Liberon historiasarjaosa 1. Vasemmistolaisen politiikan voidaan katsoa alkaneen Ranskan suuresta vallankumouksesta.
Teksti: Aydin Saiyar, Kuva: Jean-Pierre Houël
Poliittinen vasemmisto syntyi, kun porvaristo nousi vaatimaan sääty-yhteiskunnan lakkauttamista ja omien etujensa turvaamista.
Valistuksen ajan myötä porvaristo oli oppinut ihannoimaan yksilön poliittista vapautta ja halusi lopettaa auttamattomasti vanhentuneen kuninkuuteen ja alamaisuuteen perustuvan järjestelmän. Valistuksen luomat ihanteet synnyttivät porvaristolle edellytykset yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseen.
Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 vasemmisto pyrki valistuksen poliittisten ihanteiden täysimittaiseen toteutumiseen. Päästyään valtaan 1793 vasemmisto lakkautti monarkian mestauttamalla kuninkaan ja perustamalla niin sanotun ensimmäisen tasavallan – valtion, joka perustui valistuksen ihanteisiin kuten julkaisuvapauteen ja yleiseen äänioikeuteen.
Luokkatietoisen vasemmiston synty
1800-luvun aikana vasemmiston tavoitteet muuttuivat. Työntekijän ja työnantajan epätasa-arvoinen suhde ja työn vapautuminen kapitalistisesta riistosta nousivat yksilön poliittisia vapauksia tärkeämmiksi.
Samoin kuin sääty-yhteiskunnassa, jossa alemmat säädyt olivat riippuvaisia ylempien säätyjen etuoikeuksista, kapitalismissa työntekijä oli riippuvainen työantajan luomista työllistymismahdollisuuksista.
Vasemmisto havaitsi, että yksilön poliittiset oikeudet eivät voi toteutua, jos niille ei ole taloudellisia edellytyksiä. Vasemmisto poliittisena liikkeenä sitoutui yhä voimakkaammin varattomaan työväestöön, jonka etujen ajaminen kävi yhteen vasemmiston tavoitteiden kanssa.
Työläisten ja varattoman pikkuporvariston vaatimukset parempien elinehtojen puolesta kärjistyivät Euroopan hullun vuoden 1848 kapinoissa. Niiden seurauksena porvaristo lujitti yhteiskunnallista valta-asemaansa, ja tehdastyöväestön keskuudessa kasvoi yhteisymmärrys oman luokan eduista ja niiden ristiriitaisuudesta suhteessa porvariston etuihin.
Vasemmiston pettymys porvareihin synnytti käsityksen tehdastyöväestöstä vallankumouksellisena luokkana. Juuri tehdastyöväestön liikehdintä ja vaatimukset saivat aikaiseksi koko Euroopan kattavan kuohunnan. Porvareiden vaatimusten toteutuminen ja työväestön vaatimusten sivuuttaminen sai työväestön ymmärtämään omien vaatimustensa erilaisuuden suhteessa porvareiden vaatimuksiin.
Vuosi 1848 oli lähtölaukaus sosialistisille ja sosiaalidemokraattisille puolueille ja ammattiyhdistysliikkeille. Havaittiin, että demokraattisuuden ja kansanvaltaisuuden saavuttamiseksi tarvittiin oma organisaatio.
Sosialismi vasemmiston valtavirraksi
Vuosi 1848 synnytti keskustelua vasemmistolaisen sivistyneistön keskuudessa. Syntyi selkeästi erilaisia suuntauksia. Yksi merkittävimmistä oli marxilaisuus, jonka mukaan työläisten oli pyrittävä vallankumoukseen ja sen myötä sosialismiin, jossa ihmiset valmennettaisiin tulevaa ihanneyhteiskuntaa, kommunismia, varten.
Pariisin kommuunin (vallankumoushallituksen, joka hallitsi kaupunkia pari kuukautta 1871) hävittyä alkoi vasemmiston sisäinen välienselvittely. Marx katsoi kommunardien epäonnistuneen, koska he eivät kyenneet kaappaamaan valtiovaltaa, mikä oli hänen mielestään ainoa tapa ohjata yhteiskunta sosialismin kautta kohti kansanvaltaisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa.
Pariisin kommuuni pyrki toteuttamaan tietoista käytännön sosialismia ensimmäistä kertaa historiassa. Se loi pohjan vasemmiston ja työväenluokan tavoitteille seuraavan vuosisadan ajaksi.
Huomattavaa on, että vasemmisto on kyennyt tuomaan useat näistä tavoitteista liberaaliin parlamentarismiin. Merkittävää Pariisin kommuunin aikana oli kaupungin uudistettu työnjako, jossa työläiset pyrkivät tuottamaan yhteisvoimin hyvinvointipalveluja, kuten ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon.
Pariisin kommuunin myötä vasemmisto asettui kannattamaan politiikkaa, jolla ajettiin kansanvaltaista kapitalismin lopettamista tai ainakin sen toiminnan rajoittamista niin, että kapitalistisen politiikan toteuttaminen olisi hankala.
Juttu on julkaistu Liberossa 2/2010