Teksti: Anton Vanha-Majamaa
Kuvitukset: Gladys Camilo
Poliitikot vastustavat kannabiksen käyttörangaistuksesta luopumista. Yli 50 000 ääntä kerännyt kansalaisaloite vie keskustelua eteenpäin, mutta muutos on hidasta.
En olisi uskonut, että kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta etenisi eduskuntaan. Niin kuitenkin kävi. Aloite teki hurjan kirin ja sai tarvittavat 50 000 allekirjoitusta kasaan viikkoa ennen marraskuun alun deadlinea.
”Torille!” aiheeseen vihkiytyneiden somekanavissa huudeltiin. Ei ihme. Kannabiksen laillistamisesta, dekriminalisoinnista ja depenalisoinnista oli laadittu 2010-luvulla jo viisi kansalaisaloitetta, joiden anti oli jäänyt vaatimattomaksi.
”Suomalaisia kannabispiirejä leimaa voimakas usko tulevaan. Laillistaminen on aina ihan nurkan takana, ilmassa aina tosi hyvää pöhinää”, kirjoitin keväällä 2018 ilmestyneeseen Kannabiskirjaan. Haastattelin teosta varten kannabiksen käyttäjiä ja kasvattajia, tutkijoita ja aktivisteja. Jälkimmäisten viesti oli vahva – muutos tulee, oletko valmis? – muiden maltillisempi. Lait tulevat ehkä muuttumaan, mutta hitaasti.
Maltilliseen näkemykseen oli helppo uskoa, kun katsoi lukuja.
Yhdysvalloissa kannabista oli vuonna 2018 käyttänyt kuluneen vuoden aikana reilut 16 prosenttia väestöstä, Kanadassa 14,8 prosenttia vuotta aiemmin. Suomessa vastaava luku oli 6 prosenttia (2014). Kannabiksen käyttö ei siis ole Suomessa lainkaan niin yleistä kuin muissa, kannabiksen jo laillistaneissa tai sitä laillistavissa maissa.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa lääkekannabista on ollut verrattain helposti saatavilla ennen laillistamista. Kannabis on näkynyt katukuvassa ja kulttuurissa. Ihmiset ovat tunteneet kannabista reseptillä käyttäviä ihmisiä. Tutkimusten mukaan tämä vaikuttaa olennaisesti asenteiden höllentymiseen.
Suomessa Fimea on puskenut lääkennabiksen ahtaalle. Erityislupia resepteihin myönnetään vähän. Kela puolestaan lähestyi viime keväänä kannabisreseptejä myöntäviä lääkäreitä kirjeellä, joka koettiin työhön puuttumisena.
Viranomaisten suhtautuminen kannabikseen on Suomessa siis tiukentunut.
Kansalaisten asenteet kannabista kohtaan ovat lieventyneet pitkin 2000-lukua, mutta viimeisten neljän vuoden välillä kasvu on tyrehtynyt. THL:n vuosien 2014 ja 2018 kyselyissä 42 prosenttia suomalaisista on kannattanut käytön rangaistavuudesta luopumista.
xx
Käyttörangaistuksesta tullaan tuskin luopumaan. Vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuun ottamatta eduskuntapuolueiden ryhmänjohtajat suhtautuvat asiaan kielteisesti. Marraskuussa eduskunnan puhemies Antti Rinne linjasi kyselytunnilla vielä erikseen, ettei hallitus tule etenemään asian kanssa.
Kansalaisaloitteen arvoa ei mitatakaan nyt sillä, meneekö lakiehdotus läpi, vaan sillä, miten se vie päihdekeskustelua eteenpäin.
Kannabiksesta on kirjoitettu suomalaismediassa syksyn 2019 aikana satoja juttuja. Yksin Helsingin Sanomat on julkaissut viime kuukausina tusinan verran artikkeleita, joissa on muun muassa käsitelty lakimuutoksia Euroopassa, seurattu Kanadan laillisten kannabismarkkinoiden kehittymistä ja avattu kannabiksen terveysvaikutuksia asiantuntijoiden tuella.
Ylen artikkelissa marraskuussa 70-vuotias Sirkka, FM, kertoi pössytelleensä 50 vuotta. ”Koen elämän kauniimpana ja nautittavampana”, Sirkka sanoi ja rinnasti viihdekäyttönsä siihen, miten toiset käyttävät alkoholia.
xx
Suomalaisten kannabistietoisuus nousee kohisten. Se on hyvä. Päättäjien puheenvuoroista kuulee Suomessa nimittäin sen, että aihe on vieras. Yhä puhutaan porttiteoriasta ja terveyshaitoista, joista ei ole todisteita. Yhä pelätään yleisen turvallisuuden puolesta. Ex-sisäministeri Paula Risikko veti pohjat todetessaan, että ”mikä on laitonta, on laitonta”.
Kristillinen moraali ja vankkumaton usko lain kirjaimeen haraavat muutosta vastaan.
Epätietoisuus ja vahvat tunnereaktiot ovat ymmärrettäviä. Kannabista ja sen käyttäjiä on vuosikymmenten ajan demonisoitu ja pakkokeinoin kontrolloitu. Kannabis on sysätty syvälle marginaaliin, samaan läjään muiden laittomien huumeiden kanssa. Huumevalistuksessa on peloteltu addiktien syöpyneillä suukalustoilla. Minä kävin peruskouluni vuosituhannen vaihteessa, eikä kukaan kertonut meille, että pilvi on ihan eri juttu kuin amfetamiini.
”Päihdepolitiikassa on tärkeää pohjata päätöksentekoa jatkuvasti lisääntyvään tietoon”, Rinne sanoi eduskunnan kyselytunnilla.
Jokaisen 70-vuotiaan sirkan ja kanadalaisen hipsteriyrittäjän myötä tieto kannabiksesta syventyy ja monipuolistuu. Täytyy toivoa, että tälle tiedolle todella on päättävissä elimissä tilaa.
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija, jolta julkaistiin vuonna 2018 kannabista käsittelevä tietokirja ”Kannabiskirja” (Kosmos kustannus).