Pyhimyksen uusi levy ihmettelee kuluttavana kuluvaa aikaa.
Teksti ja kuva Niko Peltokangas
Kuuntelin imuroidessani ja keittiötä siivotessani Pettymyksen taas kokonaan. Taisi olla ehkä 30. kerta. Löysin joistain räpeistä uusia viittauksia, ja liikutus tuli suunnilleen samoissa kohdissa kuin 29 aiemmalla läpikuuntelulla.
En osaa olla vertaamatta Pettymystä Pyhimyksen Ruger Hauer -kollegan eli Paperi T:n uusimpaan, joten aloitetaan vertailu jo nyt. Molempien taitavat räpit kestävät kuuntelemista uudelleen ja uudelleen. Kumpikin ammentaa myös samoista aiheista: yksinäisyydestä, ajan kulumisen peruuttamattomuudesta ja särkyneistä suhteista.
Pyhimys eli Kuoppalan Mikko antaa kuitenkin toivoa murtumien luutumisesta enemmän kuin Pulkkisen Henri. Ehkä se johtuu biittien melodisuudesta verrattuna Malarian pelon äänimattoihin. Tai ehkä Pyhin tarinat katsovat kauemmas taaksepäin, kun Papru tuntuu puhuvan viime talven tragedioista. Aika parantaa, sanotaan.
Sinimusta prosentti
Aika ja sen vääjäämättömyys ovat olleet Pyhimyksen soolotuotannon teemana ennenkin. Levyn avaavalla sinkkubiisillä palataan lapsuuden maisemiin, toisaalla luvataan olla aina nuoria ja pohditaan elämänvalintoja ja sattumien merkitystä liikennekuoleman kautta. Rakkaudesta kertovat laulutkin ovat niitä sellaisia, joissa toivotaan exälle kaikkea pahaa ja hajotaan kaipuuseen.
Levyn kolmas raita, Sipuli, on kyllä aitoa kauneutta rakkaudenkaipuusta. Samanniminen biisi löytyy muuten myös Eero Ojasen Opi perusasiat -kokoelmalta Sinikka Sokan laulamana. ”Maan mehevin hedelmä” toimii rakkauden metaforana paremmin kuin moni makeampi.
Poliittisen musiikin ystävälle Pettymyksen kohokohtia lienevät yhtäkkiä niin ajankohtaiseen Lapuan liikkeeseen viittaava Sinimusta sekä biisi nimeltä 1%, joka toteaa heti alkuun, että elämä on bisneksen tärkein osa. ”Ne näyttää kippuroita elintason kasvusta / se ei korreloi hyvinvointiin / muttei sitä lapsusta / näytä moni huomaavan.”
Tämä saattaa olla vain jotain isopartaisten kolmikymppisten brocialismia, mutta levyn liikuttavimpia pätkiä on, kun purkkasoul-laulaja Kasmir julistaa herkällä äänellään haluavansa kuuluvansa hallitsevaan yhteen prosenttiin. ”Kun en voi kaikkia pelastaa / oon vaan osa ongelmaa.”
Levyjulkkareiden helmiä
Pettymyksen julkkarikeikka pidettiin Blockfesteillä Tampereella. Levyllä riittää hyviä vierailijoita ja keikalla lavalla kävi asaa ja yonaa. Mielenkiintoisin vierailu oli Idolsista julkisuuteen nousseen Ari Koivusen esiintyminen keikan alkupuolella. Hevi-Arihan laulaa intron ja kertosäkeen Pyhimyksen Paranoid-levyn kakkosbiisillä.
Keikkasettiin mahtui kappaleita neljältä levyltä Salaisesta maailmasta uusimpaan. Draaman kaari oli mietitty: Kaikki alkoi maailmanselitykset summaavalla Mediumin avausraidalla 0. Kolmen biisin encore päättyi Paranoidin lopettavaan lavaltapoistumiseen. Välillä syttyivät spontaanit sytkärit, mikä aina vähän yllättää kännykänvaloihin jo tottuneen.
Uudelta levyltä mukaan mahtui kourallinen biisejä, ei niitä poliittisia kuitenkaan. Täysi festariteltta tunnisti Ei unta ennen Maltsuu -sinkun ensimmäisestä bassoniskusta. Artisti oli mielissään.
Hyvät levyt kestävät kuuntelua ja ovat tarpeeksi monipuolisia, jotta niistä voi löytää itsensä ja elämäntilanteensa kuin horoskoopeista. Sloganeita syvemmältä riimejään ammentava Pyhimys onnistuu tässä.
Pettymys osoittaa, ettei Teflon Brothersin junttiräppi ole tuhonnut artistin luovuutta ja kunnianhimoa. Joku vain teki räppäristä kaikkien opportunistien ja utilitaristien pyhimyksen, jolle tarkoitus pyhittää keinot.