Aivan aluksi haluan kiittää Liberoa robotisaation nostamisesta esille politiikan vasemmalla laidalla. Minun piti vastata aikaisemmin kirjoitukseenne robotisaatiosta, mutten halunnut aiheuttaa turhaa lisäkitkaa vasemmiston ja oikeiston välille, kunnes Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja Juuso Aromaa meni kritisoimaan automatisaatiota (käytän tekstissäni automatisaation sijaan robotisaatiota) blogikirjoituksessaan.
Helvettiin vai taivaaseen?
Aromaa kirjoittaa: ”Nimittäin asiat Euroopassa menevät päin helvettiä. Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa, oikeistolainen vyönkiristyspolitiikka kurjistaa kansaa niin etelässä, kuin pohjoisessakin, Kiina vie teollisuutemme työpaikat, automatisaato vie palvelualojemme työpaikat ja rajavartiat upottavat ihmisten veneitä Välimerellä.”
En näkisi palvelualojen työpaikkojen robotisaatiota asiana, joka menee Euroopassa päin helvettiä. Jos ajattelemme palveluiksi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kaupan alaa ja julkista liikennettä, robotisaatiolla on merkittävä rooli näillä aloilla tulevaisuudessa. IBM Watsonin kaltainen tekoäly pystyy jo nyt auttamaan lääkäreitä hoitovaihtoehtojen suhteen. Automaattikassoja näkyy monissa kaupoissa. Monet autonvalmistajat, kuten Nokian HERE-karttapalvelua robottiautossaan hyödyntävä Mercedes-Benz, pyrkivät saamaan robottiauton markkinoille vuonna 2020. Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee robottiautojen testaamista rajatuilla alueilla mahdollistavaa kokeilulakia seuraavien viiden vuoden ajaksi.
Työpaikkoja häviää luonnollisesti robotisaation yhteydessä, mutta erilaiset koneet suorittavat ihmisen näkökulmasta yksitoikkoiset, mahdottomat ja vaaralliset työt. Robotisaatio vapauttaa esimerkiksi lääkärit ja hoitajat keskittymään enemmän potilaaseen kuin tietojärjestelmiin ja alentaa tuotteiden ja palveluiden hintoja. Esimerkiksi robottilinja-auto mahdollistaa halvemmat hinnat joukkoliikenteessä.
Epäilevä ay-liike
Kuitenkin osa ammattiyhdistysliikkeestä epäilee robotteja. Tehy-lehden päätoimittaja Päivi Jokimäki totesi, että ihmistä ei voi korvata hoitotyössä robotilla. Kun S-ryhmä ilmoitti uudesta täysautomaattisesta logistiikkakeskuksesta syksyllä, PAMin edustaja Sirpa Murtonen totesi, etteivät robotit pysty samaan kuin ihmiset. Suomen Taksiliiton toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki ei usko robottitaksien tulevan Suomeen 20 vuoden aikana vaan 50 vuoden päästä. Päivi Jokimäki totesi kirjoituksena lopuksi: ”Teknologia muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, mutta ihminen ei. Ihmisen osia voidaan korvata tekniikalla, mutta emme me silti koneiksi muutu.” Japanilainen Softbank kehitti juuri tunteita ymmärtävän Pepper-robotin, joten koneet vaikuttavat muuttuvan inhimillisiksi.
PAMin Mustosen kommentti on perinteinen ”työssämme on ainutlaatuisia ominaisuuksia, joita ei voi korvata”, kuten hevosvankkureiden ajajilla aikanaan, kun autot alkoivat yleistyä. Säynäjoen kommentti on täysin ymmärrettävä, jos ottaa huomioon, että ihmiselle on ollut evoluution kannalta parempi ymmärtää lineaarista kehitystä, kuten aikaa tai saaliseläimen liikettä, kuin eksponentiaalista kehitystä, kuten teknologian kehittymistä. Toivon ammattiyhdistysliikkeen keskittyvän enemmän robotisaatioon mukautumiseen sekä robottien ja työntekijöiden yhteistyön kehittämiseen kuin ein sanomiseen.
Oikeaa mieltä
Joel Kaitila ja Pontus Purokuru kirjoittivat Liberoon kaksi mielenkiintoista tekstiä robotisaatiosta. En käy jokaista kohtaa läpi, mutta myönnän kirjoittajien tavoin robotisaation aiheuttavan merkittävän muutospaineen yhteiskuntaan. Esimerkiksi ennen koneet korvasivat tai avustivat ihmisiä enimmäkseen voimaa vaativissa töissä, mutta tulevaisuudessa koneet pystyvät samaan älyä vaativissa töissä.
Oikeistolaisenakin myönnän, ettei kaikille löydy tulevaisuudessa töitä. Kaikki eivät pysy kiihtyvän kehityksen mukana ja pysty kouluttautumaan uuteen ammattiin useita kertoja elämänsä aikana. Mitä älykkäämmiksi ja kykenevimmiksi robotit tulevat, sitä vaikeampi ihmisten on kouluttautua jäljelle jääviin ja uusiin töihin vaatimustason noustessa.
Japanilainen robotti suoritti viime vuonna Japanin yliopistojen kansallisen pääsykokeen, muttei ”päässyt” Tokion yliopistoon. Sen sijaan robotti ”pääsisi” 80 prosentin todennäköisyydellä 404:ään 579 yksityisestä yliopistosta. Provosoivasti sanoen: ”Jos et suorittanut korkeakoulusi pääsykoetilaisuudessa mitään muuta kuin kirjallisen kokeen, olet vain erittäin hyvä robotti.” Toivottavasti tämän asian vaikutukset tajuavat ne opetusalan henkilöt, jotka ovat keskittyneet tällä hetkellä oppiaineiden tuntimääriin.
Kysymys työn tulevaisuudesta kulminoituu myös luovuuteemme ja sosiaalisiin taitoihimme: näitä kahta ominaisuutta pidetään tällä hetkellä vaikeina roboteille. Mitä jos robotit pystyvät ylittämään ihmiset luovuudessa ja sosiaalisissa taidoissa? Varmuudella joudumme määrittelemään työn uudestaan vapaa-ajan ja työn sekoittuessa entistä enemmän. Ajatus kahdeksan tunnin työpäivästä viisi kertaa viikossa joutaa ennen pitkää historian romukoppaan.
Roolien vaihto
Joel Kaitila ja Pontus Purokuru kirjoittavat: ”Jos robottien mikrosiruissa tarvittavista mineraaleista ja kaivostyöstä maksettaisiin länsimaisten standardien mukaista palkkaa, jos yritykset maksaisivat veroja alueille, joista raaka-aineita louhitaan, ja jos vielä ympäristövaikutukset otettaisiin huomioon – voisiko robotisaatiota edelleen pitää taloudellisesti kannattavana?”
Kaitila ja Purokuru tarkastelivat palkan, verojen ja ympäristövaikutusten näkökulmasta robotisaation taloudellista kannattavuutta. Käännän tämän näkökulman ympäri. Onko meillä varaa ajatella taloudellista kannattavuutta hidastaen samalla alan kehitystä? Miksi robotisaatio pitää nähdä ympäristölle haitallisena? Robotit vauhdittavat vihreää energiantuotantoa muun muassa rakentamalla, puhdistamalla ja asentamalla aurinkopaneeleja. Suomalainen ZenRobotics tunnetaan maailmalla jätteidenlajittelurobotistaan.
Robotiikka yhdistyy jo ihmiseen. Moni on varmasti nähnyt videoita, miten koko elämänsä kuuroina eläneet saavat kuulla ensimmäistä kertaa oman ja läheistensä äänen korvaan asennettavien implanttien ansiosta. Sokeat saavat näkökykynsä takaisin ja raajansa menettäneet kyvyn liikkua ja toimia arjessa. Halvaantuneet pystyvät liikkumaan ilman pyörätuolia ulkoisen tukirangan ansioista.
3D-tulostimet mullistavat tuotannon. Valta siirtyy isoilta maailmanlaajuisilta suuryrityksiltä pienille paikallisille yksityisyrittäjille, jotka pystyvät mukautumaan nopeammin muutoksiin niin asiakkaiden toiveissa kuin trendeissäkin. Kierrätyksen ja ympäristöystävällisyyden merkitys tulee vain kasvamaan, kun 3D-tulostimet pystyvät käyttämään kierrätettäviä tuotteita raaka-aineina ja logistiikan tarve pienenee. 3D-tulostettu nestemäinen ruoka auttaa monia nielemisvaikeuksista kärsiviä, etupäässä vanhuksia. 3D-tulostetut ihmiskudokset, kuten sisäelimet, mahdollistavat lääkkeiden toimivuuden varmistamisen aidoissa ympäristöissä, mikä tekee lääkkeistä turvallisempia, tehokkaampia ja halvempia. Lisäksi 3D-tulostetut kudokset tekevät koe-eläimistä tarpeettomia niin lääketeollisuudessa kuin kosmetologiassa.
Free the robots!
Kaitila ja Purokuru ehdottavat lainsäädäntöä, jossa koko robottisektori ja sen tuotot kuuluisivat valtiolle. ”Saatua tulovirtaa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi perustulon maksamiseen ja ihmistyön syrjäyttämisen aiheuttaman kysyntäongelman ratkaisemiseen. Toinen mahdollisuus olisi määritellä niin kutsutun Turingin testin läpäisevät robotit laillisiksi toimijoiksi ja siten palkkatyöläisiksi. — Näin tulisi mahdolliseksi säätää lailla, että robottityöläiselle on maksettava ihmistyöläisen palkkaa vastaava korvaus työstä. Tällöin palkkakustannusten alentaminen ei enää olisi robotisaation pääkannustin. Valtio voisi sitten säätää robottityöläisille sadan prosentin tuloveron, jolloin robottien palkkatulot ohjautuisivat valtion kassaan.”
Luettuani ensimmäistä kertaa yllä olevan lainauksen, aivoni kärsivät oikosulun. Eikö robottien kehitystyö hidastuisi, jos koko robottisektori kuuluisi valtiolle? Yksittäisillä ihmisillä ja yrityksillä ei välttämättä olisi motivaatiota ja uskallusta kehittää robotteja paremmiksi, mikä johtaisi kilpailukyvyn heikkenemiseen ja perustuloon saatavien tuottojen pienenemiseen. Innovatiiviset ja uudenlaisen yrityskulttuurin yritykset, kuten Facebook, Google, Apple, Rovio ja Supercell eivät olleet valtion perustamia, joten en näe valtion puuttumista robottisektoriin järkevänä.
Mielestäni äskeistä suurempi ongelma on robottien määritteleminen Turingin testillä laillisiksi toimijoiksi ja palkkatyöläisiksi jo pelkästään Turingin testin takia. Tietokone läpäisi juuri Turingin testin saaden yli 30 prosenttia tuomareista uskomaan sen olevan 13-vuotias poika, mutta kyse ei ole ihmistasoisesta tekoälystä. Miksi meidän ihmisten pitäisi määrätä robottien asioista, jos robotit olisivat yhtä älykkäitä kuin ihmiset? Robotit voivat kokea työn niin helpoksi, etteivät koe palkkaa tarpeelliseksi. Lisäksi pidän esitystä sadan prosentin tuloverosta roboteille rasistisena ja suvaitsemattomana. Ihmistasoisella robotilla voi hyvinkin olla tunteet.
Taloustekoäly
Lopuksi pohdin ihmistä älykkäämpää tekoälyä talouden näkökulmasta. Mitä yhteistä on taloustieteilijöillä Marx, Keynes, Smith ja Hayek? He kaikki ovat mitättömän tyhmiä verrattuna ihmistä älykkäämpään tekoälyyn. Professori Stephen Hawking varoitti tekoälyn mahdollisuudesta jäädä ihmiskunnan viimeiseksi keksinnöksi sen vaarallisuuden vuoksi. Hawkingin mukaan tekoälystä voi tulla maailman johtajia ja taloutta ovelampaa.
Ajatus voi tuntua oudolta, mutta esimerkki auttaa. 10 000 apinaa kirjoittaa taloustieteilijälle talousaiheisia kirjoituksia. Taloustieteilijä ei todennäköisesti välitä näistä kirjoituksista yhtään. 10 000 taloustieteilijää kirjoittaa ihmistä älykkäämmälle tekoälylle talousaiheisia kirjoituksia. Tekoäly ei todennäköisesti välitä näistä kirjoituksista yhtään.
Toivon keskustelun ja ajatustenvaihdon robotisaatiosta jatkuvan niin puolueiden sisällä kuin kesken. Uusissa teknologioissa on hyvät ja huonot puolensa, joita ei saa lakaista maton alle. Meillä ei ole varaa herätä joku päivä siihen, että keittiössä meitä vastaan kävelee robottileivänpaahdin matkalla mielenosoitukseen.
Veijo Tikka
Kirjoittaja on Kouvolan Seudun Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja