Olin viikko sitten lauantaina Oulun Mahdollisuuksien torilla paneelissa edustamassa Vasemmistonuoria. Aiheena olivat nuorten oikeudet, mutta kysymyksiä tuli paljon myös muihin aiheisiin liittyen. Paneelin jälkeen kokoomusnuorten edustaja ihmetteli minulle, miksi haluamme aina vaan kieltää kaiken turkistarhauksesta ja ydinvoimasta alkaen, ja miten ihmiset sitten eläisivät.
Jäin miettimään asiaa. Jos perusoletuksena on, että nykyinen tapa tehdä asiat on ainoa mahdollisuus, niin ”kaiken” kieltäminen olisikin aika huono ajatus. Monet asiat esitetään meille itsestäänselvyyksinä, joille ei ole muuta vaihtoehtoa. Turkistarhaus on sallittava, koska se on laillinen elinkeino, eivätkä sen harjoittajat voi tehdä mitään muuta. Ydinvoiman rakentamista ei voida kieltää, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole ja tarvitsemme kuitenkin energiaa. Oulun kivisydän on rakennettava, koska vain siten kaupungin keskustaa voidaan kehittää. Ja niin edelleen.
Ei.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Tämänhetkisetkin itsestäänselvyydet ovat joskus olleet suuria edistysaskelia tai kaukaisia haaveita. Jos tuudittaudumme siihen ajatukseen, että mitään ei voi tehdä toisin, ei myöskään mitään edistystä tule tapahtumaan.
Nykyiset turkistarhaajat voisivat siirtyä kasvattamaan vaikka kaneja, joista kauniin turkin lisäksi saisi lihaa, ja joiden lajityypilliset käyttäytymistarpeet on kuitenkin paljon helpompi tyydyttää kuin kettujen ja minkkien.* Uskon, että he pystyisivät siihen. Tai mihin tahansa muuhunkin. Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen luo sekä työpaikkoja että vihreää energiaa, eikä jätä ydinjätettä jälkipolvien ongelmaksi. En siis usko, että ydinvoiman lisärakentaminen on ainoa vaihtoehto, meille vain yritetään uskotella niin. Parantamalla joukkoliikennettä ja tekemällä ydinkeskustasta autottoman, saataisiin Oulun keskustasta huomattavasti viihtyisämpi paikka sekä kaupunkilaisille että turisteille – ihmisille eikä autoille.
Vain mielikuvitus on rajana, mutta jos uskomme, että muita vaihtoehtoja ei ole, muita vaihtoehtoja ei myöskään tule. Paremman maailman esteenä ei saa olla mielikuvituksen puute.
Anni Ahlakorpi
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten toinen varapuheenjohtaja.
* Siitä tosin voidaan keskustella, tarvitseeko niin suuri määrä ihmisiä turkiksia lämmikkeekseen, että niitä on ylipäätään järkevää tuottaa suuressa mittakaavassa. Oma näkemykseni on, että keskivertotallaaja pärjää Suomessa mainiosti ilman elävästä eläimestä peräisin olevaa turkkia, mutta toisaalta itse olen ollut äärimmäisen kiitollinen kilinnahkalakistani 30 asteen pakkasella. Niitä, jotka oikeasti kohtaavat Suomessa ankaria sääolosuhteita ja joutuvat pärjäämään niiden kanssa, on aika vähän. Heidän turkistarpeensa voisi hyvin tyydyttää esimerkiksi villien punakettujen turkeilla – niiden kanta kun joka tapauksessa on pohjoisimmassa Suomessa liian tiheä, mikä taas hankaloittaa naalin palaamista alueelle. Tai kasvattamalla niitä kaneja, joista tosiaan ei tarvitse heittää suurinta osaa hukkaan nylkemisen jälkeen. Mutta tämä onkin jo aivan toisen jutun aihe.