Petra Laiti on paitsi päivystävä saamelainen myös SYL:n varapuheenjohtaja, joka uudistaa yliopisto-opiskelijoiden kehyä eli kehitysyhteistyötä. Juttu on ilmestynyt Liberossa 1/2018.
teksti ja kuva Niko Peltokangas
Suomen ylioppilaskuntien liiton suunnitelmissa on tälle vuodelle neljä pääprojektia. Eduskuntavaalien, EU-edunvalvonnan sekä koulutus- ja työelämäpolitiikan rajojen luotaamisen lisäksi SYL haluaa uudistaa omaa kehitysyhteistyön toimintamalliaan. Kehy on varapuheenjohtaja Laitin vastuulla.
Hän kirjoittaa liitolle kehy-vaikuttamissuunnitelmaa ja hahmottelee vaikuttamistyön kärkitavoitteita. Työ on aloitettu analysoimalla kehy-sektorin aikaisempaa toimintamallia ja käyttämätöntä potentiaalia.
”Aiemmin kehy on ollut hankepohjainen sektori. SYL on koordinoinut hankkeita ja ylioppilaskunnat ovat oman kapasiteettinsa mukaan osallistuneet niihin. Kaikilla ylioppilaskunnilla ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua hankkeisiin, jolloin on herännyt herkemmin kysymys, miksi SYL tekee kehitysyhteistyötä.”
Tähän kysymykseen kehittämistyöllä halutaan vastata, Laiti kertoo.
”SYL on koulutuksen ja opiskelijat tunteva organisaatio, joten meillä paljon sellaista tietämystä, jota ei ole aiemmin hyödynnetty kehitysyhteistyöhön liittyvässä vaikuttamisessa. Kehyyn keskittyvissä organisaatioissa trendi on profiloitua johonkin, ja SYLlillä on suuret edellytykset hyödyntää opiskelijataustan ja koulutuspolitiikan tuntemusta.”
Ristiriitaista saamelaispolitiikkaa
22-vuotias Laiti on edennyt kauppatieteen opinnoissa Hankenilla eli ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa maisterivaiheeseen. Viime vuonna hän toimi ylioppilaskuntansa hallituksessa. Ylioppilaskuntien joukossa hankenlaiset on Laitin sanoin ”verrattain pieni ääni” mutta se ”hengaa enemmän” muiden ekonomiopiskelijajärjestöjen kanssa.
Opiskelijatoimintaa paremmin Laiti on tähän saakka tunnettu ”päivystävänä saamelaisena” – tittelin on antanut saamelaiskäräjien jäsen Neeta Jääskö. Laiti toimii Suomen saamelaisnuorten (Suoma Sámi Nuorat ry) puheenjohtajana ja muun muassa YK:n alkuperäiskansanuorten foorumin (GIYC) puheenjohtajistossa.
Saamelaisten oikeudet ovat olleet mediassa esillä esimerkiksi Tenon kalastussopimuksen ja Lappia halkovan rautatiehankkeen vuoksi. Myös keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja rasismista on nostanut alkuperäiskansaa otsikoihin. Laitin mielestä taustalla on suomalaisten vähäiset tiedot saamelaisista.
”Jo se, että uskaltaa kantaa omaa kulttuuriaan avoimesti ja ylpeästi, riittää valitettavasti tässä valtiossa herättämään ihmisten uteliaisuuden, koska ihmiset ei tiedä. Toinen juttu on, että meidän sukupolvi on poliittisesti valtavan valveutunut ja kynnys puhua on matalammalla kuin se on ollut aiemmin.”
Lisääntynyt julkisuus ei kuitenkaan tarkoita, että saamelaisten asema olisi paranemaan päin, Laiti sanoo.
”Vuonna 2015 saamelaiskäräjälaki kaatui, ILO169 jäi ratifioimatta, 2016 metsähallituslaki tuli ja siitä pyyhkäistiin pois kokonaan saamelaiskulttuurin heikentämiskielto, 2017 voimaan astui Tenon sopimus ja nyt ollaan neuvottelemassa Jäämeren radasta ja taas uudistamassa saamelaiskäräjälakia.
Näiden huomattavan raskaiden tapahtumien ohella Suomi on perustamassa totuus- ja sovintokomissiota. Tässä on ymmärrettäviä ristiriitoja tässä Suomen saamelaispolitiikassa.”