Nuoret yhteiskunnalliset taiteilijat Kukka Ranta ja Timo Wright kuvaavat eriarvoistumisen todellisuutta.
Teksti Pontus Purokuru
Harmaapartainen asunnoton mies kaivelee housujaan grillin takana. Vieressä on galleria Alkovin näyteikkuna, jossa pahville liimattu piirroshahmo istuu juomassa viinaa.
On vaikea sanoa, onko näyteikkunan mies astunut kadulle vai toisin päin.
Contemporary Trash -näyttelysarjaan kuuluva Kukka Rannan ja Laura Lehtisen näyttely esittelee hahmoja, joita näkee tavallisemmin kadulla keräämässä pulloja, maalaamassa tägejä tai soittamassa haitaria.
»Näyttely yhdistää eri toimijoita ja samalla politisoi helsinkiläistä Kallio-liikettä. Tavoitteena on herättää keskustelua kaupunkitilan käytöstä ja siitä, miten tuottamattomat tai kaupunkikuvaa häiritsevät ihmisryhmät ovat leimautuneet eläviksi roskiksi», Ranta kertoo.
»Elävä roska» on Tampereen apulaispormestari Kristiina Järvelän puistojuopoista käyttämä nimitys. Järvelä sanoi vuosi sitten Aamulehden Moro-liitteessä, että kaupungin keskustan »pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin».
Ranta ja Lehtinen laajentavat teemaa ja käsittelevät myös nuoria, siirtolaisia, kodittomia, juoppoja ja leipäjonolaisia. Näyttelyn avajaisissa Vailla vakinaista asuntoa -yhdistys jakoi soppatykillä ruokaa ihmisille, joita näyttely käsittelee. Kallio-liike toi leipää. Hurstin leipäjonon kautta paikalla oli satoja ihmisiä.
»Kerrankin taidetta, joka puhuttelee, eikä sellaista porvarillista paskaa, mitä tuossa yleensä aina on», tuumasi eräs leipäjonolainen avajaissopan äärellä.
Taide yhdistää ja inhimillistää
Ranta pyrkii yhdistämään taiteessa erilaisia toimijoita, tapoja ja tekniikoita.
»Taide voi liittyä vaikka valtaukseen, kaupunkitilan interventioon tai olla osa yhteiskunnallista liikettä», hän sanoo.
Yhteiskunnallisen taiteen pitää Rannan mukaan tutkia eriarvoisuutta tuottavia rakenteita. Rakenteisiin pitäisi puuttua ennaltaehkäisevästi sen sijaan, että jälkikäteen syytetään ja kriminalisoidaan köyhiä.
Yksi tällainen rakenne on Suomessa rehottava rasistinen populismi.
»Se herkistää monia tahoja ja puolueita ottamasta esimerkiksi siirtolaisten tilaan kantaa. Konkreettisia toimenpiteitä ei aloiteta, kun pelottaa, että puolueiden äänimäärät laskevat, jos profiloituu mamuedustajaksi.»
Seuraavaksi Ranta haluaisi tehdä köyhyydestä valokuvatutkielman, joka uudistaisi kuvaa suomalaisuudesta.
»Haluaisin kuvata ihmisten tarinoiden ja kuvien kautta, mitä tämän päivän eriarvoistuminen merkitsee, löytää todellisuuksia, joista meillä ei ole hajuakaan – miten toiset kamppailevat arjen kanssa, miten ihmiset ovat pudonneet tukijärjestelmästä ulos.»
Suomalaista siirtolaista ei erota somalialaisesta
Galleria Kluuvissa järjestettiin helmikuussa erilainen näyttely rasismista.
»Jouduimme lähtemään taas. Silloin me tiesimme, ettemme tulisi takaisin.»
Puhe voimistuu, kun astuu lähemmäksi yhtä Pitkä matka kotiin -installaation radioista.
»Kun ne ampui pihamaalla, niin koko rakennus tärisi. Meidän talon vieressä oli konekivääri, ja pojat oli innoissaan, kun konekiväärillä ammuttiin ja hylsyt lensi.»
Kuka on äänessä: Karjalasta sotaa paennut evakko, suomalainen sotalapsi vai tämän päivän pakolainen Somaliasta?
Taiteilija Timo Wright haastatteli eri-ikäisiä ja erimaalaisia pakolaisia. Hän poisti haastatteluista vuosiluvut ja paikannimet. Näyttelijä Vesa Vierikko luki tekstit nauhalle eikä lopputuloksesta ole mahdollista sanoa, mistä kukin puhuja tulee.
Haastateltuja yhdistää samanlainen kokemus lähtemisestä pakon edessä.
»Jos jengi muistaisi, että myös meidän maassa ihmiset on joutuneet lähtemään konfliktin takia omasta kodistaan, niin silloin olisi helpompi ymmärtää, että tänäkin päivänä ihmiset lähtevät pakolaisiksi samoista syistä kuin vaikka omat isovanhemmat», Wright sanoo.
Teos on osa Wrightin If you tolerate this… -näyttelyä. Näyttely tarjoaa ideoita, joilla käsitellä rasistista puhetta.
Wrightille rasismi tarkoittaa negatiivisten erojen pönkittämistä.
»Se on puhetta, jossa sanotaan epätosia asioita toisista ihmisryhmistä, erityisesti heikommassa asemassa olevista ihmisryhmistä.»
»On helppo ratkaisu syyttää heikommassa asemassa olevia ihmisiä, jotka eivät pysty puolustautumaan siinä missä joku Björn Wahlroos. Pitää ryppyillä samankokoisille, ei pienemmille. Mieluummin isommille, jos pystyy.»
Rasismi ei perustu mihinkään
Meillä on tapana jaotella toisiamme eri ryhmiin ja perustella järjestystä sillä, että ihmiset tulevat eri sosiaaliluokista, roduista tai etnisyyksistä. Niin kuin nimimerkki Eino P. kommentoi Wrightin näyttelyä Hommafoorumilla:
»Hyvänen aika sentään, eihän tuossa [suomalaisten väitetyssä rasismissa] ole kyse mielipiteestä, vaan objektiivisesta yhteiskunnallisesta havainnosta ja tilastoista: on kiistämätön tosiasia, että eurooppalaiseen yhteiskuntaan sopeutumattomuus korreloi vahvasti joidenkin etnisten ryhmien kanssa.»
Wrightin näyttelyn toinen teos puuttuu tällaiseen ajatteluun ottamalla kuvan näyttelyn kävijöistä ja asettamalla kuvat seinälle hierarkiaan rodullisen järjestyksen mukaan. The Race Code -installaatio analysoi kasvonpiirteitä tietyn periaatteen mukaan.
»Kävijä ajattelee, että millä perustein tämä luokittelu on tehty. Sitten hän tajuaa, että ei millään. Sen on mahdotonta perustua mihinkään tieteelliseen tai edes ei-tieteelliseen», Wright selittää teosta.
Tylsien asioiden puolesta
Wrightin mielestä suomalaisten enemmistö eli hiljainen massa ratkaisee pienen mutta äänekkään äärioikeiston merkityksen. Ilman massan hyväksyntää äärioikeistolla on hyvin vähän liikkumavaraa.
»Merkitsee paljon, katsommeko kohti vai poispäin. Ei voida olettaa kaikilta ihmisiltä, että noustaan barrikadeille, mutta voidaan olettaa toisten kunnioittamista ja sitä, ettei katsota poispäin, kun tapahtuu jotain.»
Äärioikeiston nousulta ei pidä sulkea silmiään, mutta toisaalta äärioikeistokin elää saamastaan huomiosta. Siksi Wright korostaa erilaisten ihmisten kohtaamista »pienten ja tylsien juttujen» kautta.
»Tää saattaa kuulostaa naivilta, mutta mä uskon, että ruoalla on suuri merkitys siihen, että ihmiset ymmärtää toisiaan.»
Ruoka on arkinen ja neutraali tapa tutustua toisiin ihmisiin. Sen äärellä voi tajuta, mikä yhdistää siirtolaisia ja itseä.
[ylwm_vimeo]38437696[/ylwm_vimeo]