Stand up -komiikka on tehnyt nousuaan jo usean vuoden ajan. Joonas Korhonen kävi kyselemässä alan ammattilaisilta, mikä on hauskaa.
Teksti Joonas Korhonen, kuvat Antti Kurko
»Ette sitten tee tästä jutusta sellaista, että vaikuttaisin sen perusteella joltain vasemmistolaiselta. Mä en meinaan todellakaan ole sellainen», koomikko Ali Jahangiri (kuvassa) toteaa heti haastattelun aluksi.
30-vuotias Ali Jahangiri on poikkeuksellinen hahmo suomalaisessa stand up -komiikassa. Kymmenvuotiaana Iranista Suomeen muuttanut viihdyttäjä on yksi harvoista maahanmuuttajataustaisista koomikoista ja hän antaa taustansa näkyä lavalla. Vaikka Jahangiri ei luulekaan pystyvänsä muuttamaan maailmaa komiikallaan, hän uskoo silti pystyvänsä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.
»Jos joku yleisöstä tulee keikan jälkeen sanomaan minulle, että enpä ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta, tiedän onnistuneeni», Ali toteaa.
Vaikka Jahangiri tuokin oman näkemyksensä lavalla esiin, tärkeintä hänelle on olla hauska.
»Jos koomikko syyllistyy saarnaamiseen, eikä ole enää hauska, hän on väärässä paikassa. Saarnoja voi mennä lausumaan vaikka kirkkoon. Ei ole mitään aihetta, jota keikalla ei saa käsitellä, mutta sen on oltava hauskaa», Jahangiri jatkaa.
Onko sensuuria?
Koomikko Tomi Walamies (alla) on samoilla linjoilla komedian vaikutusmahdollisuuksien suhteen Jahangirin kanssa.
»Jos mietitään, että muutama tyyppi, kuten Aleksis Kivi ja Sibelius loivat ikään kuin tyhjästä kuvan suomalaisuudesta, niin uskon taiteilijoiden voivan vaikuttaa yleiseen kuvaan asioista. Me emme ehkä voi kerralla muuttaa asioita, mutta meidän tehtävämme on tuoda esille se, mitä ei välttämättä muuten pidettäisi esillä.»
31-vuotiaalla Walamiehellä on heittää esimerkkikin asiasta. Hän oli taannoin esiintymässä television viihdeohjelmassa, jossa halusi tuoda tärkeän asian esille. Ohjelman tuottaja kielsi häntä kertomasta perheväkivaltaa koskevaa vitsiä.
»Jos olisin saanut kertoa tämän jutun, sillä olisi ehkä voinut olla mahdollisuus vaikuttaa yleiseen kuvaan suomalaisesta perheväkivallasta.» Ja miten se juttu menikään?
»Tilastojen mukaan Suomessa ei ole lähes ollenkaan perheväkivaltaa, mutta meillä on maailman liukkaimmat portaat.»
Ali Jahangiri on huomannut saman ongelman. Sensuuria esiintyy kaikkialla.
»Juuri tästä syystä katson, että meillä koomikoilla on erittäin tärkeä tehtävä sananvapauden puolustajina. Meidän ei ole pakko käyttää oikeutta ottaa tärkeitä asioita esille, mutta meillä on oltava oikeus sanoa nämä asiat. Ja on hyvä, että tällaisia koomikoita on», Jahangiri jatkaa.
Walamies katsoo sananvapauden itselleen erittäin tärkeäksi arvoksi. Ei ole mitään mielipidettä, jota lavalla ei saa sanoa:
»Kuten Voltaire on sanonut, »olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi». Koomikot ovat kuitenkin yleensä hyvin liberaaleja ja vaikka olen ollut monesti eri mieltä jonkun toisen koomikon kanssa, niin katson hänellä olevan oikeuden sanoa juurikin noin», Walamies kertoo.
Entä itsesensuuri?
Joskus on olemassa tilanteita, joissa ihan kaikki vitsit eivät ole sopivia. Monelle koomikolle on tärkeätä nimenomaan silloin olla epäkorrekti ja pyrkiä melkein suututtamaan yleisönsä. Toisaalta on myös tilanteita, joissa ei ole sopivaa laskea leikkiä aroista asioista.
»Olin elokuussa Norjassa esiintymässä viitenä peräkkäisenä iltana ja siellä sovimme kaikki esiintyjät yhdessä, ettemme käsittele Anders Breivikiä tai mitään muutakaan tragediaa, vaan heitämme enemmän Seinfeld-tyyppistä läppää ihan arkisista asioista», Tomi Walamies kertoo tilanteesta, jossa on sensuroinut itseään.
»Silloin ihmiset olivat totaalisen kyllästyneitä koko asiaan ja halusivat vain irtautua aiheesta. Tästä syystä jokainen ilta oli loppuunmyyty, vaikka esiintymiset olivat viiden aikaan päivällä», koomikko jatkaa.
Jahangiri on myös monesti joutunut miettimään, missä tilanteissa on suotavaa laskea leikkiä. Uskaltaako jotakin kertoa tietynlaisen yleisön edessä?
»Olin Imatralla keikalla, jossa yleisössä oli kolmisenkymmentä kiitos-paitaista motoristia eturivissä. Aloin pohtia Mannerheimin väitettyä homoutta. Ensin ajattelin, että uskallanko kertoa tätä, mutta keikan jälkeen muutama motoristi tuli kiittämään, koska tarjosin asiaan uuden näkökulman. Eihän se Mannerheimin tekoja ja saavutuksia muuta mihinkään, että oliko hän homoseksuaali vai ei. Itse asiassa seksuaalivähemmistöjen asema saattaisi olla huomattavasti parempi, mikäli Mannerheim olisi ollut homo. Olisihan siinä venäläisille kertomista, kun yksi homo olisi pysäyttänyt miljoona venäläistä», Jahangiri hymähtää.
Voiko koomikko olla poliittisesti sitoutunut?
Tomi Walamies on useasti esiintyessään kertonut poliittisesta sitoutumisestaan. Viime keväänä hän liittyi Vasemmistoliiton jäseneksi ja ihmisten reaktiot tähän ovat olleet monesti hyvin hämmentäviä.
»Periaatteessa ihmiset kannattavat kaikkea, mitä Vasemmistoliitto edustaa, mutta se tuntuu olevan siltikin yhden askeleen liian pitkällä. Se on ikään kuin politiikan kova huume, että pilvenpoltto on ihan ok, mutta Vasemmistoliitto on siitä sitten seuraava askel», Walamies naurahtaa.
Onko mahdollista tehdä uskottavasti komiikkaa, mikäli on poliittisesti sitoutunut?
»En minä siinä näe minkäänlaista ongelmaa. Mielestäni Suomessa jopa pelätään liikaa sitoutua johonkin, vaikka kaikki me omalla tavallamme olemme johonkin päin kallellaan.»
Walamies on samalla linjalla Jahangirin kanssa komiikan tärkeimmästä asiasta.
»Vaikka tahdonkin kertoa omia ajatuksiani ja vasemmistolaisia aatteita yleisölle, vasemmistolaisuus tulee kakkosena. Tärkeintä on se, että yleisö nauraa, sitten vasta omien aatteiden eteenpäin kertominen», mies pohtii.
»Ja kyllä minulle tärkeätä on myös saada ihmiset ajattelemaan. Nykyään ihmiset saattavat vetää koko päivän autopilotilla, herätä aamulla töihin, tulla kotiin ja vetää pari kaljaa, eivätkä edes mieti mitään. Jos edes vähän heidät saa pohtimaan tätäkin asiaa, niin olen ihan tyytyväinen», Walamies kertoo.
Poliittinen sitoutuminen ei ole ongelma
Toista poliittista laitaa edustava Lotta Backlund ei myöskään näe ongelmaa siinä, että koomikko on samalla poliittisen puolueen jäsen.
»Toki on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tulkita kaikki vitsini lavalla kokoomuslaisuuteni kautta, vaikka olenkin todella epäpoliittinen koomikko.»
Vaikka suurin osa poliittisista koomikoista on vasemmistolaisia, Backlund ei usko, että oikeistolaisia koomikkoja ei olisi olemassa.
»Oikeisto on kuitenkin vallassa, joten vallan kritisoiminen on silloin luonnollisesti vasemmistolaista. Jos vasemmisto olisi vallassa, niin todennäköisesti myös oikeistolaisten koomikoiden kantaaottavuus kasvaisi», Backlund miettii.
»Toisaalta uskon, että monella oikeistolaisella koomikolla ne arvot näkyvät silti niissä epäpoliittisemmissakin vitseissä.»
Voisitko tehdä toisenlaista komiikkaa?
Entä voisiko Lotta Backlund tehdä komiikkaa, jossa otetaan kantaa rajummin?
»Ei, mua ei ole koskaan kiinnostanut sellainen», Backlund toteaa.
Entä Jahangiri ja Walamies, voisivatko he tehdä komiikkaa, jossa ei oteta asioihin kantaa?
»Tottakai voisin, itse asiassa sellaisena koomikkona olen aloittanutkin», Jahangiri sanoo.
Walamies on eri linjoilla.
»Toki hetken aikaa voisin tehdä materiaalia, jossa ei sanota mitään, jos olisi esimerkiksi mahdollisuus saada joku television primetime -ohjelma, mutta koko uraani en sellaisena haluaisi nähdä», hän pohtii.
Jokainen stand up -koomikko haluaa saada oman huumorinsa mahdollisimman monen korviin. Milloin voisi sanoa, että nyt on tehnyt unelmakeikan?
»Jos loppuunmyydylle Hartwall-areenalle pääsisi esiintymään, niin sitten voisikin dokata Kallion baareissa parikymmentä vuotta», Walamies miettii.
Jahangirillä on toisenlainen unelma.
»Jos Iranissa voisin vielä esiintyä omalla äidinkielelläni», hän päättää.
Silloin voisi todeta sananvapauden voittaneen.
Juttu on julkaistu komediateemaisessa Liberossa 4/2011