Istuvatko veteraanijärjestöt valtavien rahakirstujen päällä? Mitä varallisuudelle tapahtuu, kun sotaveteraaneja ei enää ole?
Teksti Noora Vaarala
Veteraanijärjestön varallisuutta ja sen jakamista on puitu julkisuudessa ahkerasti viime vuosina. Vuonna 2009 uutisoitiin laajasti miljoonaomaisuuksista, joiden jakamisessa alkaa tulla kiire – veteraanien määrä vähenee nopeasti. Yleisimpien arvioiden mukaan vuonna 2030 veteraaneja ei käytännössä enää ole.
Ylivoimaisesti suurin omaisuus on Sotainvalidien veljesliitolla. Vuoden 2010 alussa veteraanijärjestöjen varallisuus yhteensä oli yli 42 miljoonaa euroa, josta Sotainvalidien veljesliiton osuus oli 37 miljoonaa. Loput järjestöt siis sinnittelevät pikkurahoilla tilastojen ykköseen verrattuna.
Taustalla sairaaloiden myynti
»Toisin kuin muut veteraanijärjestöt, me olemme ensisijaisesti vammaisjärjestö. Toimintamme perustuu pitkälti sotilasvammalakiin», täsmentää Sotainvalidien veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo.
»Se, että olemme nyt varakkain järjestö, johtuu siitä, että olemme saaneet vastikään myytyä kaksi isoa kuntoutussairaalaa kaupungeille.»
Honkasalon mukaan sairaaloista luopumisen tarkoituksena oli nimenomaan saada varallisuus veteraanien käyttöön. Järjestö noudattaa vuonna 2009 tekemäänsä liittokokouspäätöstä, jonka mukaan sen tulee jakaa huomattava osa varallisuudestaan vuoteen 2012 mennessä. Vuosittain on jaettu ja jaetaan yli viisi miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä jäljellä on enää miljoona.
»Sen avulla hoidetaan viimeiset tuhat sotainvalidia kunnialla.»
Sotainvalidien veljesliitto omistaa tällä hetkellä vielä muutaman metsäpalstan, joiden arvo muutama satatuhatta euroa. Ne yritetään myydä mahdollisimman pian. Samoin 15 pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuntoa kaupataan heti, kun vuokralaiset niistä lähtevät. Muu omaisuus on kiinni sijoitus- ja arvopapereissa.
»Jaamme omaisuutta hyvin suunnitelmallisesti. Mitään rahajemmaa ei saa olla, vaan osastojen ja piirien varallisuutta tarkkaillaan.»
Kun sotainvalideja ei enää ole, ei ole nykymuotoista järjestöäkään. Liiton sääntöjen mukaan osastojen ja piirien olemassaolo vaatii sotainvalidijäseniä. Perinteen vaalimista ei lopeteta viimeisenkään jäsenen kuoleman jälkeen, mutta rahaa myöhempää toimintaa varten ei säästetä.
Honkasalo ymmärtää, että miljoonaomaisuudet tuntuvat tavallisista ihmisistä suurilta, mutta harmittelee vääriä tulkintoja.
»Jos jakaisimme omaisuutemme jäsentemme kesken, kukin heistä saisi vain 700 euroa.»
Jaettavaa ei ole
Jäsenmäärällä mitattuna veteraanijärjestöjen ykkönen on Sotaveteraaniliitto. Sen vuosittaiset tulot ovat 1,9 miljoonaa euroa, menot taas kaksi miljoonaa. Laskennallista nettovarallisuutta on miljoonan verran.
»Meillä ei ole mitään säilöä, josta voisimme käyttää omaisuutta pois. Tuska on enemmänkin se, miten saamme kerättyä vuosittain tarvittavan summan», toteaa toiminnanjohtaja Markku Seppä.
Asuntoja järjestön omistuksessa on kolme, ja ne myydään viimeistään vuonna 2013. Myös Sotaveteraaniliitto aikoo jatkaa veteraanien muiston vaalimista näiden kuoleman jälkeen, mutta varat siihen kerätään aikanaan muuta kautta.
Muiden, pienempien järjestöjen tilanne on jotakuinkin sama. Rintamanaisten liitolla ei ole enää taustallaan säätiötä eikä kiinteää omaisuutta. Jatkosodan siviiliveteraanit kertoo pankkitilinsä saldoksi 3000 euroa. Kiinteistöjä ei ole, ja varat tulevat vuosittaisista jäsenmaksuista.
Köyhien eläkeläisten tilanne
Vaikuttaa siis siltä, että veteraanijärjestöt ovat todella heränneet tuettaviensa vähentymiseen ja alkaneet toimia. Missään ei piilotella jättiomaisuuksia.
Samaa mieltä on Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kivistö.
»Minusta on oikein, että sotainvalideille aikanaan suurelta osin keräystuotoin hankitut varat tulevat käytetyiksi sodassa invalidisoituneiden ja heitä hoitaneiden hyväksi», Kivistö kommentoi. Hänestä omaisuudet on järkevintä käyttää veteraanien kuntoutukseen, kuten järjestöt tekevätkin.
Kivistö näkee veteraanien tilanteen melko hyvänä, mutta muistuttaa muidenkin eläkeläisten ongelmista.
»Yhteiskunta tukee sekä julkisista varoista että kansalaisten vapaaehtoisella tuella veteraaneja varsin kohtuullisesti. Tärkeää on eläketurvaa kehitettäessä pitää mielessä kaikkien tukea tarvitsevien ongelmat, koska eläkeläisköyhyys on suuri ja viime vuosina nopeasti kasvanut ongelma. Sen voittaminen on yksi hyvinvointivaltion suurimmista haasteista.»
Juttu on julkaistu Liberossa 4/2011