella vankilan ja Afrikan länsirannikolle orjakaupan tukikohdiksi perustettujen linnakkeiden risteytykseltä.
Noin kolme viikkoa kuuntelen nigerialaiskaverusten rakkaudellista kettuilua toisilleen siitä, kuka porukassa on eniten ”fresh off the boat” eli tuorein tulokas.
Todellisuudessa kukaan ei halua vaikuttaa siltä, että olisi ”fresh off the boat”, ei edes vahingossa. Työnantajat palkkaavat lähinnä tummuuden, tai pikemminkin vaaleuden perusteella. Muussa tapauk-
sessa vaalennusta iholleen saa hakea raksalta. Tosin sekin vaalennus valuu työpäivän jälkeen suihkun lattiakaivoon.
Paras vaihtoehto on pyrkiä yrittäjäksi, jos ei välitä viranomaisten mielivaltaisuudesta (ks. Libero 3/2014). Ketään ei kiinnosta, tulitko maahan yön selässä kumiveneellä vai lentokoneella oma passi taskussa.
Kahdeksan vuotta myöhemmin kukaan ei vieläkään tahdo olla vasta veneestä astunut. Malta on kyllä joutunut näiden vuosien aikana kohentamaan paperittomien elinolosuhteita, mutta yleinen rasismi ei Euroopasta ole kadonnut mihinkään. Ja joku on aina ”fresh off the boat”, mutta missä olosuhteissa?
Sosiaalisessa mediassa kiersi loppukeväästä kuva hukkuneesta pikkutytöstä saatetekstillä, jossa pohdittiin kelluuko kuvassa potentiaalinen terroristi ja yhteiskunnan rakenteiden tuhoaja.
Samalla EU suunnittelee omia terrori-iskujaan, tosin kuvaillen niitä sotilaalliseksi operaatioksi. YK:lta on jo kysytty lupaa pommittaa siirtolaisia kuljettavat alukset satamiin ennen niiden lähtöä.
Onhan se ikävää. EU:n ulkopoliittisen lähettilään Federica Mogherinin puheiden perusteella tosin ikävämpää tuntuu olevan vastuun kantaminen vuosisatojen kolonialismista ja riistosta, jonka seurausta ihmisten muuttoliike osittain on.
Samaan aikaan Suomessa Perskeko suunnittelee satojen miljoonien leikkauksia kehitysapuun. Tulevan hallitusohjelman maahanmuuttoa koskevat kirjaukset ovat muutenkin aika karmivaa luettavaa. En halua edes tietää kenen kynästä tämä lause on: ”…turvapaikkahakemusten käsittelyssä nopeutetaan, päätökset palauttamisineen tehdään viipymättä…”
SSS-miehet tahtovat siis lähettää turvapaikanhakijat mahdollisimman vähällä ja nopealla byrokratialla sinne mistä tulivatkin.
Ratkaisujen Suomen ratkaisut eivät toki ole lopullisia, mutta se ei varsinaisesti lohduta, kun pohtii ratkaisujen seurauksia. Sekä ohjelman esityksistä että seurauksista kun on kansainvälinen solidaarisuus kaukana.
Sini Savolainen