Teksti ja kuvat: Outi Neuvonen
Andien vuoristossa Perussa elää artesaaniyhteisöjä. Patacanchan yhteisössä asuu noin 450 inkaperillistä, joiden pääasiallinen elinkeino on käsityöt.
Asuinolosuhteet 3 800 metrin korkeudessa ovat vuoristomaisen karut: Päivällä saattaa olla lämmin, mutta yöllä lämpötila putoaa usein nollan alapuolelle. Asunnoissa ei ole lämmitystä, ja yksi vesipiste kattaa koko yhteisön tarpeet.
Tytöistä tulee artesaaneja noin 6–8-vuotiaina. Yhteisön miehet viljelevät maata ja osallistuvat jonkin verran myös käsitöiden tekemiseen. Käsityöt noudattavat vuosisatoja vanhoja inkaperinteitä. Villa keritään alpakoista ja värjätään luonnonmenetelmin.
Naiset ovat ylpeitä ammattitaidostaan ja pukeutuvat kutomiinsa perinteisiin vaatteisiin. Jokaisella vaatekappaleella on merkityksensä – esimerkiksi naisten hattujen uskotaan varastoivan kantajansa naisellista energiaa.
Käsityöt myydään lähikaupungeissa ja isommissa kylissä. Lähimpään kylään on noin kahden tunnin kävelymatka, jonka miehet saattavat taittaa päivittäin. Naiset harvemmin liikkuvat kylänsä ulkopuolelle.
Avioliitot solmitaan lähiyhteisöjen artesaaniperheiden välillä, jolloin nainen muuttaa aina miehensä perheen luokse. Kahdeksankymmentä prosenttia perulaisista puhuu espanjaa, mutta yhteisöissä puhutaan ketšuankieltä, joka on aikoinaan ollut inkavaltakunnan virallinen kieli.
