Vuosi 2018 on Latinalaisessa Amerikassa todellinen supervaalivuosi. Lauri Lindén kokosi yhteen kuuden maan kiinnostavat vaaliasetelmat. Artikkeli on julkaistu Liberossa 1/2018.
teksti Lauri Lindén
Kuudessa maassa, mukaan lukien Latinalaisen Amerikan suurimmissa maissa Brasiliassa, Kolumbiassa ja Meksikossa, järjestetään presidentinvaalit. Vaalit ovat koko suuren alueen vasemmistolle todella tärkeät, koska latinalaisen Amerikan poliittinen suunta on viime vuodet ollut oikealle.
Vielä kymmenen vuotta sitten Latinalaisen Amerikan vasemmistolla näytti todella hyvältä. 2000-luvun alusta puhuttiin yleisesti vasemmiston vuosikymmenenä. Vuosituhannen vaihteessa Venezuelan johtoon oli noussut sosialisti Hugo Chavez. Hän kansallisti maan öljyvarannot, ja antoi maan köyhälistölle toivoa paremmasta huomisesta.
Boliviassa presidentiksi valittiin 2006 intiaanitaustainen Evo Morales, joka puolestaan kansallisti maansa kaasukentät. Yhä vallassa oleva ”Evo” on parantanut huomattavasti köyhän maan valtion taloutta, ja nostanut huomattavasti köyhien elin- ja koulutustasoa. Myös Brasiliassa, Argentiinassa ja Chilessä oli 2000- luvun puolivälissä vasemmistolainen, joskin vähemmän radikaali johto.
Yksi iso syy vasemmiston voittokulkuun 2000- luvun alun vaaleissa oli tyytymättömyys oikeiston harjoittamaan politiikkaan, joka johti tuloerojen syvenemiseen. Lisäksi uudelleensyttynyt inho Yhdysvaltojen harjoittamaa imperialistista politiikkaa kohtaan yhdisti montaa vasemmistolaista johtajaa, joten myös sillä saattoi olla vaikutusta presidentinvaaleissa.
Viime vuosina trendi on ollut kuitenkin aivan päinvastainen: vasemmistolaisen johdon vaihtuminen keskustaoikeistolaiseen tai oikeistolaiseen johtoon. Muun muassa Etelä-Amerikan merkittävissä maissa, Brasiliassa ja Argentiinassa on presidentiksi noussut oikeistolainen ehdokas.
Syistä oikeiston uuteen nousuun voi olla montaa mieltä. Ainakin viennin heikkeneminen vuosituhannen alun huippuvuosista ja Kiinan talouden heikommat ajat ovat haitanneet vasemmistohallituksia. Talousvaikeuksiin joutuneissa maissa vasemmistohallituksilla ei ole ollut enää samanlaisia varoja hyvinvointipalveluiden ja tasa-arvon edistämiseen kuin hyvinä aikoina. Lisäksi sosialistisen Venezuelan ongelmat ovat heijastuneet koko Amerikan vasemmiston kannatukseen.
Venezuela 🇻🇪
Venezuelan inflaatio on viime vuodet ollut maailman suurin. Maan tilannetta voi jo perustellusti kutsua humanitaariseksi kriisiksi, koska pulaa on elintarvikkeista lähtien lähes kaikesta, ja ihmisiä pakenee maasta pois. Venezuelassa on jo pitkään harjoitettu aivan liian yksipuolista ja huonoa talouspolitiikkaa.
Valtavista öljyvaroistaan tunnettu maa sai suuret tulot öljyn hinnan ollessa korkealla 2000-luvun alkupuolella. Chavezin hallinto teki kyllä saaduilla rahoilla tärkeitä sosiaalisia uudistuksia, mutta öljyrahojen himoissa muu kotimainen tuotanto unohdettiin, ja raaka-aineita ostettiin lähinnä ulkomailta. Lisäksi Venezuelan olisi pitänyt investoida öljystä saatuja varoja pitkälle tähtäimelle, mutta tätä ei tehty. Kun öljyn hinta romahti, tilanteesta tuli kestämätön.
Nykyiseen häpeälliseen tilanteeseen on kuitenkin jouduttu vasta Chavezin kuoltua 2013. Hänen seuraaja Nicolas Maduro on hallinnut viime vuodet itsevaltaisesti, ja monella sosiaalisen hyvinvoinnin mittarilla Venezuela on mennyt taaksepäin. Maduron lähipiiri on sekaantunut rikosiin, ainakin huumekauppaan ja korruptioon. Myös Maduro itse on tiettävästi kerännyt miljoonaomaisuuden. Lisäksi Yhdysvaltojen harjoittama taloussota ja pakotteet ovat pahentaneet entisestään Venezuelan kriisiä ja kurjistanut kansalaisten oloja.
Venezuela aikoo järjestää presidentinvaalit huhtikuun lopulla. Presidentti Madruro on ilmoittanut olevansa ehdolla, ja on tällä hetkellä ainoa ehdokas. Monen oppositiopoliitikon pääsy ehdolle on estetty oikeuden päätöksellä.
Chile 🇨🇱
Supervuoden aloitti jo Chile, jossa oikeisto sai ensimmäisen erävoiton. Miljardööri Sebastian Piñera nousi presidentiksi vasemmistolaisen Michelle Bacheletin paikalle. Vasemmiston ehdokas Alejandro Guillier hävisi Piñeralle niukasti toisella kierroksella.
Muualla oikeiston menestys tuskin jatkuu. Oikeistolaiset presidentit Brasilian Michel Temer, Meksikon Enrique Peña Nieto ja Kolumbian Juan Manuel Santos ovat kaikki ennätyksellisen epäsuosittuja. Trendinä näyttäisi useassa maassa olevan jälleen vasemmalle siirtyminen.
Brasilia 🇧🇷
Korruptioskandaalin keskellä rypevässä Brasiliassa, Michel Temer nousi varapresidentin paikalta presidentiksi vuonna 2016, kun silloinen työväenpuolueen Dilma Rouseff syrjäytettiin korruptiosyyteiden takia. Viraltapano oli alusta asti ideologisesti värittynyt ja oikeistolaisen eliitin masinoima. Sitä voi perustellusti kutsua vallankaappaukseksi. Dilman syyllisyyttä korruptioskandaalissa ei ole pystytty todistamaan.
Viraltapanon jälkeen valtaan noussut Temer on tehnyt päinvastaista politiikkaa kuin Rouseff, ja keskittynyt lähinnä leikkaamaan kaikista tärkeistä sosiaaliohjelmista. Kansan keskuudessa epäsuosittu Temer rypee itsekin korruptioskandaalissa, mutta on toistaiseksi välttynyt oikeustoimilta.
Brasilialaisten keskuudessa ylivoimainen suosikki lokakuun vaaleissa on ”työväenpuolueen isä”, entinen presidentti Lula da Silva. Hänen osallistumisensa on kuitenkin erittäin epävarmaa, sillä myös hän on saanut syytteet korruptiosta. Lulan viime kesänä saama vankeustuomio pidennettiin tammikuussa 12 vuoteen. Lula aikoo tuomiostaan huolimatta pyrkiä presidentiksi, ja hänen vaalikelpoisuuden päättää lopullisesti vasta vaalilautakunta. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että työväenpuolueella ei toistaiseksi ole varteenotettavaa vaihtoehtoa siltä varalta, että Lula ei saa osallistua.
Äärioikeiston nousua myös Brasiliassa kuvastaa se, että tällä hetkellä toiseksi suosituin ehdokas on oikeistopopulisti Jair Bolsonaro, jota on sanottu ”Brasilian Trumpiksi”. Hän haikailee vanhoja sotilasjuntan aikoja, ja häntä on syytetty muun muassa rasistiseksi ja seksistiseksi. Vaikka Bolsonaro on suosittu, hänen mahdollisuutensa lepäävät lähinnä siinä, että Lula ei saa osallistua ehdokkaaksi.
Meksiko 🇲🇽
Meksikossakin vasemmiston ehdokas on tällä hetkellä suurin suosikki uudeksi presidentiksi. Vahvasti Yhdysvaltoja vastustava Andrés Manuel López Obrador on johtanut mielipidemittauksia alusta asti. Imperialismia vastaan taisteleva Obrador on kritisoinut muun muassa Yhdysvaltojen roolia huumeiden vastaisessa sodassa Meksikossa sekä sen pitkään harjoittamaa imperialistista politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa.
Obradorin voitto voisi siis huomattavasti muuttaa maiden suhteita, jotka ovat perinteisesti olleet hyvät. Esimerkiksi hänen suhtautuminen Pohjois-Amerikan NAFTA -vapaakauppasopimukseen on huomattavasti nykyistä presidentti Penã Nietoa kielteisempi. Obradorin voitto voisi johtaa jopa tälle vuodelle suunniteltujen uusien neuvottelujen kariutumiseen varsinkin, kun myös Donald Trump on kritisoinut sopimusta. Jos Obrador voittaa vaalit, Trump voi myös lopullisesti unohtaa sen, että Meksiko maksaisi missään muodossa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle suunniteltua muuria.
Obradorin suurimmat haastajat heinäkuun 1. päivän vaaleissa keskustaoikeistolaisina pidetyt Ricardo Anaya ja José Antonio Meade. Entinen talousministeri Meade on nykyisen presidenttipuolue PRI:n ehdokas ja Anaya puolestaan keskustaoikeistolaisen PAN:n entinen puheenjohtaja. Obradorilla on ollut gallupeissa reilun 10 prosentin johto näihin kahteen.
Kolumbia 🇨🇴
Kolumbiassa järjestetään ensimmäiset presidentinvaalit hallituksen ja marxistisen sissijärjestö Farcin välillä vuonna 2016 syntyneen rauhansopimuksen jälkeen. Sopu lopetti viisi vuosikymmentä kestäneen sodan, jossa kuoli yli 200 000 ihmistä. Rauhanneuvottelut toivat Farcille pääsyn politiikkaan, ja presidentti Juan Manuel Santosille Nobelin rauhanpalkinnon.
Rauhanprosessin toteutumisessa on ollut palkinnoista huolimatta suuria ongelmia. Sopimuksen mukaan aseet riisuneille sisseille tarjotaan viljelymaita, ja kuukausittain jaettavaa rahallista korvausta. Nyt kuitenkin entiset sissit ovat jääneet tyhjän päälle, ilman työtä ja koulutusta. Sopimuksessa luvattuja viljelmiä ovat saaneet vain harvat. Hallituksella ei ollut poliittista tahtoa todelliseen maareformiin, ja näin suurtilallisten maat jätettiin rauhaan.
Maakysymyksen lisäksi suuri ongelma on rikollisryhmien määrän ja vaikutusvallan kasvu entisillä Farcin hallitsemilla alueilla. Hallitus ei ole onnistunut myöskään pitämään sopimuksessa sovittua kohtaa Farcin johtajien turvallisuuden takaamisesta. Rauhanprosessin aikana murhia on tapahtunut kymmeniä, ja monesta puolueen johtohahmon murhasta maksettaisiin jopa miljoonia dollareja. Murhien kohteina on ollut myös vasemmistoa kannattavia ihmisoikeusaktivisteja ja yhteisönjohtajia. Kyse on pitkälti siitä, että rikollisjärjestöt taistelevat alueiden talouden ja huumekaupan hallinnasta.
Myös politiikan kentältä on alusta asti kuulunut vastustusta rauhanprosessille, ja kevään vaalit voivatkin vaarantaa sovun. Gallupeja johtaa Gustavo Petro, jota pidetään yleisesti kovan luokan vasemmistolaisena, ja hänen voitto olisi maanomistuksesta kiistelevien kannalta iloinen asia. Hänen johdollaan voitaisiin mahdollisesti tulevaisuudessa toteuttaa todellinen maareformi.
Myös Farcin ja toisen sissijärjestön ELN:n kannalta Petron voitto olisi todennäköisesti parempi kuin hänen suurimpien haastajiensa Sergio Fajardon ja etenkin German Vargas Llerasin voitto. Perinteistä talousliberalismia kannattava Vargas Lleras on jäänyt gallupeissa Petron, ja keskustavasemmistolaisena pidetyn Fajrardon taakse. Entisen varapresidentin suosiota on syönyt yleinen tyytymättömyys presidentti Santosin ja hallituksen politiikka.
Presidentinvaalien lisäksi Kolumbiassa pidetään keväällä myös parlamenttivaalit. Farcille on ennustettu vaaleissa reilun prosentin kannatusta. Suosiota nakertaa vielä puolueen vanha maine, ja sodan jättämät haavat. Mielipidemittauksia on johtanut oikeistopopulistinen Centro Democrático, jota voidaan pitää myös osittain äärioikeistolaisena.
Kuuba 🇨🇺
Myös Kuubassa 2018 on muutoksen vuosi. Vuoden 1959 vallankumouksesta asti jatkunut Castron veljesten hallintajakso tulee tänä vuonna virallisesti päätökseensä, kun nuorempi veli Raul on ilmoittanut luovuttavansa presidentin tehtävän. Toisin kun muualla, Kuubassa ei vaaleja tarvita, vaan presidentiksi nousee todennäköisesti varapresidentti Miguel Diaz-Canel. Suuria muutoksia on tuskin luvassa, sillä Castro jatkaa näillä näkymin kommunistisen puolueen pääsihteerinä. Diaz-Canel puolestaan jatkanee Castron kanssa samalla linjalla uusien taloutta, ja samalla pitäen kiinni kommunistipuolueen yksinvallasta.