Porin SuomiAreenassa kuultiin kauniita puheita arvoista ja periaatteista. Paneeleja, samoin kuin muitakin kansalaiskuulemisia, vaivaa yleensä sama ongelma: konkreettisimmat kansalaisten kysymykset jäävät aina ideologisen jargonin jalkoihin.
Teksti Jaana Kivi – Kuvat @SuomiAreena
Ulkoministeriön Estradilla Suomi -tilaisuudessa keskusteltiin siitä, miksi TTIP on tärkeä Suomelle. Keskustelemassa olivat ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka, Euroopan komission Suomen-eduston Vesa-Pekka Poutanen, Kuluttajaliiton Juha Beurling sekä ulkoministeriön edustajat Kimmo Sinivuori ja keskustelua johtanut professori Hiski Haukkala. Keskustelua kommentoi vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala.
Lenita Toivakka puhuu vahvasti eurooppalaisista arvoista, joita TTIP-sopimuksen myötä voidaan levittää maailmalle. Näitä arvoja ovat muun muassa eurooppalaiset ympäristöarvot. Heidi Hautalan mukaan hallinnon avoimuus on eurooppalainen arvo, jota on syytä puolustaa. Hautala kertoo, ettei neuvotteluja voi vieläkään seurata sillä tarkkuudella, jota TTIP-sopimuksen merkityksellisyys edellyttäisi. Lissabonin sopimuksessa todetaan, että parlamentilla on oikeus hyväksyä tai hylätä keskeiset ja merkittävät kansainväliset sopimukset, ja tämä on suurin valtaoikeus, joka Euroopan parlamentille on myönnetty. Siksi Hautalan mukaan parlamentin jäsenten tulee myös olla oikea-aikaisesti ja -määräisesti informoitu, koska heillä on suuri vastuu siinä, millaisia sävyjä keskusteluun tuodaan mukaan.
Kuluttajaliiton Beurling puhuu kuluttajista: TTIP-sopimuksella ollaan luomassa noin 800 miljoonan kuluttajan markkinoita, mutta koko ajan puhutaan vain yritysten eduista ja investointien lisäämisestä. Kaiken taustalla pitäisi ajatella kuluttajia. Beurlingin mukaan TTIP:n sääntely-yhteistyö, eli mannertenvälisten stantardien yhdenmukaistaminen, on suuri uhka kuluttajasuojan heikkenemiselle.
Beurling nostaa esiin The Guardian-lehden artikkelin amerikkalaisista lobbareista, kuten American Chambers of Commercen (AmCham), joiden painostuksesta komissio vetänyt pois ehdotuksensa tiukentaa torjunta-aineiden hormonihäiritsijöitä koskevia lakeja. Kyseessä olevat aineet ovat vaarallisia ihmisten terveydelle ja niiden on todettu aiheuttavan muun muassa syöpää ja miesten hedelmättömyyttä. Aineen kohdalla puhutaan jopa miljardiluokan terveysvaikutuksista.
Lobbareiden mukaan torjunta-aineiden tiukempi sääntely olisi suuri este TTIP-sopimuksen synnylle. Beurlingin mukaan tämä on esimerkki siitä, millaisen painostuselementin sopimus lobbareille antaa.
Hautalan mielestä torjunta-ainetapaus on myös hyvä esimerkki siitä, mitä panelistien kauniit puheet eurooppalaisten arvojen levittämisestä ja puolustamisesta käytännön tasolla tarkoittaa. ”Käytännössä tämä [arvojen ylläpitäminen] on huomattavasti paljon vaikeampaa kuin se, että vain julistaa niitä eurooppalaisia arvoja.”
Euroopan parlamentti hyväksyi äskettäin TTIP-sopimuksen neuvotteluehdotuksen ja investointisuoja ISDS:n reilun enemmistön äänimäärällä. Hautala oli yksi harvoista vastaan äänestäjistä. ISDS-investointisuojaa ei kuitenkaan hyväksytty sen alkuperäisessä muodossa, vaan parlamentti vaati siihen uudistuksia. Syksyllä komissio antaa ISDS:stä oman esityksensä, joka tullaan käsittelemään myös eduskunnan suuressa valiokunnassa. Tätä kautta Suomikin voi joko mahdollistaa tai estää ISDS-neuvottelujen etenemisen.
Toivakan mukaan se, miten ISDS:ään päädyttiin tekemään muutoksia, oli kauppakomissaari Cecilia Malmströmin ansiota. Malmström aloitti investointisuojasta julkisen kuulemisen, joka poiki yli 145 000 tavallisten kansalaisten huomautusta komissiolle. Niiden pohjalta ISDS:ää Toivakan mukaan uudistetaan.
Komissio sanoo nyt kuulleensa kansalaisia. Kansalaisten kuuleminen ei suinkaan vielä tarkoita sitä, että niiden sanat otettaisiin vakavasti.
Mikin varressa Lenita Toivakka
Millaisia muutoksia ISDS:ään sitten ollaan tekemässä? Komission Suomen-eduston Vesa-Pekka Poutanen avaa komission tämänhetkistä alustavaa muutosehdotusta. Jokainen välimiesmenettelyyn haastettu maa saisi itse valita lakimiesedustajansa listalta. Uudistuksen jälkeen ISDS:n päätöksistä pystyttäisiin valittamaan. Välimiesmenettelyn suhdetta kansallisiin tuomioistuimiin lähennetään eli yritys, joka haluaa haastaa valtion, saa valita meneekö välimiesmenettelyyn vai kansalliseen tuomioistuimeen.
Äkkiseltään katsottuna mikään näistä muutosehdotuksista ei poista ISDS:n rakeenteellisia ongelmia. Edelleen yritykset voivat ulkoistaa investoinneista kaikki riskit valtioille ja veronmaksajille. Edelleen ISDS on ylikansallinen tuomioistuin, joka asettaa ulkomaalaiset yritykset etuoikeutettuun asemaan kotimaisiin yrityksiin nähden. Ja edelleen koko koneisto saattaa polkea jalkoihinsa kansallisen lainsäädäntöoikeuden.
Beurling muistuttaa, että ISDS:ssä eniten pielessä on juuri oikeudenmukaisuus. ”Jos suomalaista yritystä kohdellaan Suomessa epäoikeudenmukaisesti, ei suomalaisilla yrityksillä ole kotimaassaan samanlaista oikeutta ja asemaa, vaan suomalainen yritys joutuu hakemaan oikeutta ihan tavallisen oikeusjärjestelmän kautta.”
Hautala heittää ilmoille kysymyksen, miten TTIP:n tapauksessa voidaan käytännössä pitää huoli siitä, ettei kansallisen lainsäätäjän yli kävellä? Vaarana hänen mukaansa on se, että komissio sopii ennalta tiettyjä asioita yhdysvaltalaisten neuvottelijoiden tai muiden osapuolten kanssa ja sitten tuo asiat valmiiksi annettuina lainsäätäjille.
Tällä hetkellä, kun tärkeistä asioista vielä neuvotellaan, on aika vaikuttaa. Vallitseva ilmapiiri on kritiikittöntä nyökyttelyä ja uskoa, että kaikki on hyvin. Siksi Hautala peräänkuuluttaa muilta panelisteilta kriittisyyttä nykyisen sinisilmäisyyden sijaan.
Tilaisuuden juontaja professori Hiski Haukkala ihmettelee politiikan tutkijana nykyistä avoimuusperiaatetta. Hänestä kansainvälinen politiikka on mennyt siihen suuntaan, että yksittäinen kansalainen alkaa olettaa, että hänellä on lähtökohtaisesti oikeus saada reaaliaikaista tietoa jostain neuvotteluprosessista. Se on Haukkalan mukaan mielenkiintoinen demokraattisen kulttuurin murros, jossa on paljon positiivista, mutta joka kielii kasvaneesta epäluottamuksesta poliittista järjestelmää ja johtajia kohtaan. Haukkalan mukaan on ikävä piirre, jos jokainen kaduntallaaja ajattelee, että hänen täytyy alkaa valvoa, mitä jossain poliittisessa prosessissa tapahtuu.
Mielestäni kansalaisten tulisi olla demokratian osia, ei sen uhreja. Poliittinen järjestelmämme on erkaantunut kansalaisista. Se jos mikä huokuu myös SuomiAreenassa. Kun ihmiset ovat ymmärtäneet, miten raa’alla otteella politiikkaa heidän kustannuksellaan tehdään – ja useimmiten salaa – luottamus tietenkin murenee, jos sitä on oikeasti koskaan ollutkaan. Ennen kuin yhtenäistetään mannertenvälistä sääntelyä, olisi paikallaan yhtenäistää valtaapitävien ja tavallisten EU-kansalaisten käsitys todellisuudesta.