Kolumni on julkaistu Liberossa 2/2012
Siinä tavallisimmat vaihtoehdot, kun lähdetään kotoa ulos viettämään aikaa muiden ihmisten seurassa. Julkisen tilan kaupallistuminen ja yhä tiukempi kontrollointi rajaa ihmisten mahdollisuuksia oleskella ja käyttää julkista tilaa. Siten rajataan myös mahdollisuuksiamme yhteisölliseen toimintaan, kansalaisaktivismiin ja epäkaupalliseen tapahtumanjärjestämiseen.
Konfliktit julkisesta tilasta kytkeytyvät oikeuteen niin sen käyttämisestä, liikkumisesta kuin omistamisestakin. Julkisen tilan kaupallistuminen tarkoittaa sitä, että tilojen käyttötarkoituksen määrittely ja suunnittelu valjastetaan palvelemaan kapitalistista tuotantoa, tarkemmin sanoen voiton tavoittelua.
Samalla pyritään siivoamaan ei-toivotut ihmiset ja toiminta julkisesta tilasta. Esimerkkejä tästä ovat romanisiirtolaisten leirien tuhoamiset sekä ehdotukset kerjäämisen kriminalisoimisesta. Näillä toimilla pyritään piilottamaan ja hävittämään »häiritsevä köyhyys» kaupunkikuvasta.
Helsingissä nuoria graffitimaalareita vainottiin vartijoiden voimin 2000-luvun alkupuolella maltaita maksaneen ja katutaiteen vastaisen Stop töhryille -kampanjan nimissä. Tampereella haluttiin nollatoleranssi julkiselle alkoholinkäytölle. Aamulehden mukaan tavoitteena oli saada »örveltävä kansa kuriin ja kaupunkikuva siistiksi».
Viime vuosikymmeninä tapahtunut luokkaerojen kasvu näkyy kaupunkitilan eriarvoistumisena. Kaupallistuminen näkyy konkreettisesti elinympäristömme täyttyessä mainoksista ja valvontakameroista. Keskustojen muuttuessa yhä kalliimmiksi vähävaraiset joutuvat siirtymään kauemmas palveluista, kulttuurista ja viihdykkeistä.
Kyliin ja kaupunkeihin nousee ostoskeskuksia, kauppoja ja kalliita asuintaloja julkisten palveluiden hävitessä tai keskittyessä yhä suuremmiksi yksiköiksi. Vanhojen rakennusten annetaan mieluummin rapistua kuin että niiden ylläpidosta ja kunnostamisesta maksettaisiin. Edullisista vuokra-asunnoista on huutava pula samalla kun suuret toimistotilat seisovat tyhjillään nostamassa neliöhintoja.
Harjoitettu kontrolli on paitsi taloudellista, myös sosiaalista. Tamperelaisen auttamisverkosto Sosiaaliasema X:n tekemässä selvityksessä nuorten julkisista oleskelutiloista käytetään käsitettä »epäilyn maantiede». Se kuvaa, kuinka nuorten liikkumista rajoittava sosiaalinen kontrolli toimii. Nuoriin suhtaudutaan potentiaalisina häiriköinä, jotka pitää siivota ennaltaehkäisevästi pois, ennen kuin he alkavat meluta, sotkea ja roskata.
Lokakuun kunnallisvaalit on tilaisuus politisoida ja nostaa esiin konfliktit julkisesta tilasta. Tätä pitää kuitenkin pitää tehdä myös jokapäiväisellä vastarinnalla ja arjen radikalismilla. Tonttien ja asuntojen omistusta on muutettava oikeudenmukaisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi. Hyvätuloisia suosiva asuntopolitiikka on lopetettava.
Ihmisillä on oltava oikeus tiloihin, joissa voi toteuttaa omaehtoista toimintaa. Tyhjiä tiloja on vallattava asumiskäyttöön ja sosiaalikeskuksiksi. Julkista tilaa ei pidä olla mahdollista yksityistää: kadut ja torit ovat yhteisesti kaikkien, eivät ainoastaan yritysten ja autoilijoiden. Julkisista tiloista on tehtävä yhteismaita, yhteisiä paikkoja joissa on tilaa harrastamiselle, rakkaudelle, luovuudelle ja vastarinnalle.
Li Andersson
Vasemmistonuorten puheenjohtaja