Juha Säijälä kirjoitti Kansan Uutisten verkkolehdessä 11.5. Kreikan Vasemmistonuorista mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän jutun. Kreikassa Syriza (Synaspismós Rizospastikís Aristerás eli Radikaalin vasemmiston liitto) on usean vasemmistopuolueen muodostama koalitio. Syrizan nuorisoliitto on vasta perustettu useiden vasemmistolaisten yhdistysten yhteenliittymä. Toisin kuin Syriza, joka yhä koostuu eri puolueista, ovat Kreikan vasemmistonuoret päättäneet muodostaa uuden järjestön.
Yhteistyö on mahdollista, koska ideologisesti erimieliset edustajat ovat muodostaneet ryhmiä järjestön sisälle. ”Eurovastaiset, antiautoritääriset ihmiset, antifasistit, ihmiset, jotka auttavat työssäkäyviä äitejä, esimerkiksi. Ikään kuin eri virtauksia saman liikkeen sisällä”, kuvaili juttuun haastateltu keskuskomitean jäsen Lina Theodorou.
Vaikka lähtökohtamme ovat hyvin erilaiset, näkisin mielellään Kreikan vasemmistonuorten järjestäytymisestä otettavan mallia Suomessa. Erityisen tärkeää tämä olisi heikentyneelle vasemmistolle ja Vasemmistoliitolle. Vaikka ihmiset kuuluvatkin samaan liittoon, samaan puolueeseen, löytyy järjestöstä aina sisäisiä, hyvin syviä ristiriitoja. Koska vallalla oleva kulttuuri nostaa yhtenäisyyden ylimmäksi arvoksi, ei näitä ristiriitoja tuoda julki. Kamppailu käydään jatkuvasti hämärässä, missä taistelut ovatkin vielä verisempiä. Kun opposition on mahdotonta tuoda näkemyksiään julki ja järjestäytyä teennäisen yhtenäisyyden raamien sisällä, laitetaan kaikki paukut henkilövalintoihin. Tästä taas seuraa se, että hegemoniasta kamppailevat osapuolet katkeroituvat toisiaan kohtaan ja riidat kiteytyvät henkilöihin asiasisältöjen sijaan.
Kreikan vasemmistonuorten lähestymistapa tarjoaa erilaisia painotuksia tekeville jäsenille mahdollisuuden toimia ilman turhautumisen tunnetta itselleen tärkeiden asioiden jyrätyksi tulemisesta. Monimuotoinen järjestäytyminen on voimavara jota hyödyntämällä puolue välttää paikalleen jämähtämisen sekä pystyy jakamaan valtaa ja vastuuta, jotka ovat tupanneet keskittymään muutamille elimille ja muutamille toimijoille.
Erimielisyydessä ei ole mitään pelättävää. Ei ole olemassa yksimielistä ryhmää. Missä on kaksi ihmistä tai useampi, siellä on myös ristiriitoja. Jos keskenään samanmielisille, mutta osan ryhmästä kanssa erimielisille ei tarjota muodollisia väyliä järjestäytyä ja tuoda julkisesti esille näkökulmiaan, emme tule vähentäneeksi tai poistaneeksi erimielisyyttä, vaan pikemminkin lakaisemme kytevän pommin maton alle – toivoen ettei se räjähdä, jos emme näe sitä.
Henrik Jaakkola
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen ja Etelä-Suomen Vasemmistonuorten jäsen