Taru Hauta-aho raportoi Nepalista, jossa luonnonmullistusten jatkoksi puhkesi poliittinen kriisi uuden perustuslain myötä.
Teksti Taru Hauta-aho – Kuvat Santosh Rajbhandari
Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaa Nepalia vavisutti viime huhtikuussa 7,8 Richterin maanjäristys. Viimeisin valtavaa luonnonmullistusta seurannut jälkijäristys tapahtui 9. lokakuuta, lähes puolen vuoden jälkeen. Maanjäristykset ovat romahduttaneet maan toista pääelinkeinoa, matkailua. Lisäksi ne ovat katkaisseet tuontitavaran kuljetusväyliä.
Sitä luulisi, tai edes toivoisi, että nämä katastrofit olisivat pienen kehitysmaan suurin murhe. Nepal sai syyskuussa vuosien odotusten jälkeen viimein perustuslain, ja siitä lähtien asiat ovat menneet entistä huonompaan suuntaan. Perustuslaki jakaa maan seitsemään hallinnolliseen alueeseen, mikä parhaassa tapauksessa lisää kansanvaltaa nykyisestä hyvin keskitetystä hallinnosta. Intian raja-alueita asuttava Madhesi-yhteisö ei kuitenkaan ole tyytyväinen uudistukseen, koska se pilkkoo yhteisön asuinalueet eri hallintoalueisiin ja siten muuttaa sen asemaa parlamentissa.
Perustuslain julkistamisen jälkeen Nepalin eteläosissa alkaneissa protesteissa kuoli noin 45 ihmistä. Parin päivän kuluttua Intian rajalla alkoi myös kauppasaarto, jonka ylläpitäjiksi spekuloidaan sekä Intiaa että Intia-mielistä Madhesi-yhteisöä, jolla on hyvät suhteet rajan toiselle puolelle. Nepalin poliittiset johtajat syyttävät kauppasaarrosta Intiaa, joka estää tarkastuksillaan Nepaliin tulevien rekkojen maahanpääsyn. Myös Madhesi-yhteisön jäsenet ovat estäneet tuontirekkojen kulun Intiasta Nepaliin.
Neljättä viikkoa jatkunut kauppasaarto tuntuu julmalta sodankäynnin muodolta, sillä Nepal on erittäin riippuvainen Intiasta tuoduista hyödykkeistä. Muun muassa polttoaineet, suuri osa ruoasta, ruokaruoanlaittoon käytettävä kaasu sekä lääkkeiden raaka-aineet tuodaan Intiasta. Parin viikon kuluttua kauppasaarron alusta yksityisautot eivät enää saaneet Nepalissa polttoainetta, koska sitä säästettiin hätäajoneuvoja varten. (Yllä on kuvia täyteenahdetuista busseista öljypulasta kärsivässä Katmandussa.)
13. lokakuuta hallitus sai avattua maanjäristyksen tuhoaman tien Kiinasta ja yksityisautoille sallittiin kertaluontoinen 15 litran tankkaus. Katmandussa bensiinipumpuille kertyi kilometrien jonoja, ja monet jonottivat yön yli useita tunteja. Polttoainetta ei vieläkään riitä kaikille, ja moni joutuu turvautumaan mustan pörssin bensaan ja kokkauskaasuun, jonka hinta voi olla 4–8-kertainen.
Ilmassa haistaa levottomuuksia. Protestit ovat jatkuneet lähinnä Intian rajalla mutta näkyvät myös Katmandussa. Madhesien UDMF-puolueen puheenjohtajan mukaan he eivät lopeta protestointia ennen kuin heidän vaatimiinsa perustulakimuutoksiin suostutaan. Katmandussa puolestaan Madheseja ja Intian pääministeriä Narendra Modia vastustavat nepalilaiset ovat järjestäneet toistaiseksi rauhanomaisia mielenilmauksia ja muun muassa pilkallisesti lahjoittaneet öljyä Intian suurlähetystölle.
Nepalilaiset levittävät netissä pilkkakuvia pääministeri Modista. Kuulen ihmisten, jotka eivät ennen tappaneet edes hyttystä sen imiessä heistä verta, sanovan nyt olevansa valmiita tappamaan Madhesi-yhteisön jäseniä. Soppaa hämmentävät Intian puolella Biharin osavaltiossa käynnissä olevat vaalit, jotka ovat erittäin tärkeät Modin puolueelle.
Tilanteen kehittymistä on vaikea spekuloida. Suurissa kaupungeissa ongelmat näkyvät parhaiten, koska ihmisillä ei ole mahdollisuutta maanviljelyyn tai ulkotulen tekemiseen. Pienet ravintolat ovat alkaneet pikkuhiljaa sulkea oviaan, ja sen myötä yhä useammat menettävät työnsä ja toimeentulonsa. Jos kauppasaarto jatkuu UDMF-puolueen puheenjohtajan uhkauksen mukaan, se voi pahimmillaan johtaa sisällissotaan Nepalissa, jossa sodittiin viimeksi vielä kymmenen vuotta sitten.
Lähteitä: Raising Nepal, Al Jazeera, New York Times, Blue Ridge Now