Suomen päihdelainsäädäntö tuomitsee yksiselitteisesti niin kutsuttujen ”taikasienten” käytön. Niiden vapauttamiseen pyrkivä liie nostaa myös päätään.
Teksti: Toni Hämäläinen
Oululainen Matyas Maaksi esittäytyvä nuorimies kokeili 15-vuotiaana ensimmäisen kerran psilosybiini- eli ”taikasieniä”. Tämä oli käännekohta hänen elämässään.
”Se oli ehkä hieman liiankin vahva kokemus ottaen huomioon nuoren ikäni, olisi kenties ollut syytä kasvaa vielä pari vuotta. Sienikokemuksen johdosta aloin suhtautua itseeni ja elämääni aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Olin tottunut pitkälti miellyttämään ihmisiä sosiaalisissa suhteissani, ja tätä kyseenalaistaessani koin aluksi myös sosiaalista syrjäytymistä.”
Kokemuksen jälkeen Matyas tunsi, että hänelle oli suorastaan valehdeltu monesta asiasta, alkaen päihdevalistuksen kauhutarinoista. Kokemus antoi myös vahvistuksen hänen aikaisemmille epäilyilleen koulunkäynnin mielekkyydestä.
”Jo ylä-asteella tajusin, että kyllä tämä on aikamoista trivial pursuittia.”
Matyaksen kaltaiset, psykedeeleistä kiinnostuneet ihmiset vaihtoivat ajatuksia aluksi trippi.info-sivustolla. Vähitellen foorumin laiska ylläpito ajoi aktiivisen ydinryhmän suunnittelemaan kokonaan uutta, taikasieniin keskittyvää foorumia.
”Yksi tyyppi hoiti palvelimen ja käytännön raha-asiat. Itse olen koodannut ja väsännyt foorumin visuaalista puolta”, Matyas kertoo.
Viime vuonna valmistunut taikasieni.net keräsi pian aktiivisen yhteisön ympärilleen.
”On jo aivan selvää, että psykedeeleistä ja niiden käyttämisestä kiinnostuneita ihmisiä on jatkuvasti enemmän. Ympäri maailmaa on myös vuosikymmenien tauon jälkeen ryhdytty jälleen virallisesti tutkimaan sienten sisältämien ainesosien käyttämistä esimerkiksi terapiassa.”
Tästä on osoituksena viime vuonna Kaliforniassa pidetty suuri konferenssi aiheen tiimoilta. Matyas kokee tärkeäksi nimenomaan tiedon levittämisen, sillä se on tehokkaampi tapa vaikuttaa kuin esimerkiksi eduskuntaan pyrkiminen.
Laitonta popsimista
”On hyvin ikävää, että nykyinen päihdelainsäädäntö ohjaa psykedeelien käyttämisestä kiinnostunutta ihmistä tilaamaan netistä tutkimattomia ja siten arvaamattomampia aineita, jotka ovat laillisia vain uutuutensa vuoksi. Joidenkin LSD:nä myytävien tutkimuskemikaalien aiheuttaman vaikutuksen kesto saattaa olla 24 tuntia, ja se on jo aika hurjaa koettavaa. Sitä on ensin valmistautunut LSD:n 12 tunnin kestoon, mutta sitten ennen pitkää alkaakin jo nukkumaanmenoaika lähestyä ja onkin vielä aikamoisella tripillä.”
Teoriassa jo psilosybiiniä sisältävän sienen poimiminen on lainvastaista, mutta käytännössä toimenpiteisiin johtanee vasta suuremman määrän hallussapito. Laittomuudesta huolimatta Matyas ei halua salailla käyttöään.
»Olen tarkoituksellisesti harrastanut avoimuutta. Vaikka netin tarjoama anonyymiys on suuri voima, niin omalla tavallaan vielä suurempi on se, että ihmiset uskaltautuvat astumaan esiin ja myöntämään rohkeasti: ’Hei, minä olen tehnyt näin, eikä tässä ole mielestäni mitään väärää.’»
Matyas ei ymmärrä taikasienten luokittelua erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi ja viittaa 60-luvulla alkaneisiin tutkimuksiin.
»Kun tavara alkoi levitä kaduille, homma ei enää pysynyt viranomaisten hanskassa. Syntyi myös eräänlainen paniikkireaktio, kun nähtiin tämäntyyppisten aineiden mullistavat vaikutukset. Nehän synnyttivät aivan mahtavaa kulttuuria ja jättivät selkeät jälkensä historiaan. Olen kyllä tullut pohtineeksi sitäkin, että oltaisiinko päihdelainsäädännön kannalta jo paljon paremmassa tilanteessa, jos hipit eivät olisi koskeneet siihen tavaraan», Matyas naurahtaa.
Mitä ”tripillä” tapahtuu?
”Useimmiten psykedeelit ovat aiheuttaneet minulle selvääkin selvemmän olon. Ne eivät yleensä toimi hyvinä turrukkeina, koska ne nostavat paljon itsekriittisyyttä pintaan suurella osalla ihmisistä. Itse olen tykästynyt psykedeeleihin nimenomaan sen vuoksi, etten saa niiden avulla kunnolla kusetettua itseäni, vaikka yrittäisinkin. Olisin varmasti säästynyt suurelta päänvaivalta, jos en olisi alkanut miettiä asioita psykedeelien kannustamilla tavoilla. Psykedeelien käyttö innostaa usein myös olemaan käyttämättä niitä, mikä on ollut itselleni varsin kummallinen ilmiö. Olin muutaman vuoden juomattakin syötyäni ensimmäiset sieneni.”
”Palatessani alkoholin pariin kävi ilmi, että sienet olivat antaneet uuden ja mielekkäämmän näkökulman senkin käyttämiseen.”
Psykedeelit kannustavat siirtämään arkipäivään niitä ”ymmärrryksiä ja oivalluksia”, joita alkoholinkin vaikutuksen alaisena saa, Matyas kuvailee. Yksi tästä kummunnut päätös on ollut hänelle koulu- ja työmaailmasta kieltäytyminen.
”Sitä on alkanut katsoa uudella tavalla ympärilleen. Ovatko nämä asiat, joiden arvoa minulle on korostettu lapsuudestani asti, sittenkään niin tärkeitä? Täytyykö minun käydä tekemässä kahdeksan tuntia päivässä minulle sopimatonta duunia vain sosiaalisen hyväksynnän vuoksi? Tuntuu äärimmäisen hyvältä kansalaisaktivismin muodolta kieltäytyä työstä, johon minun inhimillisyyteni ei vain yksinkertaisesti riitä.”
Oravanpyörästä omille teilleen hypännyt, nyt 18-vuotias Matyas Maa täyttää päivänsä mielekkääksi katsomillaan tavoilla, esimerkiksi taidetta ja musiikkia tehden. ”Oikeaan” työelämään hän olisi valmis menemään kohtuullisimmilla työajoilla. Nykyinen työtahti, varsinkin talven pimeimpänä aikana, tuntuu hänestä kerrassaan käsittämättömältä.
Kesän tullen taikasieni.net herää pienoisesta talvihorroksestaan, anonyymien nimimerkkien rihmasto aktivoituu ja alkaa taas levittää tietoa jalkojemme juuressa kasvavista merkillisistä suippumadonlakeista.
”Eräänkin viraston pihanurmelta tein kerran suuren löydön.”
Mä oon kännissä, missä sää oot?
Matyas Maa on yksi monista, jotka odottelevat toiveikkaina Suomen huumelainsäädäntöä ravistelevia muutoksen tuulia. Julkista keskustelua seuraamalla saakin helposti vaikutelman, että ainakin kannabiksen lääkinnällisen käytön laillistaminen on enää vain ajan kysymys.
Kansainvälinen ryhmä huippupoliitikkoja ja vaikuttajia, joukossaan muun muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, julkaisi kesäkuun alussa raportin, joka ajaa takaa – ei enempää eikä vähempää – huumeisiin kohdistuvien asenteiden kokonaisvaltaista muutosta.
Ryhmä kehottaa hallituksia ”lopettamaan sellaisten huumeidenkäyttäjien kriminalisoimisen, marginalisoimisen ja leimaamisen, jotka eivät tee muille pahaa”.
Tämä on kuin suoraan kannabiksen vapauttamista ajavan aktivistin suusta. Raportin mukaan sota huumeita vastaan on epäonnistunut, ja niiden aiheuttamien ongelmien, kuten kansainvälisen huumerikollisuuden, hillitsemiseksi tulisi kokeilla muutamien maiden rohkaisevaa esimerkkiä seuraten huumausaineiden varovaista vapauttamista, erityisesti juuri kannabiksen osalta.
Raportti myös kannustaa arvioimaan uudelleen joidenkin huumeiden ”virheellistä luokittelua”, esimerkiksi kannabiksen, kokalehtien ja MDMA:n eli ekstaasin osalta. Tässä yhteydessä muistutetaan vuonna 2007 tehdystä tutkimuksesta, joka luokitteli uudestaan 20 erilaista huumausainetta niiden aiheuttamien haittojen mukaan. Ekstaasi oli aineista kolmanneksi vähiten vahingollinen, takanaan poppers-nimellä tunnettu alkyylinitriitti sekä khat.
Nykyisellään ekstaasi luokitellaan taikasienten tavoin erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.
Mainittuja kokalehtiä pureskeli uhmakkaasti muuan Bolivian presidentti Evo Moraleskin YK:n huumekonferenssissa Itävallassa pari vuotta sitten. Kokalehdillä on Bolivian korkeaan ilmanalaan soveltuva piristävä sekä nälkää ja pahoinvointia poistava vaikutus.
Joukkojen hallintaa
Ei ole sattumaa, että tiettyjen päihteiden vapauttamista ajavat tahot, oli sitten kyse kokalehdistä, kannabiksesta tai taikasienistä, vetoavat nimenomaan aineen lääkinnällisiin vaikutuksiin. Moni päihde on kulkenut kiellettyjen huumausaineiden listalle nimenomaan lääke-kategorian kautta.
Suomalaista huumehistoriaa tutkinut Mikko Ylikangas korostaa kirjassaan Unileipää, kuolonvettä, spiidiä (2009), että huumaavien lääkeaineiden laillisen ja väärinkäytön välinen raja on aina ollut häilyvä, vaikeasti määriteltävä.
”Monesti rajan ovat vetäneet lainsäätäjät ja taustalla ovat voineet olla mitä erilaisimmat yleismaailmalliset syyt, kuten esimerkiksi Kansainliiton tai USA:n painostus”, Ylikangas kirjoittaa.
Hän myös osoittaa, miten huumausaineesta on yleensä tullut ongelma vasta, kun se on levinnyt yläluokan piiristä laajemmalle, siis keskiluokan ja erityisesti jollain tavalla arveluttavien ihmisten keskuuteen. Omalla tavallaan tässä on ollut varmasti kyse käytännöllisyydestä: varakkaat ihmiset ovat pystyneet rahoittamaan päihteiden käyttönsä eikä heidän ole siis tarvinnut köyhemmän koukussa olevan tapaan ryöstää apteekkeja, pankkeja tai muita ihmisiä.
Itse asiassa päihteisiin liittyvät kontrollipyrkimykset muistuttavat pornografian ympärillä pyöriviä rajoituksia. Molempien ongelmaksi on nähty se, että ne nakertavat yleistä moraalia ja aiheuttavat siis epäjärjestystä. Tällöin on epäilemättä vaikeampi pistää ihmisiä ruotuun ja pitää heitä työpaikoillaan monta tuntia päivässä. Tästä ihmisten hallintaan kohdistuvasta uhasta huolimatta historia on osoittanut molempien käsitteiden tarkan määrittelemisen vaikeaksi. Monet pornografiset esitykset ovat ajan saatossa liukuneet taiteen kategoriaan, kun taas lääkeaineet ovat muuttuneet huumeiksi yksi toisensa jälkeen.
Pontus Purokuru (Kulttuurivihkot 1/2009) taas vertaa huumausaineita katutaiteeseen: ne paitsi uhkaavat keskiluokan vaalimaa puhtauden ideaalia myös käyvät porvarillisen hyödyllisyyden ihanteen kimppuun.
”Aineiden käyttäminen ja katutaiteen tekeminen näyttäytyvät välittömästi hyödyttöminä aktiviteetteina, joista markkinat eivät kostu.”
Jos kannabiksen käyttö joskus dekriminalisoidaan lääkekäyttöä laajemmin, tullaan se epäilemättä tekemään massiivisen mainoskampanjan voimin. On vaikea kuvitella, etteikö kapitalismi ottaisi omaansa tässäkin asiassa.
Vai onko sittenkin niin, että kannabiksen nollatoleranssi – ja esimerkiksi tupakoinnin jatkuvasti lisääntyvät rajoitukset – tarjoaa vastustamattoman kätevän tavan hallita ihmisiä?
KOMMENTTI
Tulenarka aihe
Mikko Ylikangas kutsuu päihteiden muuttumista yläluokan etuoikeudesta osaksi työläisväestöä ”päihteiden demokratisoitumiseksi”. Tässä valossa ja historiallisesta näkökulmasta katsottuna siinä, että lainsäädäntö varsin yksiselitteisesti kieltää kaiken psilosybiinisieniin liittyvän, ei ole mitään yllättävää.
”Demokraattisempaa” päihdettä on nimittäin hankala löytää. Sieni kasvaa Suomessakin luonnonvaraisena, ja sitä on ilmeisen helppo kasvattaa verrattuna vaikkapa kannabikseen. Tämän lisäksi taikasienten käyttäjien keskuudessa tuntuu vallitsevan vahva ”sharing is caring” -ajattelu: he vaihtelevat keskenään eri lajikkeiden itiöitä ja kirjoittavat muille hyvin henkilökohtaisella tasolla trippikokemuksistaan.
Huolimatta paineesta julkaista enemmän neutraalia lehtikirjoittelua huumausaineista, ovat ne säilyneet niiden vaikeiden aiheiden joukossa, jotka ajavat toimittajia itsesensuuriin.
Tämä käy ilmi Journalisti-lehden (3.6.2011) tekemästä kyselystä. Eräs haastateltu toimittaja kertoo, kuinka hänen entisen työpaikkansa päätoimittajan suhtautuminen huumausaineisiin kiristyi huomattavasti, kun lehdessä satuttiin julkaisemaan juttu Hollannin liberaalista kannabislainsäädännöstä samaan aikaan, kun paikallisia koululaisia jäi kiinni huumeidenkäytöstä.
”Sen jälkeen päätoimittaja sanoi, että ’me emme julkaise mitään myönteistä huumeisiin liittyen’.
Minun mielestäni jutussa ei ollut mitään myönteistä, se vain kertoi, että asiat ovat toisessa maassa eri tavalla kuin Suomessa”, toimittaja kertoo.
Juttu on julkaistu Liberon numerossa 2/2011