Valokuvaaja Farzana Wahidy haluaa teoksillaan muuttaa käsitystämme afgaaninaisten elämästä. Samalla hän pyrkii tukemaan kotimaansa muutosta.
Teksti: Karoliina Knuuti – Kuvat: Farzana Wahidy – Henkilökuva: Laura Rämö
Farzana Wahidyn (s. 1984) tarinan kaltaisia soisi kuulevan useamminkin.
Vuonna 2002 hän alkoi opiskella kuvajournalismia. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen afganistanilainen naispuolinen valokuvaaja, joka työskenteli kansainväliselle kuvatoimistolle Agence-France Presselle (AFP). Tähän päivään mennessä Wahidyn valokuvia ovat julkaisseet monet kansainvälisesti tunnetut lehdet, ja hän on saanut työstään useita tunnustuksia.
Alun perin hänen haaveillaan ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä valokuvauksen kanssa.
Vuonna 1996 Talibanin noustua valtaan afgaaninaisten koulutus kiellettiin. Wahidy sekä 300 muuta tyttöä jatkoivat koulunkäyntiään maan alla. Wahidy halusi löytää keinon kertoa heidän tarinansa. Hän halusi, toisin sanoen, työskennellä toimittajana.
”Kun pääsin koulutusohjelmaan, en edes tiennyt, mitä kuvajournalismi on. Ajattelin, että koska siinä on sana journalismi, se edistäisi uraani kirjoittajana. Tajusin kuitenkin pian löytäneeni kansainvälisen kielen asiani jakamiseen. En sitten koskaan päätynyt toimittajakouluun”, hän kertoo.
Asuessaan ulkomailla hän huomasi, että kuvat afgaaninaisista tarjosivat yhtä ja samaa muottia. Hän palasi kotimaahansa ja alkoi työstää projektia, jonka tavoite on laajentaa tätä kuvastoa.
Poliittisen valokuvan festivaalin kokoelmassa on esillä edustava otanta Wahidyn laajasta tyylien ja teemojen kirjosta. Värikkäissä kuvissa naiset pesevät pyykkiä, viettävät juhlia, esiintyvät. Kuvissa on läsnäoloa ja intiimiyttä, sillä kuvatut naiset halusivat myös itse jakaa tarinansa.
Jotkut kuvat ottavat suoremmin kantaa, kuten muotokuvat polttoitsemurhayrityksestä henkiin jääneistä naisista. Kuvissa suuren roolin saa myös tuulessa painavana ja muodottomana liehuva burka.
Kolmetoistavuotiaana Wahidy pahoinpideltiin kadulla, koska hän ei käyttänyt burkaa.
”Kuvissani on burkia, koska niitä on. Kuvissani on vakavia ongelmia, koska niitäkin on. On kuitenkin myös jokapäiväistä naisten arkielämää. Olen pyrkinyt näyttämään sen muutoksen kipinän, joka Afganistanissa tällä hetkellä kytee. Sen turvaamiseen tarvitaan tukea”, Wahidy selventää.
”Takana on monta vuosikymmentä sotaa ja muutokset vaikuttavat naisten elämään. Afganistanissa kaikki on politiikka”, hän painottaa.
Yksi Wahidyn päämääristä onkin kehittää apurahajärjestelmä, joka voisi tukea lupaavia kuvaajia esimerkiksi kameran hankinnassa.
”Sanoisin, että afganistanilainen valokuvaus on 10–12 vuotta vanha. On paljon, mitä pitäisi tehdä, eikä tukea ole tarjolla”, hän kertoo.
Poliittisen valokuvan festivaali on kolmivuotinen valokuvatapahtuma. Sen päänäyttely Kolmanteen polveen on Suomen valokuvataiteen museossa 30.1.–12.4.2015. Nimi viittaa tapojen, yhteiskunnallisen aseman tai arvojen periytymiseen sukupolvelta toiselle.
Näyttelyssä on esillä yhteiskunnallisesti kantaaottavia töitä seitsemältä valokuvaajalta eri puolilta maailmaa.
