Osuuskunnista gradua valmisteleva Taija Roiha haluaa työn itseorganisoimisen vahvemmin Vasemmistonuorten politiikkaan.
teksti Niko Peltokangas kuva Kirsi Salo
Taija Roiha ei pidä osuustoimintaa niinkään poliittisena välineenä vaan tapana organisoida tekijöille tärkeää toimintaa. Se voi olla osa yhteiskunnallista muutosta muttei itsessään tarjoa kokonaista vastausta.
”Sen idea ja terä murenee ja tylsyy, jos asiaan aletaan suhtautua jonainen laajempana massojen organisoinnin ”välineenä”. Se ei toki tarkoita, etteikö osuustoiminnalla olisi poliittista merkitystä. Suunta vain on se, että ihmiset tekevät itse ja siitä sitten muodostuu jotain laajempaa, jos on muodostuakseen.”
Väitteeseen osuustoiminnan maineesta ”punavihreänä puuhasteluna” Roiha kommentoi, että puuhasteluun suhtaudutaan aivan liian vähättelevästi. ”Mitä pienimuotoisempaa ”puuhastelua”, sen enemmän väyliä toteuttaa itseään ja tehdä asioita, jotka koetaan sisällöllisesti mielekkäiksi.”
Työn ja vapaa-ajan ulkopuolelta
Ollessaan ehdolla Vasemmistonuorten hallitukseen keväällä 2013 jyväskyläläinen Roiha halusi perustulo- ja prekarisaatiokeskustelun jatkoksi entistä vahvemmin pohdintaa työn itseorganisoimisen mahdollisuuksista. Nyt hän on poliittisen ohjelman työryhmässä ja haluaisi nostaa perustulon rinnalle kattavampaa analyysiä työn – tai Roihan sanoin ”tekemisen” – organisoimisesta alusta asti itse.
Nykyisessä poliittisessa ohjelmassa työn vastakohtana nähdään vapaa-aika, jonka todetaan voivan ”hyvinkin olla yhteiskunnan kannalta lisäarvoa tuottavaa ja näin ollen laskettavissa työksi”. Roihan mielestä monet oikeistolaiset talousmallit perustuvat samalle ajatukselle ja siten aitaavat ihmisten yhteistä puuhaamista tuottavuusajattelun piiriin.
Toimeentulo on kuitenkin oleellinen asia, kun puhutaan ihmisten voimaannuttamisesta itsensä toteuttamiseen. Jälleen palataan perustuloon. ”Lainsäädäntö asettaa nykyisellään ihmiset joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi, ja silloin niiden väliin asettuvaa työtä on käytännössä varsin hankala saada edes alkuun.” Tosin riittävän isossa osuuskunnassa jäsenellä säilyy oikeus työmarkkinatukeen, Roiha huomauttaa.
S niin kuin solidaarisuus
S-ryhmä alueellisine osuuskuntineen esiintyy osuustoiminnan airuena. Suuryrityksen demokraattisuutta ja osuuskunta-aatetta epäillään, mutta Roiha näkee tärkeämmän ongelman muualla: S-ryhmä tavoittelee voittoa markkinoilla ja yrittää horjuttaa kilpailijoidensa asemaa. Aatteeseen kuuluisi kuitenkin erilainen ajattelutapa.
”Yhtenä osuustoimintaa määrittävänä arvona on nähty solidaarisuus. Osuuskuntaliike pitäisi mielestäni ymmärtää verkostona, joka koostuu suuresta määrästä pieniä ja itsenäisiä toimijoita, jotka tekevät yhteistyötä keskenään ja tukevat toisiaan – ovat siis solidaarisia myös keskenään.”