Kohuttu ja palkittu Adèlen elämä on kohuaan parempi.
Sarjakuvaan perustuva Adèlen elämä, osat 1 ja 2 voitti Cannesin pääpalkinnon toukokuussa. Kolme tuntia kestävä elokuva kertoo nuoren Adèlen ja Emman lesborakkaustarinan poikkeuksellisen intiimisti ja voimakkaasti. Samassa kuussa Ranskan parlamentissa läpäistiin sukupuolineutraali avioliittolaki, mikä lisäsi elokuvan ajankohtaisuutta ja näkyvyyttä maailman lehdistössä.
Eikä elokuva ole pysytellyt poissa lehtien palstoilta sen jälkeenkään. Festivaalituomaristo nosti poikkeuksellisesti ohjaajan lisäksi pääpalkinnon saajiksi elokuvan päätähdet Adèle Exarchopoulos ja Léa Seydoux. Sittemmin kolmikko on ajautunut ärtyneeseen julkiseen riitaan, missä näyttelijät ovat ehtineet syyllistää ohjaajaa liian rankoista kuvauksista. Sananvaihdon mediaseksikkyyttä on lisännyt se että elokuvassa on lukuisia pitkäkestoisia seksikohtauksia, joiden tekeminen erityisesti on ollut raskasta näyttelijöille.
Haastatteluissa kerrotun pohjalta elokuvan ohjanneen Kechichen metodit eivät ole olleet kohusta huolimatta mitenkään poikkeuksellisia. Muutoin realistisessa elokuvassa seksikohtaukset pomppaavat esiin ehkä hienoisesti fantastisen spektaakkelimaisina, mutta tarinaan ne kuuluvat erottamattomasti. Adèlen ja Emman suhde on hyvin fyysinen eikä heillä ole juuri yhteistä sängyn ulkopuolella – asia, joka valkenee taitavasti kirjoitetuissa illalliskohtauksissa.
Adèlen perhetausta on työväenluokkainen, kun taas Emma tulee boheemista älykköperheestä. Emma on taideyliopistossa ja patistaa Adèleä itseilmaisuun, mutta Adèlelle opettajaopinnot ja ammattiin valmistuminen tuntuvat tärkeämmiltä. Toisin kuin Emma Adèle ei uskalla tulla kaapista perheelleen, mikä tekee Emman visiitistä Adèlen perheen luona huvittavan. Huumori syntyy Adèlen vanhempien itsepetosta huokuvista selityksistä miksi tytöt ovat viettäneet niin paljon aikaa yhdessä.
Kechiche pakkaa kolmeen tuntiin kaikki rakkaustarinan eri puolet ekstaasista nurjempiin sävyihin. Adèlella on myös ollut miesrakastajia, joiden kanssa seksi ei vaikuta erityisen mielekkäältä. Silti Adèle ajautuu pettämään Emmaa työkaverinsa kanssa. Eroon johtavia syitä tuntuu olevan silti enemmän, mikä alkaa valjeta Emman järjestämillä isoilla illalliskutsuilla, joilla Adèlen tausta ja korkeakouluopintojen puute näkyy älykkökeskusteluista vieraantumisena. Emma puolestaan viettää melkein koko illan saman naisen kanssa keskustellen.
Kechiche jättää riemastuttavan paljon rivien väliin luettavaksi. Elokuva keskittyy hyvin liikuttavaan tarinaan, jonka lähikuvissa päästään sekä kirjaimellisesti että vertauskuvainnollisesti iholle. Parisuhdekuvaus on helposti samaistuttava ja todentuntuinen. Näyttelijät saavat henkeäsalpaavan hienosti hengitettyä elämää tavanomaiseen tarinaan. Rakkaustarina on elokuvan sydän, mutta sen rinnalla Kechiche käsittelee huomaamattomasti sitä miten yhteiskuntaluokka vaikuttaa identiteettiin ja elämänvalintoihin.
Ei ole varmaankaan mikään salaisuus, että lesboseksillä kuorrutettu elokuva on myyvä. Kechichen elokuvaa olisi silti typerää kutsua laskelmoiduksi tai erotiikalla ratsastavaksi. Se on syvällinen, upeasti näytelty ja tarkkanäköisesti ohjattu kertomus, joka on rikkaampi kuin ennakkokohusta luulisi.
Mikko Pihkoluoma