Kolumni on julkaistu Liberossa 4/2012
Facebookissa, on muodostunut tavaksi jaella kaikenlaisia, kai kuvatauluinakin tunnettuja, ties millä tekstitettyjä kuvia. Aiheita on kaikenlaisista yleistervehdyksistä, tyyliin ”Ihana aamu, superjaxuhaliterkut teille iki-ihqut ystävät!” aina viimeisen päälle riimitettyihin lyhykäisiin runoihin. Erityisesti tässä tuntuvat kunnostautuneen 40+ naiset. (Havainto perustuu täysin kirjoittajan henkilökohtaiseen havainnointiin.)
Mitä vasemmisto ja muut oikeamieliset aatteen soturit sitten jakavat? Pommien silpomia pikkulapsia ja kiroilevia Hitlereitä. Voitte arvata kumpi saa enemmän jakoja ja tykkäyksiä, superjaxuhali vai Hitler.
Jatkuvasti puhutaan siitä, miten vasemmiston ydinviesti ei tunnu tavoittavan ihmisiä. Sanomme kannattavamme arvoja, jotka lähes kuka tahansa voi allekirjoittaa, mutta tämä ei silti näy valtakunnallisissa kannatusluvuissa.
Samaan aikaan netissä (ja valitettavasti ihan reaalimaailmassakin) haahuilee sakkia, joka on sitä mieltä, että itänaapurista pukkaa susia viemään meidän työpaikat ja naiset, ja että vasemmisto puukottaa itseään selkään julkisella paikalla ihan vaan omaa julkisuudenkipeyttään.
Asian puhuminen sosiaalisessa mediassa on tärkeää, mutta aikana, jona liian monen hyvän tekstin alle ilmestyy viiden merkin mittainen tuhahdus ”tl;dr”, eli ”too long, didn’t read”, on vasemmiston aika etsiä uusia työkaluja taisteluvarustukseensa.
S(u)omen poliittisen vasemmiston kannatuksen tulevaisuus voisi olla meemeissä ja kuvatauluissa. Oikeamielinen pauhaaminen kaipaa kaverikseen söpöjä kissanpentuja ja muuta härpäkettä. Nämä tulee tietysti yhdistää tiukkaan asiaan osattomuudesta 2010-luvun yhteiskunnassa, ilmastonmuutoksesta ja perustulosta. Ehkä söpöt eläimet vaikuttavat positiivisesti keskittymiskyvyn lisäksi myös kansan luokkataisteluintoon?
Ja tämän on tapahduttava kotimaisilla kielillä, tarvittaessa vaikka ilman kirjoitettua sanomaa, sillä kielellä on paha tapa luoda myös ulkopuolisia. Facebookissa on useita hyviä englanninkielisiä (ja varmaan muillakin kielillä löytyy kaikenlaista, maailmaan mahtuu puhetta) meemisivustoja täynnä oivaltavia kuvia liikkeen tarkoituksiin, mutta kun viesti on turhan keskittynyt yhden maan sisäisiin kamppailuihin, ei niistä ole suomalaisen somen valloittamisessa paljoakaan hyötyä.
Viime liittokokouksessa ehdotettiin perustettavaksi tietoyhteiskuntaan keskittyvää työryhmää. Savolaisen toiveissa siintää meemityöryhmä, joka muutaman kauden jälkeen vakiintuu jaostoksi. Rahaa hommaan ei tuhlautuisi, koska työryhmä voisi punoa juonia porvarin kampittamiseksi erilaisilla kuvalaudoilla tai irkissä. Samalla hoituisi paljon puhuttu tarve löytää vastavoimia kovaäänisille ja agressiivista kieltä käyttäville isämmaarölleille, jotka ovat upottaneet pitkät kyntensä ja hampaansa maamme luetuimpien lehtien keskustelupalstoille.
Vapise internet, sillä kohta pukkaa semmosta meemiä, että sen muistaa jonnetkin.
Sini Savolainen
Kirjoittaja ei pidä ES:ää jumalten juomana, mutta hyvänä kuomana kylläkin. Kuvalaudoilla hänen kuvansa vaatii tiskivuoroja jaettaviksi sukupuolielinten mukaan.