Podcastien suosio selittyy vapaudella, erikoistumisella ja toissijaisen ajan täyttämisellä. Mutta miten käy tee-se-itse-podcastien kaupallisuuden aikakaudella? Juttu on julkaistu Liberossa 2/2018.
teksti Jenni Lindvall
Korjaamon vintti kuhisee helmikuisena lauantai-iltapäivänä. Yleisöä kerääntyy vielä tyhjän lavan eteen asetetuille tuoleille verkkaiseen mutta tasaiseen tahtiin. Istuin toisensa jälkeen täyttyy, ja yllätyksekseni huomaan, että tilaisuuden ikä- ja sukupuolijakauma on ilahduttavan monipuolinen: tämä tapahtuma kiinnostaa niin nuoria kuin vanhojakin. Vihdoin tohina asettuu ja odottava hiljaisuus laskeutuu saliin.
Dramaattinen musiikki kajahtaa soimaan, ja esiintymislavalle nousee varmoin askelin innostuneelta vaikuttava mies. Hän puhkuu tarmoa ja harppoo ympäri lavaa näyttäen paikoin miltei leijailevan sen yllä – niin tiheään käy intoa säteilevän miehen askel.
”Tervetuloa Jaksohaliin, Suomen ensimmäiseen podcast-festivaaliin!”, hän kajauttaa. Tämä kyseinen tarmonpesä on Olli Sulopuisto, Suomen podcast-keisariksikin tituleerattu ammattilainen. Hän on perustanut toimittaja Veera Luoma-ahon kanssa sisältötoimisto Toimituksen sekä podcast-yhteisön ja -verkoston nimeltä Jakso.fi. Jakso.fi tarjoaa asiakkailleen laadukasta podcast-tuotantoapua mutta on myös sitoutunut edistämään podcastien asiaa Suomessa yleisellä tasolla. Nyt tehokaksikko on kuitenkin vienyt toimintansa uusiin ulottuvuuksiin – käynnissä on Jaksohali, Suomen historian tiettävästi ensimmäinen podcast-festivaali.
***
Kuten kaikki hyvä, myös podcastit ovat rantautuneet meille länsinaapuristamme käsin. Ruotsissa podcast eli verkossa tilauspohjaisesti julkaistava ja jaettava äänite on ollut suuri ilmiö jo kymmenisen vuotta sitten, mutta tavanomaisesti Suomessa trendiin on herätty hitaammin.
Suomen ensimmäisiä podcasteja toki tuottivat jo vuonna 2007 esimerkiksi YLE ja Stara.fi-verkkolehti, mutta ilmiön populaaristumista saatiin odotella vielä pitkään. Kenties viime vuotta 2017 voisi sanoa podcastin vuodeksi – itsenäisiä podeja syntyi kuin sieniä sateella, ja esimerkiksi monet suositut bloggaajat laajensivat omaa mediaansa äänen maailmaan.
Jakso.fi järjesti viime syksynä kuulijaäänestyksen Suomen suosituimmasta podcastista. Ylivoimaiseksi voittajaksi nousi taloutta, säästämistä ja sijoittamista käsittelevä Nordnetin podcast #rahapodi. Kakkossijalla komeili pelipodi Pelaajacast ja kolmannelle sijalle ylsi Päivystävät dosentit. Jo kärkikolmikko antaa ymmärtää, että podcastien aiheiden kirjo on laaja. Listan kärjestä ovat poimittavissa myös esimerkiksi Sivumennen-kirjallisuuspodcast, Radio Helsingin julkaisema yhteiskunnallis-feministinen Omaa luokkaa sekä Voima-lehden Mikä meitä vaivaa?
Podcastit alkavat siis pikkuhiljaa löytää kuuntelijansa myös kotimaassa. Tilastokeskuksen tekemän väestön tieto- ja viestintätekniikan käytön mittauksen mukaan vuonna 2017 podcast-palveluja on puhelimella käyttänyt 16–89-vuotiaista suomalaisista 8 prosenttia. Luku ei tunnu vielä päätähuimaavalta, mutta kuten Sulopuisto informatiivisessa esitelmässään toteaa, se tarkoittaa jo suurpiirteisesti laskettuna noin 360 000 kuuntelijaa.
Podcasteja kuuntelevat eniten 25–34-vuotiaat, joista podcast-palveluja on käyttänyt jo 19 prosenttia eli miltei viidennes. Ainakin nuorten aikuisten keskuudessa podcast on siis jo vakiintunut ilmiö.
***
Mikä podcastista sitten tekee niin suositun? Useissa podcasteja käsittelevissä uutisissa nousevat toistuvasti esiin samat asiat. Ensimmäinen niistä on vapaus: podcast on miltei nollabudjetin puuhastelua. Karkeimmillaan tarvitaan vain nauhuri ja alusta, jolle tiedosto ladataan. Koska podcastit ovat usein ainakin aluksi puhdasta indie-tuotantoa, ei niissä tarvitse noudattaa esimerkiksi radio-ohjelmien valmiita kaavoja, ja toiminta voi äityä niin hulvattomaksi kuin tuottaja itse haluaa. Tästä jo klassikkoesimerkiksi on muodostunut yhdysvaltalainen Reply All -podcast, jossa isännät päättivät ottaa lähetyksessä mikroannoksen LSD:tä ja raportoida kokemuksistaan kuulijoille.
Pesäeroa perinteisiin radio-ohjelmiin tehdään myös paikoin suurellakin spesifiydellä: Sulopuisto toteaa podcastien erikoistumisen tiettyyn aihealueeseen kuten esimerkiksi sijoittamiseen, pelaamiseen tai kirjallisuuteen toimivan hyvin. Niiden ei ole tarkoituskaan toimia kaikille kaikkea -periaatteella, vaan oletusarvona on, että kun aiheesta kiinnostunut kuulija löytää itselleen mieleisen podcastin, tuottaa se juuri hänelle relevanttia tietoa. Tämä taas motivoi kuulijaa palaamaan saman podcastin pariin yhä uudestaan.
Toinen pointti liittyy kuunteluun: nykyään miltei jokaisella on oma kannettava viihdekeskuksensa, internetyhteydellä varustettu älypuhelin, jonka kautta podcasteja voi kuunnella. Niitä jaetaan muun muassa iTunesissa, Soundcloudissa ja Spotifyssä. Jakeluverkosto on siis jo lähes jokaisen tavallisen tallaajan ulottuvilla.
Kuuntelijoihin liittyy Sulopuiston mukaan myös mielenkiintoinen seikka, niin sanottu toissijainen aika, secondary time: ”Nykyihminen elää ruutuärsykkeiden maailmassa, jossa on jatkuva kiusaus scrollata maanisesti uutisfeediä, päivittää sometilejään tai uppoutua Netflixin kaltaisten suoratoistopalveluiden maailmaan. Mutta mitä tehdä sillä ajalla, jolloin ruudun vaatimat silmät ja kädet ovat varattuja, esimerkiksi autoa ajaessa tai kotitöitä tehdessä?”
Podcast on täydellistä viihdettä ajalle, jolloin periaatteessa jo teemme jotakin, usein yksitoikkoista tai pakollista askaretta, mutta mielemme vaeltaa kuitenkin joutilaana. Kuten Sulopuisto toteaa, ainakaan vielä lähitulevaisuudessa tällaisen ”luppoajan” häviämistä ihmisen päivittäisestä elämästä ei ole havaittavissa.
***
Kun sisällöntuotanto on edullista, vapaata ja erikoistunutta ja kuuntelu miltei kaikkien ulottuvilla, kasvaa tietysti myös kaupallisten tahojen kiinnostus. Podcast on kulu-hyötysuhteeltaan täydellinen alusta mainostajille. Nykyään yhä useampi yritys onkin ymmärtänyt tämän tuottavuuden päälle ja perustanut tai perustamassa omaa asiaansa ajavia podcasteja. Lisäksi jo nyt useat – erityisesti ulkomaiset – podcastit toimivat mainosrahoilla.
Lyhyesti ilmaistuna podcastit ovat siis hyvin tuottava väline näkyvyyden saamiselle. Samalla kun podcastien suosio nousee ja rahaa alkaa virrata niihin, kiinnostuvat myös taitavat tekijät aiheesta, ja laadun voi odottaa nousevan entisestään.
Mutta mitä jos kaupallisuus kaappaa jälleen kerran uuden vapaan median? Katoaako podcastin tietynlainen demokraattisuus, jopa kumouksellisuus, kaupallisuuden jalkoihin kilpailun kasvaessa? Näinhän on tietyssä mielessä käynyt esimerkiksi blogimaailmassa, jossa aloitteleva bloggaaja ei voi oletusarvoisesti yltää lainkaan samalle tasolle kuin tasokkaimmat, ammattikuvaajilla ja -kameroilla varustellut mainosrahoitteiset blogit.
Tähän kysymykseen vastaa kai vain aika. Sillä välin kaikki me kahdeksaan prosenttiin kuuluvat podcast-intoilijat voimme kuitenkin näperrellä harrastuksemme parissa, jatkaa intohimoisesti tuotetun erikoistiedon tuottamista ja podcastien ilosanoman levittämistä. Ehkä parasta podcasteissa tällä hetkellä onkin se innostus ja tee-se-itse-henki, jota myös sympaattinen Jaksohali-festivaali edustaa.
Päivän kääntyessä iltaan ja innostavien esiintyjien seuratessa toistaan Jaksohali palkitsee vielä illan päätteeksi yleisöäänestyksen suosituimmat podcastit. Kuten todettua, on voittokolmikko aiheiltaan hyvin erilainen, mutta silti jokaisen suusta tuntuu kuuluvan sama viesti: Jos olette innostuneita jostain, niin menkää ja tehkää! Ideat on tehty jaettaviksi, ja podcast on nyt, vuoden 2018 Suomessa, mitä mainioin jakamisen alusta.
Viimeisten aplodien jälkeen alkaa taas kuhina, tällä kertaa rauhallisempi ja verkkaisempi, kun ihmiset nousevat penkeistään pitkän päivän jälkeen. Vähä vähältä vintti tyhjentyy: Suomen ensimmäinen podcast-festivaali on nyt virallisesti ohi. Korjaamo saattaa hiljentyä, mutta ääni ei. Mikäli kaikki merkit pitävät paikkansa, emme ole vielä kuulleet viimeistä podcasteista.
Kirjoittaja toimittaa itse kirjallisuusaiheista Lukuvika-podcastia. Kuva: Igor Stevanovic / Mostphotos