Äärioikeisto juhlii Brexitiä ilman käsitystä siitä, mitä Euroopan Unionin jälkeen tulisi tapahtumaan.
teksti Sophia Leppä & Jasu Setälä – kuva Jasu Setälä
Kun Iso-Britannia äänesti torstai iltana tuestaan valtionsa EU-jäsenyydelle, perussuomalaiset nuoret kokoontuivat Helsingin Kansalaistorilla tapahtumaan, jossa oli tiedotteen mukaan tarkoituksena polttaa EU-lippu. Tempauksella järjestö halusi osoittaa tukensa Iso-Britannian kansalle, jotta se “pelastaisi maansa ja pelastaisi Euroopan äänestämällä ei”.
Melko tyhjälle Kansalaistorille kokoontui lopulta vain parikymmentä ihmistä ja yksi poliisiauto seuraamaan tapahtumaa. Vartin kestäneen performanssi aikana lippua ei poltettu. Näin uskotaan tapahtuneen myös Mikkelissä helmikuussa 2015, jolloin lippua ei missään vaiheessa näkynytkään, vaan sen vain kerrottiin olleen valmiiksi silputtuna maljassa, johon tuli sytytettiin. (1)
Liberaali EU on äärioikeiston olkinukke
Äärioikeisto on onnistunut omimaan EU-kritiikin tehokkaasti itselleen, viimeisimpänä Iso-Britanniassa. Myös Suomessa EU:sta ja eurosta eroamista on ajanut voimakkaimmin juuri jyrkin oikea laita. Esitetty kritiikki on kuitenkin keskittynyt yksinomaan äärioikeiston lempilapseen eli maahanmuuttoon ilman sen tarkempaa analyysiä lähdön kokonaisvaikutuksista: ero EU:sta on tarkoittanut yhtä kuin nationalistinen kansallisvaltio, jonka rajat laitetaan kiinni nips-naps. Kyse on siis ollut lähinnä populistisesta nationalismista ilman laaja-alaisempaa kritiikkiä.
Äärioikeisto määrittelee EU:n yleensä unionin omien uloslausumien perusteella eli liberaaliksi ihmisoikeuksien ja kansainvälisen yhteistyön ynnä muun hyvän ja humaanin edistäjäksi, joka siten ajaa myös hyvin vapaamielistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Tämän tulkinnan pohjalta EU:ta on helppo vastustaa humaanina internationalistisena projektina. Euroopan Unioni on kuitenkin hyvin kaukana sille kirjatuista ihanteista.
Unionilla ei ole esimerkiksi ollut kiinnostusta puuttua Puolan tai Unkarin poliittisten tilanteiden huolestuttavaan kehitykseen. Molemmissa maissa äärioikeisto on valtaan päästyään alkanut merkittävästi heikentää demokratiaa ja sananvapautta.
Eivätkä Unkari ja Puola ole suinkaan yksin. (2) On vaikeampi löytää Euroopan maata, jossa äärioikeisto ei olisi saanut merkittävää vaalikannatusta, kuin maata, jossa ihmisoikeusliberaalit tahot olisivat loistaneet vaaleissa. Tsekin ja Slovakian pääministerit ovat yhtälailla torjuneet pakolaiskiintiöt vedoten muun muassa rasistisiin mielikuviin, kuten Tsekin pääministeri puhuessaan muslimeista “mahdottomina integroitavina”.
Satunnaisia vääntöjä lukuunottamatta EU on kuitenkin löytänyt aikaa ja valtaa pannakseen kuriin taloudellisesti heikoilla olevia jäsenvaltioitaan, jotka ovat vastustaneet EU:n valtamaiden sanelemaa uusliberalistista talouskuripolitiikkaa. Kreikka on tästä selkein esimerkki. Tämä korostaa EU:n todellista luonnetta – vapaan liikkuvuuden tukeminen tarkoittaa vain pääoman vapautta yli ihmisoikeuksien. Ihmisoikeustavoitteet näkyvät EU:ssa parhaiten vain paperilla.
Turkki-sopimus paljastaa totuuden
Suhtautuminen unionin ulkopuolelta tulevaan maahanmuuttoon ei ole Euroopan Unionissa ollut ihmisyyttä syleilevää. Jo kauan ennen Syyrian sotatilannetta EU:n ulkorajat olivat kansainvälisesti tiukimpia rajoja.
Tällä hetkellä uusien pakolaisten määrää koko EU:n alueella hillitsee voimakkaimmin EU:n ja Turkin välinen sopimus, jonka ydin on Kreikan oikeus palauttaa kaikki uudet “epäsäännönmukaiset” maahanmuuttajat takaisin Turkkiin. Vastapalveluksena EU-maat tarjoavat Turkissa oleskeleville syyrialaisille turvapaikanhakijoille vapaaehtoisuuteen perustuvan sijoituksen sekä helpotuksia Turkin kansalaisten viisumikäytäntöihin. (3)
Muun muassa Amnesty International on kritisoinut sopimusta, sillä sen myötä EU:n valmius ottaa turvapaikanhakijoita riippuu siitä, kuinka moni pakolainen on valmis pyrkimään henkensä kaupalla Kreikan saarille. Sopimus myös luo selvän hierarkian eri sota-alueilta tai diktatuureista tulevien pakolaisten välille.
Laaja pakolaisuus tunnettiin jo ennen EU:ta
Silti äärioikeisto on yhä tyytymätöntä EU:n rajapolitiikkaan ja sen tuikentaminen on aiheuttanut vain hetkittäistä hymähtelyä. Tässä kuvastuukin analyysin heikkous: muiden konservatiivisten linjausten tavoin se perustuu haluun palata aikaan, jota ei koskaan ollut, ja jota vielä vähemmän tulee muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa olemaan. Analyysi kun näkee pakolaisten määrän kasvaneen lineaarisesti ja ennen kaikkea EU:n humaanien arvojen vuoksi.
Pakolaisten määrä on toki kasvanut, sillä arabikevään kansannousujen jälkeen monien Lähi-idän maiden turvallisuustilanne heikentyi sietämättömäksi, ja se lisäsi alueelta Eurooppaan yrittävien pakolaisten määrää merkittävästi. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että valtaosa ihmisistä on jäänyt naapurivaltioihin. Käsitys lineaarisesta kasvusta ei kuitenkaan kestä pidemmän aikavälin tilastojen ja trendien tarkastelua.
Ennen globaalin integraation kehitystä toisen maailmansodan jälkeen, maahanmuutto oli voimakasta niin Euroopasta Yhdysvaltoihin, Euroopan sisällä kuin Eurooppaan sen ulkopuolelta. Voimakkaimmat väestönliikkeet tapahtuivat, kuten nytkin, juuri sotatilanteissa ja valtioiden sorruttua diktatuureihin, tai taloudellisten muutosten seurauksena. Monina ajanjaksoina 1900-luvulla Suomesta lähti enemmän väestöä etsimään korkeampaa elintasoa kuin yhteensä syntyi ja muutti uutta lähteneiden tilalle.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten määrät on äärioikeiston retoriikassa usein kuvattu lineaarisesti kasvaviksi, jota ne eivät tilastollisesti ole olleet – etenkin, kun suhteuttaa luvut väestön kokonaismäärään ja väestön kasvuun. Pelkästään Euroopassa, jossa kokonaisuutena väestönkasvu oli maailman heikointa 1950 ja 2000-lukujen välillä, kasvoi väestö noin 180 miljoonalla. (4) Tästä on esimerkkinä alle neljän miljoonan asukkaan Suomi, jossa jatkosodan lopulla oli 100 000 ulkomaalaista, valtaosin sotapakolaisina, ja vuoden 2015 Suomi, joka myönsi 7466 turvapaikkaa lähes 5,5 miljoonan ihmisten kokoiseksi kasvaneeseen maahan.
Äärioikeiston kyltymätön protesti
Tänään perussuomalaiset nuoret juhlivat Brexitin puolesta äänestänyttä Iso-Britanniaa ilman mitään tietoa äänestystuloksen vaikutuksista. Rajat eivät ainakaan sulkeudu kuin kiinni käännetty vesihana, vaikka äärioikeisto eroa tällä markkinoikin.
Perussuomalaisten nuorten torstainen protesti päättyi siihen, että osallistujat leikkasivat lipusta keltaiset tähdet yksitellen irti. Suomen Uutisten mukaan lipun jäänteet on tarkoitus lähettää kannanottona EU:n komission puheenjohtajalle Jean-Claude Junckerille.
Junckerilla todennäköisesti on tällä hetkellä ennemmin mielessä yhteistyöneuvottelut Iso-Britannian kanssa kuin protestipostin läpikäynti. Instituutiot muuntuvat ja hajoavat yhtä tehokkaasti kuin lippukangas palaa itsestään. Protestiksi leikatut tähdet kuitenkin kuvastavat hyvin äärioikeiston EU-kritiikkiä: uhoa löytyy, mutta määränpäätä ei ole nähtävissä eikä se määränpää ainakaan ole suljettu saareke. Samalla EU jatkaa uusliberalistisen talouspolitiikan rakenteiden hienosäätämistä ja jättää maahanmuuttopolitiikan likaisen työn jäsenvaltioidensa nationalisteille. (5 6)
