Ilmastosopimus solmitaan Pariisissa mutta osa ympäristöaktivisteista pelkää, ettei sillä ole mitään väliä.
Teksti Antti Saarelainen – Kuva Ympäristöministeriö / Linda Saukko-Rauta
Kööpenhaminassa 2009 järjestetyn ilmastokokouksen täydellisen lässähtämisen jälkeen on radikaalien ympäristöaktivistien usko kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin ollut koetuksella. Mitä Pariisisin kokouksen suhteen on odotettavissa, ja kannattaako paikalle lähteä?
Saksalaisessa Rosa Luxemburg -säätiössä ilmastoasioiden parissa työskentelevän Tadzio Müllerin mukaan vasemmistolaiset ja radikaalimmat ympäristötoimijat suhtautuvat kokoukseen ristiriitaisesti. Saksalaista vasemmistopuolue Die Linkeä lähellä oleva ajatuspaja määrittelee itsensä osaksi kansainvälistä Climate Justice -liikettä. Säätiö järjestää kokouksen yhteydessä seminaareja ja rahoittaa kehittyvien maiden aktivistien matkoja ilmastokokouksen yhteydessä järjestettäviin aktioihin ja seminaareihin.
”Suurin osa sekä päättäjistä että ympäristöjärjestöistä arvioi, että Pariisissa tullaan allekirjoittamaan kansainvälinen ilmastosopimus. Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta sopimus tulee olemaan aivan liian kunnianhimoton, eikä se tule olemaan maita sitova”, Müller ennakoi.
Myös uutistoimisto Reutersin haastattelema E3G-ajatuspajan johtaja Nick Mabey arvioi ilmastosopimuksen muistuttavan enemmän luottamukseen perustuvaa ydinsulkusopimusta kuin kauppasopimuksia, jotka määräävät valtioille sanktioita sääntöjen rikkomisesta.
Koska sopimus joka tapauksessa solmitaan, ympäristöjärjestöjen ei kannata Müllerin mielestä keskittyä Pariisissa painottamaan sen allekirjoittamisen tärkeyttä kuten ne toimivat aiemmin Kööpenhaminan kokouksessa.
”Suoraan sanottuna sopimus tulee olemaan scheissea. Tässä tilanteessa kansalaisyhteiskunnan on tärkeää osoittaa, ettei yksinkertaisesti riittämätön sopimus ole hyväksyttävissä. Emme voi hyväksyä, että päättäjät jälleen allekirjoittavat vaikuttamattoman ilmastosopimuksen ja vain lupaavat palata neuvotteluihin tiukemmasta sopimuksesta viiden tai kuuden vuoden kuluttua”.
Erityisesti monet kehittyvien maiden ympäristöjärjestöt ovat menettämässä uskonsa kymmeniä vuosia jatkuneisiin tuloksettomiin ilmastoneuvotteluihin. Jotkut jopa toivovat koko prosessin romahduttamista.
”Mielestäni meidän tulee luoda vahva viesti: pysäytetään tämä maapallon polttava sopimus. Tiedämme jo, että sopimus on olemassa. Tehtävänämme ei ole luoda painetta paremman sopimuksen toiveissa, tehtävämme on pysäyttää koko huono sopimus. Me olemme päästökauppaa, ilmastonmuokkausta ja päästötavoitteita vastaan”, toteaa Bolivian entinen ilmastoneuvottelija Pablo Solon Ejolt-nettilehdessä.
Tadzio Müller on osin samaa mieltä. ”Kansalaisyhteiskunnan tehtävänä on nyt viestittää maailmalle tarpeeksi voimakkaasti, että emme hyväksy tätä sopimusta kokonaisuudessaan. Sopimuksessa tulee luultavasti olemaan hyviä osia, kuten ilmastorahoitus kehittyville maille, mutta kokonaisuutena se on kestämätön. Suosittelenkin jokaista ilmastonmuutoksesta huolissaan olevaa joko saapumaan Pariisin tai osallistumaan ilmastokokouksen aikana toimintaan asuinpaikallaan. Meidän täytyy yrittämällä pysäyttää sopimusprosessi osoittaa, että emme hyväksy johtajien päätöksiä.”
EDIT 29.10. Tarkennettu Tadzio Müllerin viimeistä sitaattia.