Työnseisauksen aloittaneet veturinkuljettajat protestoivat työnantajan sanelupolitiikkaa ja lisääntyvää kiirettä, ja pitävät sitä turvallisuusuhkana.
teksti Li Andersson ja Juuso Aromaa kuva Ralf Roletschek, Wikimedia Commons
Tänään pääkaupunkiseudulla riittää ruuhkaa ja täysiä busseja. Veturimiesten Liiton Helsingin ammattiosasto ilmoitti eilen järjestävänsä työnseisauksen, joka pysäyttää pääkaupunkiseudun lähiliikenteen tänään. Työnseisaus alkoi puoliltaöin ja kestää iltaviiteen asti, ja sillä on vaikutuksia myös kaukojunien kulkuun. Myö Riihimäen ammattiosasto ilmoitti liittyvänsä työtaisteluun.
Työnseisaus on jo valtamediassa leimattu taisteluksi “pidemmistä tauoista”, mutta veturimiesten mukaan lakko johtuu työnantajan sanelupolitiikasta ja halusta varmistaa matkustajien ja veturinkuljettajien turvallisuus.
Lähiliikenne on Helsingin paikallisliikennettä ja koostuu HSL-alueen junaliikenteestä ja VR:n vyöhykealueen liikenteestä. Päivittäin lähiliikenteessä ajetaan noin 850 lähtöä ja kuljetetaan arkisin noin 200 000 matkustajaa. Henkilökunta on lipuntarkastajia, junasiivoojia ja vartijoita lukuunottamatta VR:n palkkalistoilla.
Mistä veturinkuljettajien työnseisauksessa on kyse, Veturimiesten Liiton Riihimäen osaston varapuheenjohtaja Petri Miikkulainen?
– Kyseessä on työnantajan pitkään jatkunut sanelupolitiikka, jossa neuvottelun sijasta pyritään direktio-oikeudella sanelemaan tehtävät ratkaisut. Viimeinen pisara oli se, että VR yksipuolisesti ilmoitti lyhentävänsä lähiliikennetyövuorojen Helsingin kääntöajat kymmeneen minuuttiin nykyisestä kahdestakymmenestä. Kyse on työehtosopimuksen liitteestä, joka mielestämme on yhdessä sovittava asia.
– Sähköjunaliikenteen pelisäännöistä, mukaanlukien kääntöajat, tehtiin ensimmäinen sopimus silloisen Valtionrautateiden ja VML:n Helsingin osaston välillä vuonna 1974. Sopimusta on sen jälkeen muutettu lukuisia kertoja, tälläkin vuosituhannella kaksi kertaa. Myös kääntöaikoja on silloin muutettu, ne siis eivät ole mikään ”70-luvun jäänne”.
– Kääntöaika on aika, jossa kuljettaja Helsinkiin tullessaan vaihtaa junasta toiseen. Siihen kuuluu kaluston käytön lopetus, siirtyminen seuraavalle junalle ja sen ajokuntoon valmistelu, johon kuuluu junan ”käynnistys”, matkakuntoisuuden tarkastus sekä kulunvalvontalaitteen testaus ja tietojen syöttö.
Minkälaisia liikenneturvallisuusuhkia syntyy, jos Helsingin kääntöaikoja lyhennetään? Mitä tarkoittaa huoli uudistusten vaikutuksista työn inhimilliseen puoleen ja työssä jaksamiseen?
– Lähiliikenne on muutenkin erittäin kiivastahtista ja tarkkaavaisuutta vaativaa työtä, ja lyhyet kääntöajat varsinkin häiriötilanteissa johtaisivat jatkuvaan kiireen tuntuun. Yhdistettynä epäsäännölliseen vuorotyöhön, vaarana on, että tarkkaavaisuus voisi jossain kohtaa vaarantua.
– Kuljettajan on lähiliikenteessä jatkuvasti kyettävä tarkkailemaan opasteiden opasteita, ovien toimintaa, mahdollisia kiireisiä junaantulijoita, junan teknistä kuntoa ja vielä ajettava kireän aikataulun mukaan vaihtelevia linjoja. Siihen ei kaivata tämänkaltaisia lisäkuormittajia enää yhtään. Kiire on turvallisuuden pahin vihollinen.
Veturimiesten Liiton puheenjohtaja on puhunut VR:llä tapahtuneesta kulttuurin muutoksesta. Millä tavalla tämä näkyy työntekijöiden arjessa?
– Aiemmin asioista on ollut tapana neuvotella yhdessä ja saada aikaan molempia tyydyttävä kompromissi. VR:n johdon vaihduttua viime vuosien aikana, tilalle on tullut sanelukulttuuri, jossa työntekijöitä ei huomioida millään tavalla. VR on kyllä järjestänyt ”johtoryhmän roadshow’eja”, jotka ovat lähinnä silmänlumetta.
– Asiat tuodaan neuvottelupöytään valmiiksi päätettyinä, vaikka itse asiat olisivat hyvinkin kesken. Tästä keskeneräisyydestä sitten kärsivät sekä työntekijät että asiakkaat. Esimerkkeinä täydellisesti epäonnistunut lippu-uudistus vuonna 2011 sekä lukuisia erilaisia työntekijöiden arkeen vaikuttavia muutoksia. Neuvoteltuja, perusteltuja, hyvin testattuja ja valmisteltuja muutoksia on paljon helpompi ymmärtää, vaikkei ratkaisu olisikaan mieleinen.
Kirjoittajista Aromaa työskentelee VR:llä lähiliikennekonduktöörinä.