Vuoden ensimmäisen Liberon teemana on PUOLUE. Teemasivujen vierailevan päätoimittajan mielestä puoluetoimintaa ei pidetä kovin arkipäiväisenä vaikuttamiskeinona.
Laura Happo
Kun vasemmistolehti tekee teemanumeron puolueesta, on helppo olla puolueellinen. Yleisemmin aihe on vaikea, koska termi ”puolue” on kulahtanut ihmisten mielissä kellastuneeksi muistoksi ajasta, jolloin oli vielä oikeita puolueita. Nykyäänhän on vain niitä poliitikkoja. Osa kokee, että puolueet eivät erotu tarpeeksi toisistaan tai eivät esitä selkeitä omia linjauksia päivänpolttavaan politiikkaan. Tai sitten tekevät sen liiankin radikaalisti. Ei tunnu omalta. Kansalaiset kokevat politiikan helposti vaihtoehdottomana ja eduskunnan tapahtumia saatetaan kommentoida ivalliseen sävyyn teatterikritiikistä tutuin termein.
Puolueiden kriisiin törmäsin arkisemmin uudenvuoden juhlissa, missä kysäisin puolitutulta: ”Onko sulla puoluekirjaa?” Kysymys oli tarkoituksella vanhanaikainen ja vastaaja otti sen vitsinä. ”En mä oo oikein osannut päättää, mikä puolue olis mulle sopiva. Kun toisaalta mä oon vihree ja toisaalta vasemmalla. Mä oon äänestäny aina vähän mitä sattuu”, hän vastasi. Puolueen voi kokea identiteetin jatkeeksi niin vahvasti, ettei täydellistä puoluetta tahdo löytyä. Ei uskalla sitoutua, jos tekeekin väärän valinnan. Puoluetoimintaa ei myöskään koeta kovin arkipäiväiseksi, vaan korotetun kynnyksen kansalaisaktivismiksi.
Tässä numerossa käsittelemme puoluetta muun muassa valheen, vapauden sekä historian näkökulmasta. Ammattiliitot ja työmarkkinasopimukset puhututtavat juuri nyt. Hallituspuolueiden ajama ”yhteiskuntasopimus” ajaa työnantajan etuja ja leikkaa työtekijän toimeentuloa. Vasemmistonuorten kanta hallituksen ajamaan työajan pidennykseen on päinvastainen. Ollaan eri puolella!
Puoluepolitiikkaa tehdään toisaalta hyvinkin näyttävästi. Mediahuomio tulee yleensä asian vierestä, kuten Perussuomalaisten nuorten lippalakkikampanja osoitti. Kenties ääriliberaali vastakohta näille lippalakkinuorille on teemaosiossa esittelemämme Piraattinuoret, joille sukupuolta tai avioliittoa ei tavallaan edes ole olemassa. On vain sopimuspapereita ja rakseja ruudussa; mies, nainen, en osaa sanoa. Hei, voisitko vihkiä meidät kaikki kolme?
Teemaosio on omistettu kaikenlaisen puoluetoiminnan tueksi. Mielipiteen ilmaisulle ja kokoontumisvapaudelle. Demokratia tarvitsee puoluetoimintaa, kansalaisaktivismia ja vapautta valita oma ehdokkaansa. Sen vuoksi vasemmistolehden kannessa lippua voi heiluttaa myös piraatti. Kiitos, että olet jotakin mieltä!
Laura Happo
Kirjoittaja on kuvajournalisti ja tämän teemaosion vieraileva päätoimittaja.