Teksti: Joonas Pulkkinen
Kuva: Katri Naukkarinen
Luontomme uudelleen arviointi
Tämän lehden teemana on otsikko ”Luontomme”. Otsikko alleviivaa väistämätöntä tosiasiaa, että luonto on toisaalta meille kaikille annettu, toisaalta me olemme myös vastuussa siitä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella tämän tulisi olla itsestäänselvyys, mutta totuudesta ja faktoista käydään myös taistelua.
Tästä esimerkkinä ovat ilmastodenialistit. Planetaarinen vastuu ei ole kaikille itsestäänselvä asia. Disinformaation ohella on yhteisöjä, jotka tuottavat sosiaalipsykologisesti illuusion, jossa tieteellinen näyttö ja tosiasiat tulevat merkityksettömiksi. Lehden teema alleviivaa myös länsimaalaisen ihmisen tapaa tehdä erottelu luonnon ja kulttuurin välille määrittämättä tälle kuitenkaan selkeää jakolinjaa. Jos erottelu poistetaan ja aletaan puhua luonnosta todellakin meille kaikille yhteisenä asiana, josta vastuu kuuluu kaikille.
Luonto ei ole mikään vieras paikka, johon mennä hetkeksi käppäilemään ja ihastelemaan ja josta poistutaan voimaantuneena ja virkistäytyneenä takaisin kulttuurin pariin. Jokainen ihminen tarvitsee uudenlaisen perspektiivin käsittääkseen, että luonnon monimuotoisuus, kantokyky ja tulevaisuus on yksin ja ainoastaan ihmisestä riippuvainen asia. Me tarvitsemme luontoa, mutta luonto tarvitsee ikävä kyllä vielä enemmän meitä.
Säilytin pääkirjoituksen ja lehden teeman alkuperäisen idean, mutta tätä kirjoittaessani elämämme maailma muuttuu kertaheitossa kenties radikaaleimmalla tavalla sitten syyskuun 11.päivän terroritekojen vuonna 2001. Koronavirus COVID-19 on paitsi esimerkki siitä, minkälaisia hallitsemattomia uhkia elämäämme globaaliin maailmaan liittyy, myös hälytys elämäntavasta, jossa globaali verkottuneisuus tulee arvioida uudella tavalla. Tilanne on uudelleenarvioinnin sekä uuden näyttämön avautumisen paikka kansainvälisille suhteille ja kestävämmälle inhimilliselle kulttuurille.
En tiedä, miten pandemia on edennyt, kun tämä lehti ilmestyy. Tiedän, että kriisin aikana moni huolehtii läheisistään, terveydestään, toimentulostaan sekä perustellusti tulevaisuudesta. Koska tilanne koskee koko ihmiskuntaa, ajattelen, että kriisissä on myös mahdollisuutensa hidastaa kiihtyvää kehitystä. Tehdä uudelleen arvio ihmisen luonnosta, hitaammin ja hallitummin tulevaisuuteen kuljettavien rattaiden nopeudesta. Runoilija Bertolt Brechtin tunnetun runon mukaan synkkinä aikoina ”silloinkin lauletaan synkistä ajoista”. Haluaisin kuitenkin uskoa, että meillä on mahdollisuus laulaa myös toivosta ja valosta, luonnon hitaasta uudelleen heräämisestä, johon ihmisellä on tasapainoisempi suhde. Voimia aikaan, uskoa tulevaan.
Uuden Liberon pääset lukemaan alla olevasta linkistä Issuu-verkkopalvelun kautta: