Nuorisotakuun piti antaa TE-toimistoille ja muille nuorten kanssa toimiville keinot pelastaa työttömät ja vastavalmistuneet nuoret pitkittyvältä työttömyydeltä ja syrjäytymiseltä. Tämä tarina osoittaa, että keinojen käyttö on ohjeistettu huonosti, minkä vuoksi nuori saattaa jäädä vaille hänelle kuuluvaa tukea ja ohjausta.
teksti Sini Savolainen
Helsinkiläinen 22-vuotias Justus Mollberg sinnitteli kuuden viikon ajan ilman minkäänlaisia työttömyyskorvauksia, koska hän ei ollut työsuhteensa aikana osallistunut yhteishakuun. Näiden viikkojen aikana TE-toimisto kuitenkin kehotti häntä hakemaan aktiivisesti töitä ja muistutti mainitsemaan hakemuksissa, että hänen palkkaamiseensa voi saada palkkatukea. Toimeentulon suhteen kehotettiin kääntymään sosiaalitoimiston puoleen.
”Kun jäin työttömäksi, ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi heti seuraavana arkipäivänä. Kaikki sujui mielestäni hyvin, kunnes kävin minulle tarkoitetun henkilökohtaisen virkailijan pakeilla.”, Mollberg kertoo nyt jo taakse jääneestä.
”Ensimmäisessä tapaamisessa minulle todettiin, etten tule saamaan mitään työttömyyskorvauksia, sillä en ollut osallistunut kevään 2013 yhteishakuun. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Olin koko työsuhteeni ajan maksanut ammattiliittoni työttömyyskassan jäsenmaksua, mutta nyt en saisi senttiäkään minulle kuuluvaa työttömyysturvaa. Eihän tämä näin voi mennä! Mietin myös, mistä nyt saisin rahaa vuokraan ja laskuihin?”
TE-toimiston työntekijä painotti Mollbergille, että niin sanottu nuorten pakkohaku koskee kaikkia nuoria. Mollberg alkoi ystäviensä tuella selvittää, voiko nuorisotakuu todella johtaa tilanteeseen, jossa nuoren on osallistuttava yhteishakuun, vaikka hän olisi haun aikaan työsuhteessa, eikä opiskelemaan hakeutuminen ole hänen kohdallaan ajankohtaista. Lisäksi hän otti yhteyttä kansanedustajiin ja työministeri Lauri Ihalaiseen.
Ristiriitaiset ohjeet kuormittavat
Herää kysymys, mitä hyötyä nuorten pakkohausta on, jos sen seurauksena nuorisotakuu alkaa toimia alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, eli lähettää nuoria sosiaalitoimiston luukulle, vaikka nuorisotakuun idea oli vähentää alle 25-vuotiaiden toimeentulotuensaajien määrää. Ristiriitaiset ohjeistukset myös kuormittavat TE-toimistojen hallintoa turhalla työllä, josta pääsisi eroon yhdenmukaistamalla ohjeistusta.
Nykymuotoisen sosiaaliturvan viidakossa perusoikeuksistaan kiinnipitäminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jaksamista, sekä hyvää tukiverkkoa. Näistä erityisesti kaksi viimeistä voivat olla koetuksella, jos asian käsittely pitkittyy. Mollbergin tilanne ratkesi lopulta hänen edukseen ja hän sai myönteisen päätöksen hänelle kuuluvasta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.
”Näiden kuuden viikon jälkeen minulle on edelleen epäselvää, onko olemassa jotain pakkohakua, joka koskee kaikkia alle 25-vuotiaita, olivat he sitten työelämässä tai eivät. Jos näin on, miten tästä tiedotetaan meitä nuoria?”.
Mitä Mollberg toivoisi tehtävän, ettei useampi nuori joutuisi samanlaiseen tilanteeseen?
”Työ- ja elinkeinoministeriön tulee antaa TE-toimistoille yksiselitteinen ohjeistus siitä, keitä tämä nuorten pakkohaku koskee ja miten toimia työelämästä nuorisotakuun piiriin tulevien nuorten kanssa.”