Eettisellä kuluttamisella on väliä sasta, kun siihen yhdistyy vaatimus koko tuotantojärjestelmän muuttamisesta, kirjoittaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlakorpi.
Anni Ahlakorpi
Tanskalaisen vasemmistolaisen nuorisojärjestön SUF:n linjan mukaan yksittäisillä kulutuspäätöksillä ei ole merkitystä, joten heidän Solidaarisuustalollaan myydään Coca-Colaa. Vain jos taustalla on laaja boikottikampanja, sanoivat järjestön aktiivit, on siihen mielekästä lähteä mukaan, ja ilmeisesti kokiksen boikotointi ei heille ole tarpeeksi laajaa tai järjestäytynyttä.
Yksilötasolla heidän näkemykseensä on helppo yhtyä. Vastuu maailman pelastamisesta ei koskaan voi olla yksittäisen ihmisen kulutusvalintojen varassa. Lisäksi on varsin elitististä ajatella, että kaikilla edes olisi mahdollisuus kuluttaa eettisesti tai tehdä hyväntekeväisyyttä.
Värillä on väliä. Pelkkä vihreys, ilman ajatusta koko tuotantojärjestelmän ja omistussuhteiden muuttamisesta ei tuota lopulta ympäristönkään kannalta toivottua tulosta. Parhaimmillaan ekologiset ja eettiset valinnat ohjaavat toki tuotantoa oikeaan suuntaan, ja ennen kaikkea tuovat kuluttajalle, ihmiselle, hyvän mielen. Kolikon kääntöpuolena ne luovat illuusion asioiden muuttamisesta, vaikka todellisuudessa kyse on vain kuluttamisesta hieman toisin. Vastuun siirtäminen yksilölle on samalla vastuun ottamista pois poliitikoilta ja suurpääomalta.
En sano, etteikö pienilläkin teoilla olisi merkitystä. Esimerkiksi vegaanisen tuotevalikoiman räjähdysmäinen kasvu on ollut pitkälti sen ansiota, että tuotteiden kysyntää on kasvatettu, mutta on tärkeää tiedostaa, että pelkästään yksilötasolla tapahtuvalla kuluttamisella muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Oletan, että vegaanien määrä on ollut koko ajan hienoisessa kasvussa, mutta vasta lihattoman lokakuun ja tammikuisen vegaanihaasteen kaltaiset kampanjat ovat nostaneet asian suuren yleisön tietoisuuteen ja luoneet tarvittavan paineen ruoan tuottajille. On siis tarvittu tiedostavia yksilöitä sekä heidän luomaansa joukkovoimaa.
Immortal Techniquea lainatakseni kasvissyönti ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin vallankumouksellisuus. Se voi olla sitä, mutta ensisijaisesti kyseessä on kuitenkin ruokavalio, jonka jotkut valitsevat, koska voivat. Vasta, kun siihen yhdistyy vaatimus koko ruoantuotantojärjestelmän muuttamisesta, voidaan alkaa puhua vallankumouksellisuudesta tai radikaaliudesta. Sama pätee mielestäni kaikkeen eettiseen kuluttamiseen.
Jos emme tiedosta sortavia rakenteita ja pyri vaikuttamaan ensisijaisesti niihin, saamme käydä yksittäisiä, toisistaan irrallisilta tuntuvia kamppailuja niin pitkään, kun kukkaro antaa myöten.
Kolumni on julkaistu Liberossa 4/2016. Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.