Huivi ei ole musliminaiselle ongelma vaan osa itsemääräämisoikeutta.
teksti Elina Korhonen kuvitus Pirjo Hakonen
Islam on tuntunut kiinnostavan viime aikoina suomalaista mediaa erityisen paljon. Antirasistista feminismiä edustavan The Black Female Experience -blogin kirjoittajien mielestä viime aikaista keskustelua on kuitenkin käyty pääosin muiden kuin islaminuskoisten lähtökohdista käsin. Keskustelua ovat motivoineet muun muassa huiviin liittyvät ongelmat – jotka kuitenkin ovat ongelmia vain ei-muslimeille, eivät islaminuskoisille.
The Black Female Experience -blogin ylläpitäjät vetivät Voimaa huivipelon kohtaamisesta -työpajan marraskuussa Helsingissä järjestetyssä Feministisessä foorumissa. Työpajassa päästiin tutkiskelemaan osallistujien ennakkoluuloja ja valmennettiin seuraamaan kriittisemmällä silmällä islamia käsittelevää suomalaismediaa.
”Kuinka paljon pelottaa?” toinen työpajan vetäjistä kysyi astellessaan osallistujien eteen kasvot peittävässä niqab-hunnussaan. Kolmekymmenhenkinen osallistujajoukko tutkaili tuntemuksiaan ensin hiljaisuudessa. Työpajan järjestäneiden, ennakkoluuloihin kyllästyneiden muslimifeministien turhautumisesta on syntynyt myös syrjintää käsittelevä blogi.
”Huomaatko yhdistäväsi sumeilematta huivin alistamiseen, sivistymättömyyteen, syrjäytymisen ja terroriin?” he kysyvät blogissaan. Kaksikko kirjoittaa myös huivipelon olevan sallittua, jos on itse valmis ottamaan ensimmäisen askeleen kumotakseen stereotypioita, vaikka pelottaisikin.
Työpajan aikana osallistujat pääsivät kertomaan ennakkoluuloistaan, mutta toisaalta reflektoivat myös niiden oikeutusta: Kun emme näe keskustelukumppanimme katsetta tai eleitä niqabin takaa, kommunikaatio tuntuu pelottavalta tai vähintäänkin oudolta. Toisaalta puhelinkeskustelut onnistuvat aivan hyvin ilman ilmeiden ja eleiden apuakin.
Osallistujat huomasivat keskustelun tuoksinassa myös mediakuvien suuren vaikutuksen omiin mielikuviin: työpajassa hämmästeltiin sitä, kuinka voimakkaan uhri-assosiaation hunnun peittämä musliminainen osallistujien mielissä synnyttää.
Väärinymmärryksiä ja välinpitämättömyyttä
Vetäjät valottivat yleisimpiä syitä huivin käytön taustalla. Kyse on vallasta ja itsemääräämisoikeudesta, eikä niinkään naisille asetetuista määräyksistä. Huivin käyttäjä voi päättää, kuinka paljon kehostaan suostuu näyttämään. Joillekin niqabin käyttö taas on keino rajoittaa kontaktia maalliseen ja päästä siten lähemmäksi Luojaa.
Naisten mukaan länsimaiseen huivikeskusteluun liittyy runsaasti asiattomuuksia. Siksi huivin käyttö on nykyisin myös poliittinen päätös.
Aivan toisenlaisista lähtökohdista ponnistavan länsimaisen feministin on vaikea ymmärtää, että musliminaisten kamppailu omista oikeuksista on tarkoittanut esimerkiksi taistelemista kehon peittämisen puolesta – siis oikeudesta pukeutua oman uskonsa mukaisesti – samaan aikaan, kun länsimaissa naisten oikeuksien puolesta on usein riisuuduttu.
Räikein esimerkki väärinymmärryksestä on naisasialiike Femenin taannoinen protesti musliminaisten oikeuksien puolesta. Yrittäessään ”pelastaa” avuttomat musliminaiset tulivat Femenin aktivistit hyökänneeksi musliminaisten henkilökohtaista uskoa ja arvoja vastaan ja syyllistyivät näin itse musliminaisten väheksymiseen.
Miksi sitten emme tiedä huivin käytön syitä? Bloggaajat väittävät, etteivät musliminaisten ajatukset kiinnosta suomalaista mediaa. Henkilökohtaisia syitä käyttää huivia ei vaivauduta tiedustelemaan, koska huivipäisten naisten uhriasemaan ja omien mielipiteiden korruptoituneisuuteen uskotaan mediassa sokeasti. Jäljelle jää vain pelkoa lietsova islam-uutisointi.
Kuin tatuointi
Työpajan osallistujien haluttiin miettivän sitä, kuinka monelta yhteiskunnan alueelta huivia käyttävät naiset joutuvat rajaamaan itsensä ulos – pelkästään muun yhteiskunnan ennakkoluulojen vuoksi. Kun työpaikoilla, työhaastattelussa tai harrastusten parissa huivin käyttöön suhtaudutaan nuivasti tai sen käyttöä rajoitetaan, kyse on huivipelosta.
Samalla tavoin itsensä voi rajata yhteiskunnan normiston ulkopuolelle tatuoinneilla tai lävistyksillä. Tällainen tietoinen erottautuminen ja omasta kehostaan määrääminen saattavat estää pääsyn joihinkin paikkoihin sekä altistaa jopa väkivallalle ja syrjinnälle. Huivin alla on alistetun uhrin sijaan rohkea nainen, joka ei suostu sopeutumaan ahdasmieliseen normistoon.
Myös osallistujat pääsivät kokeilemaan huivia ja saivat tunnustella olotilaansa huivin alla. ”Miltä nyt tuntuu, oletko edelleen älykäs, oletko itsenäinen? Kuka saa puhua puolestasi?” kysyttiin.
”Uskotteko minua, jos kerron, että huivinkäyttö on itse asiassa viimeinen asia, johon miehillä on jotakin sanottavaa?” toinen nimettömiksi jäävistä työpajan vetäjistä kysyy lopuksi. Ehkä musliminaisten huivinkäytöstä ei tarvitsekaan ahdistua saati sitten arvostella muita sen käyttämisestä.