Iso-Britannian opiskelijaliike kallistuu vasempaan ja saa lisää painoarvoa.
teksti ja kuvat Milja Komulainen
Tammikuussa 2014 Lontoon yliopiston kampuksella kuhisee. Joukko opiskelijoita on kokoontunut osoittamaan mieltään.
”Workers and students, unite and fight – työläiset ja opiskelijat, yhdistykää ja taistelkaa”, kuuluu pääkaupungin keskustan kaduilla marssivan joukon iskulause.
Mielenosoittajat vaativat parempia työehtoja yliopiston työntekijöille ja loppua koulutusjärjestelmän yksityistämiselle. Jotkut kantavat kylttejä, joissa vaaditaan oikeutta poliisien 2011 ampumalle Mark Dugganille. Puhujakorokkeelle nousee opiskelijajärjestön johtajia, siivoojia ja ammattiliittojen edustajia. Nuori mies jakaa sosialistisia pamfletteja paikalla olijoille. Radikaali vasemmistolainen retoriikka ei yllätä: mielenosoituksista ja valtausprotesteista on tullut tavallinen näkymä Britannian kampuksilla.
Vasemmisto puuttuu valtavirran politiikasta
Britannian opiskelijaliike, ”the student movement”, on noussut käsitteeksi mediassa vuoden 2010 jälkeen. Tuolloin juuri valtaan tullut konservatiivien ja liberaalidemokraattien muodostama koalitiohallitus oli tehnyt lakialoitteen, joka mahdollistaisi yliopistojen lukukausimaksujen nostamisen kolminkertaisiksi eli 9 000 puntaan vuodessa. Marraskuisen Lontoon keskusta täyttyi yli 50,000 opiskelijasta, jotka vaativat loppua talouskurille ja koulutuksen kaupallistumiselle. Protestit päättyivät Tory-puolueen päämajan valtaukseen ja yli 150 opiskelijan pidätykseen. Noin kuukausi myöhemmin Britannian parlamentti äänesti lukukausimaksuja nostamisen puolesta.
Valtavasta tappiosta huolimatta, tai kenties juuri sen takia, opiskelijaliike on jatkanut toimintaansa. Yksittäisten opiskelijayhdistysten lisäksi liikkeeseen lukeutuu muun muassa opiskelijayhdistysten kansallinen liitto National Union of Students (NUS) sekä opiskelijoiden ja koulutussektorin ammattilaisten muodostama verkosto National Campaign Against Fees and Cuts (NCAFCA). Opiskelijaliikkeeseen mahtuu myös maltillisempia ja oikeistoon kallistuvia toimijoita, mutta useimpia protesteja yhdistää voimakas vasemmistolainen linja: kampuksilla toimitaan talouskuria vastaan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Britannian valtavirran politiikkaan verratuna opiskelijaliikkeen vasemmistolaisuus vaikuttaa radikaalilta. Saarivaltion politiittinen kenttä on tuntunut jumittuneen keskilinjan oikeistolaiseksi 90-luvulta lähtien, jolloin Tony Blair muutti työväenpuole Labourin kurssia liberaaliin suuntaan. Liberaalidemokraattien hallituspaikka vuoden 2010 vaaleissa herätti hetkeksi toiveikkuutta vasemmiston keskuudessa.Toiveet haihtuivat pian, kun tuore koalitiohallitus alkoi harjoittamaan tiukkaa talouskuria, jota on verrattu jopa rautarouva Margaret Thatcherin politiikkaan.
Talouskuri luo aktivisteja
Kampuksilta kuuluvat viestit sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, julkisten palveluiden tärkeydestä ja työväen oikeuksista tuntuvat haastavat vallanpitäjien poliittisen linjan.
”Huonontunut elintaso ja lukukausimaksujen nouseminen ovat tehneet monista tavallisista opiskelijoista aktivisteja”, toteaa Gordon Maloney, opiskelijayhdistysten liiton National Union of Students:in (NUS) Skotlannin osaston presidentti. ”Nuoret ovat tajunneet, ettei nykyinen järjestelmä enää tue heitä”.
Maloney, joka toimii nyt ensimmäistä kauttaan Skotlannin NUS:n johdossa, määrittelee olevansa vallankumoukselllinen kommunisti. Manifestoissaan Maloney puhuu äärioikeiston vastustamisesta, talouskurin päättämisestä ja asuntopolitiikasta. Kautensa aikana hän on muun muassa vastustanut onnistuneesti leikkauksia ammattikoulujen rahoitukseen, sekä saanut Skotlannin hallituksen lisäämään opintotukea. Skotlannissa opiskelijaliikkeellä on sananvaltaa.
”Minua suorastaan hävettää, miten paljon painoarvoa mielipiteellämme on,” Maloney naurahtaa. ”Englannissa meidät nähdään radikaaleina, koska uskomme että ilmainen koulutus kuuluu kaikille. Skotlannin hallitus kuitenkin kuuntelee meitä.”
Englannissa NAFCA:n ja opiskelijayhdistysten järjestämät protestit ovat näkyneet ja kuuluneet mediassa, ja pieniä voittojakin on saavutettu esimerkiksi yksittäisten yliopistojen työntekijöiden palkkojen nostamisessa. Julkisten palveluiden leikkauksiin opiskelijaliikkeen vasemmistolainen siipi ei kuitenkaan ole pystynyt vaikuttamaan.
Maloney arvelee Skotlannin opiskelijaliikkeen voitokkuuden suhteessa Englannin liikkeeseen johtuvan osittain maan poliittisesta tilanteesta. Skotlannin hallitusta johtava Scottish National Party (SNP) on profiloitunut sosiaalisen oikeudemukaisuuden puolueena ja kuuntelee siksi herkemmin vasemmistolaisten nuorten johtaman opiskelijajärjestöjen liiton vaatimuksia.
”Mutta ei vaikutusvaltamme johdu pelkästään maamme poliittisesta tilanteesta. Kun Skotlannin hallitus ehdotti leikkauksia ammatikoulujen budjettiin, me nostimme siitä valtavan metelin. Vallanpitäjät huomasivat, että olemme valmiita taistelemaan.”
Skotlannissa saavutetusta menestyksestä huolimatta Maloney ei usko, että opiskelijaliike voi yksin muuttaa Britannian politiikkaa merkittävästi. Hänen mielestään opiskelijoissa ei ole samaa vallankumouksellista potentiaalia kuin työväessä. Liikkeen suuri mahdollisuus piilee pikemminkin sen kyvyssä herätellä poliittisen toiminnan kulttuuria nuorten parissa.
“Kampukset ovat tärkeä kasvualusta aktivismille, ja opiskelijaliitot voivat toimia katalyyttina laajemman yhteiskunnallisen liikkeen syntymiselle,” Maloney arvelee. “Tavoitteeni on, että nuoret valmistuvat yliopistosta ja ammattikouluista sosialisteina.”