Pontus Purokuru otti selvää Zeitgeist-liikkeen viimeisimmästä tuotoksesta ja Eliisa Alatalo jututti sen nähneitä.
Teksti Pontus Purokuru, kuva CC Thomas Tolkien
Istun Lasipalatsin Bio Rexissä viidensadan pitkätukkaisen miehen, teekkarin ja hipin kanssa. Kyseessä on kolmannen Zeitgeist-elokuvan maailmanlaajuinen ensi-ilta, suurin koskaan järjestetty independent-leffan levitystapahtuma.
Useimmat katsojat ovat törmänneet Zeitgeist-liikkeeseen netissä. Liikkeen Facebook-ryhmässä on noin kaksi tuhatta suomalaista. Sanomalehdetkin ovat huomanneet liikkeen suosion. »Munamies levittää kiisteltyä kulttia», luki Iltalehden etusivulla 27.1.
»Zeitgeist on kerännyt valtavan seuraajajoukon hourupäisimmällä teorialla sitten skientologian», valittaa Helsingin Sanomien kolumnisti Ville Similä ja kutsuu Zeitgeist-elokuvaa »foliohattupäiseksi sienitripiksi». Ilmiöstä keskustellaan myös yliopistoni virkamiesruotsin kurssilla.
»Det är lika som kommunism», vastaa yksi oppilas opettajan uteluihin Zliikkeestä. Onko Zeitgeist mystinen kultti vai kommunismia valepuvussa?
Alussa oli elokuva
Zeitgeist-ilmiö jakautuu kolmeen osaan: Peter Josephin elokuvat, kansainvälinen Z-liike ja Jacques Frescon perustama futuristinen design-suuntaus The Venus Project. Elokuvat analysoivat maailman talouden ja henkisen tilan ongelmia, Venus-projekti luonnostelee ratkaisuja ja Z-liike pyrkii toteuttamaan ne.
Zeitgeistin mukaan niukkuuteen perustuva rahatalous tuhlaa resursseja ja johtaa ylituotantoon sekä tavaroiden epätasaiseen jakautumiseen. Siksi tulisi siirtyä tieteellisesti suunniteltuun »resurssipohjaiseen talouteen», jossa automatisaatio ja teknokraattinen resurssienhallinta tarjoavat ekologista yltäkylläisyyttä kaikille. Kommunismia?
Vähintään liike tuo mieleen 1800-luvun utopistisen sosialismin. Unelma on sama, vain teknologia on muuttunut.
Ensimmäinen Zeitgeist-dokumentti (2007) ottaa kaiken irti katsojien tunnereaktioista. Sen mukaan kristinusko on vallanpitäjille sopiva kirjallis-poliittinen myytti. Yhdysvaltojen hallinto teki WTC-iskut itse, jotta saisi syyn sodalle terrorismia vastaan.
Lisäksi kansainvälinen pankkiirien salaliitto ohjasi molempia maailmansotia. Josephin ennustuksen mukaan olemme menossa kohti totalitaarista maailmanhallitusta. Pian meidät on merkitty RFID-siruilla ja meistä tulee – Zeitgeist-myönteisen Julma-Henrin sanoin – tuotantoeläimiä kapitalismin karsinoihin.
Toinen Zeitgeist-dokumentti Addendum (2008) kuvaa maailmantalouden velkaan perustuvaa rahajärjestelmää asiallisemmin. Elokuvan Venus-projektia käsittelevä osuus antoi varsinaisen sytykkeen Z-liikkeelle. Nyt julkaistu Moving Forward (2011) antoi soppaan sosiaalipsykologiaa ja agitoi nousemaan keskuspankkien valtaa vastaan.
Sudenkuoppia ja potentiaaleja
Omasta mielestään zeitgeistilaiset edustavat tieteellistä futurismia, jota poliittiset jaottelut eivät kykene itseensä sisällyttämään. Zeitgeist-liikkeen analyysissä onkin puoluerajoista riippumattomia innostavia asioita, kuten velkatalouden analyysi ja tieteellinen tulkinta ihmisluonnosta.
Liikkeen johtopäätöksiä on vaikeampi sulattaa. Sillä on teknologinen utopia, mutta ei keinoja päästä perille. Liike luottaa lähinnä sanoman levittämiseen ja rahatalouden romahtamiseen.
Jos onnistumme kehittämään Frescon unelmoimat teknologiat, mikä takaa, ettei kapitalismi vain valjasta niitä loputtoman arvonlisäyksensä välineeksi? Liikkeessä on siis potentiaalia, mutta myös naiivia ja epäpoliittista utopismia. Keskustelukierros elokuvan jälkeen vahvistaa analyysin.
»Zeitgeistin arvo on idealismissa ja siinä, että ihmiset oppivat ajattelemaan laatikon ulkopuolella ja kyseenalaistamaan vallitsevia rakenteita. Aika sama mulle, vaikka siinä olis mitä hörhöjä messissä», kommentoi eräs Piraattipuolueen aktiivi.
»Monihan Zeitgeist-jampoista on selkeästi vasureita. Ne ei vaan usko vasemmistoon jostain syystä. Tai ehkä uskoo, mutta ei jaksa vasemmiston politiikkaa.»
Tuntuu, että ihmisissä elää halu vastustaa kapitalismin ruokkimaa kyynisyyttä. Autonomisen mediatuotannon aikakaudella analyysit ja manifestit täytyy tehdä – no, ajan hengen välineillä ja tyylillä, siis sähköisesti, sosiaalisesti ja kuvallisesti. Kun vasemmisto ei tätä tee, Zeitgeistin suosio kasvaa.
Sana »zeitgeist» tarkoittaa »ajan henkeä». Zeitgeist-liike pyrkii herättämään ihmisiä tämän ajan henkeen, yhteiskunnan arvomaailmaan ja kulttuuriin, johon olemme syntyneet. »Pysähdy hetkeksi miettimään, oletko tyytyväinen asioiden nykytilaan? Luoko raha onnea ja onko varallisuus jakautunut mielestäsi oikein? Tuntuuko sinusta, että nykydemokratiassa eduskunta edustaa kansaa, eli juuri sinua?» liike kehottaa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=4Z9WVZddH9w[/youtube]
Liikkeen suomenkielinen sivusto www.zeitgeist.fi
Katsojat: osuvaa analyysiä
Teksti Eliisa Alatalo
Helsinkiläisen Antti Kurkon mielestä Moving Forward -elokuvan viesti on selkeä.
»Yhteiskunnan kehittämisessä tärkein tavoite tulee olla tasa-arvon lisääminen ja maksimaalisen talouskasvun hylkääminen», Kurko summaa.
Hänen mukaansa on kuitenkin keinotekoista, että elokuvan tekijät ja siinä esiintyvät eivät halua asettaa itseään ideologiselle vasemmisto–oikeisto -akselille, vaikka elokuvan sanoma onkin voimakkaan antikapitalistinen, kansanvaltaan ja solidaarisuuteen kannustava ja siksi ehdottoman vasemmistolainen.
»Pidin elokuvasta, mutta sen tarjoamat ratkaisukeinot tuntuivat hieman jopa naiiveilta ja utopistisilta, jotta olisin lämmennyt niille», Kurko toteaa.
Joensuulainen Otto Valpas on pitänyt Peter Josephin projektia kummallisena new age –hihhulointina vakavasti otettavan kriittisen yhteiskunnallisen ajattelun sijaan.
»Elokuvasarjan fanit ja sen ympärille syntynyt liike on omissa kirjoissani mennyt osaksi sitä samaa internet-aikakauden jatkumoa, jossa foliohattuisimmatkin ajatukset vääjäämättä keräävät sekalaisen seurakunnan ympärilleen», Valpas pohtii.
»Moving Forwardin nähtyäni myönnän olleeni osittain väärässä, mutta yhtä lailla mopo keulii elokuvan aikana sen verran pahasti, että sen voisi katsoa kaivanneen paitsi raakaa leikkauspöytäkäsittelyä, myös ripauksen itsekritiikkiä», Valpas sanoo.
Valppaan mielestä neljään osaan jaetussa elokuvassa on paikoitellen mainiosti tiivistetty esimerkiksi kapitalistisen kertakäyttökulttuurin mielettömyys. Asiallisuus hukkuu kuitenkin usein Venus-projektilla spekulointiin ja sellaisiin Star Trek -utopioihin, joihin perusskeptisen ihmisen on hyvin vaikea syttyä.
»On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, syntyykö liikkeen kautta joskus jotakin käyttökelpoista. Yhteiskunnallisen analyysin voi paikoitellen katsoa olevan pätevä», Otto Valpas myöntää. Niina Jurva Tampereelta on samaa mieltä liikkeen analyysistä.
»Vallitseva näkökulma on, että useimmat ongelmamme kuten rakenteellinen väkivalta, köyhyys ja ympäristöongelmat juontavat juurensa kapitalistiseen logiikkaan. Zeitgeistliike kyseenalaistaa myös nykyisen lääketieteen ja nostaa esiin ympäristön osuuden esimerkiksi geneettisten sairauksien puhkeamisessa. Ehdollistumme vallitsevalle elämäntavalle jo äitiemme kohdussa. Suurin osa sairauksistamme, niin henkisistä kuin fyysisistäkin, johtuu siitä, että ympäristömme on sairas», Jurva sanoo. Hän on samaa mieltä liikkeen päämääristä.
»Maailma on järjestettävä siten, että kaikki ihmiset täällä tähtäävät samaan päämäärään, elämän säilyttämiseen. Emme voi enää tuhlata entiseen malliin. Kaikki mitä kulutamme, täytyy tuottaa mahdollisimman lähellä ja sellaisista materiaaleista, jotka jättävät jälkeensä mahdollisimman vähän».
Liikkeen visiossa kaikki työ on vapaaehtoistyötä ja hyödykkeet julkisia, teollisuus on automatisoitu ja toimii mahdollisimman pienillä resursseilla.
»Voi kuulostaa hurjalta, mutta samalla aika järkeenkäyvältä. Jos unohtaisimme rakenteellisen alistamisen, johon koko yhteiskuntamme perustuu, voisimme käyttää järkemme ja resurssimme siten, että siitä seuraisi jotain yleistä hyvää», Niina Jurva pohtii.
Hänen mielestään Zeitgeist on utopia ja niin kuuluukin olla. Jurva kuitenkin muistuttaa pidemmästä ajallisesta perspektiivistä, jota elokuva ei tarjoa: sotia, väkivaltaa ja vääryyksiä on toki tapahtunut ennen John Lockea ja Adam Smithiäkin. Ennen rahataloutta on ollut vallantahtoisia hallitsijoita.
»Moving Forward on suositeltava elokuva, vaikkei liikkeeseen hurahtaisikaan päätä pahkaa. Oli se sitten zeitgeist, degrowth, downshifting tai kommunismi, tärkeintä on tajuta, että tällä menolla ei ainakaan pitkälle pötkitä», Jurva muotoilee.
Jutut on julkaistu Liberossa 1/2011