Niin sanotun aktiivimallin uhkaamat työttömät ehdottavat nöyryyttämisen tilalle työn jakamista ja kaiken työn arvostamista.
teksti Niko Peltokangas
Työttömyyskorvauksia leikkaava ”aktiivimalli” lisää epävarmuutta, nöyryytystä, stressiä ja huonoja työehtoja, sanovat mallin uhkaamat nuoret aikuiset. Tuulikki Rautiaisen mielestä se on ennen kaikkea rangaistus työttömille siitä, etteivät nämä tee töitä, joita heillä ei ole mahdollisuuttakaan tehdä.
”Työttömien kurittaminen näkyy myös työoloissa, sillä pahimmillaan aktiivimalli pakottaa työttömät huonoihin työsuhteisiin, epävarmoihin pätkätöihin ja ilmaista työvoimaa hyödyntäviin niin sanottuihin työllistymistoimenpiteisiin.”
Yliopistosta valmistunut Rautiainen on ollut työttömänä syksystä lähtien. Satunnaisesti hän on saanut tuloja lehtikirjoituksista, mutta töiden ilmaantuminen aiheuttaa byrokratiaa eikä niitä välttämättä riitä vaadittua 18 tuntia kolmen kuukauden aikana.
Niin sanottu aktiivimalli vaatii työtöntä tekemään kolmen kuukauden aikana 18 tuntia palkkatyötä, ansaitsemaan yrittäjänä 241 euroa tai olemaan viisi päivää jossain työ- ja elinkeinotoimiston palvelussa kuten työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Jos vaatimus ei täyty, työttömyyskorvausta leikataan kolmeksi kuukaudeksi 4,65 prosenttia. Vaaditusta palkkatyöstä pitää maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, mutta te-toimiston ”työllistymispalveluissa” tehdään palkatonta työtä.
”Ei kasvata intoa”
Hämeen Vasemistonuorten puheenjohtaja Noora Tapio on työtön työnhakija, jonka nopea työllistyminen ei näytä todennäköiseltä vaan edessä on työmarkkinatuen leikkaaminen. Tampereen kaupungin luottamustoimien kokouspalkkiot auttavat taloudellisesti, mutta nöyryytyksen tunnetta ne eivät vie.
”Rehellisesti sanottuna tämä ei kasvata intoani hakeutua työllistämistä edistävien palveluiden piiriin. Olen pohtinut työkokeilua, mutta en tahtoisi olla numero tilastossa osoittamassa hallitukselle, että tämä muka olisi toimiva tapa vähentää työttömyyttä. Työllistymisellä ja työkokeilulla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, eivätkä työkokeilut yleensä johda työsuhteisiin. Kyseessä onkin hallitukselta ovela tapa siivota työttömyystilastoja.”
Emmi Alholle ”aktiivimalli” on aiheuttanut jo lisästressiä työllistymisestä, vaikka hän on vasta valmistumassa yliopistosta. Hän kokee, että työttömiä pidetään toisen luokan kansalaisina, joita poliitikot voivat rankaista työttömyydestä. 13-vuotiaasta asti töitä tehnyttä Alhoa loukkaa puhe laiskoista työttömistä.
”Olen opiskellut pitkään ja tehnyt paljon itselleni ja uskoakseni myös yhteisölle tärkeää vapaaehtoistyötä ja toiveenani on työllistyä alalle, jossa voin parhaiten käyttää hyödykseni osaamistani. Nyt pelkään, että ilmapiiri on pian sellainen, että minun oletetaan tekevän ihan mitä tahansa työtä, koska ”kaikki työ on arvokasta”.”
Palkkatyö ei mittaa aktiivisuutta
Alhon mielestä on syytä keskustella palkkatyön merkityksestä. Ihmisten pitäisi voida toimia osana yhteiskuntaa ja saada toimeentulo ilman vaatimusta palkkatyöstä. Tuulikki Rautiainen on samaa mieltä.
”Aktiivimallin nimi lähinnä naurattaa. Ihmisten aktiivisuutta ei tule mitata palkkatyöllä. Yhteiskuntamme on täynnä työtä: hoivaa, aktivismia, vapaaehtoisuutta, talkoita. Oikeita talkoita, ei Sipilä-talkoita.”
Rautiainen, Tapio ja Alho pitävät perustuloa ja työn jakamista esimerkiksi työaikaa lyhentämällä parempina vaihtoehtoina kuin työttömyyskorvauksella kiristäminen.
”Ei ole järkevää, että meillä on suuri määrä ihmisiä, jotka ylikuormittuvat työssään, ja samalla toinen suuri joukko, jolla ei ole työtä lainkaan. Perustulo helpottaisi myös lyhyiden työpätkien vastaanottamista, kun voi varmistua siitä, että työsuhteen jälkeen ei tipu tyhjän päälle odottamaan tukipäätöksiä, joiden saamisessa voi kestää pitkään,” Tapio kommentoi.
Haastateltavien ehdotuslistalla on myös pienyrittäjyyden helpottaminen nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ja alentamalla väliaikaisesti sivukuluja, kun yrittäjä palkkaa ensimmäisenä työntekijänä nuoren tai pitkäaikaistyöttömän. Työttömyyden henkistä kuormaa pitäisi helpottaa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla, ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tarvitaan myös harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia.
Työelämän kamppailut ovat yhteisiä
Ammattiyhdistysliikkeen reagointi työttömien aseman huonontamista vastaan saa kiitosta. Työttömien asia on yhteinen, sillä heidän asemansa heijastuu työntekijöiden oloihin laajemminkin, kun työnostajilla on käytettävissään ilmaista tai kurjistamispolitiikan liikkeelle ajamaa työvoimaa, Rautiainen sanoo.
”Työttömät ovat aivan samalla tavalla osa niitä kamppailuja, joita kohtuullisemmman ja oikeudenmukaisemman työelämän puolesta käydään.”
Noora Tapion mielestä ay-liikkeen oli pakko reagoida myös siksi, että ”aktiivimalli” rikkoo kilpailukykysopimusta, johon sisältyi hallituksen lupaus jättää työttömyyskorvaukset rauhaan. Hän uskoo mallin aiheuttaman aktiivisuuden voimistavan ay- ja vasemmistoliikkeitä, kunhan ihmiset kokevat olevansa tärkeässä osassa merkityksellisessä liikkeessä.
”Kaikista hienointa on ihmisten positiivinen suhtautuminen. En muista, milloin viimeksi ihmiset myös vasemmistokuplan ulkopuolella ovat suhtautuneet näin positiivisesti lakkoiluun.”
Tapio huomauttaa, että vastarintaa tarvitaan myös tulevien huononnusten torjumiseksi. Hallitus aikoo esittää työttömyyskorvauksen menettämistä jopa 60 päiväksi, jos työtön ei hae vähintään yhtä työpaikkaa viikossa.