Teksti: Carlos Lievonen Kuvitus: Ege-Liis Deedin Miki Liukkosen Postpostpostmoderni maksimalismi ja sen minimalistinen politiikka Miki Liukkonen (1989-2023) tunnetaan parhaiten Suomen postmodernina maksimalistina par excellence. Liukkosen toinen romaani O saapui suomalaiselle kirjallisuuden kentälle meteoriitin voimalla, ja kirjaesineen fyysinen paino teki iskuvaikutuksesta entistä liioitellumman. Tekijän ikä tuntuu myös vaikuttaneen vastaanottoon. Kun 27-vuotias kirjoittaa “yleispätevän tutkielman siitä miksi […]
Oliko alussa mitään? Eli mitä vasemmiston tulisi tietää antropologiasta
Teksti: Janne Löppönen Kuvitus: Frans Nybacka Luen antropologiaa samasta syystä kuin monet lukevat scifiä. On vapauttavaa huomata, ettei nykyinen yhteiskuntajärjestys ole ainoa kuviteltavissa oleva. Mutta siinä missä scifi tyypillisesti sijoittuu ulkoavaruuteen ja kaukaiseen tulevaisuuteen, antropologia tutkii yhteiskuntia, jotka elävät maapallolla tälläkin hetkellä, eräänlaisissa rinnakkaistodellisuuksissa. Vasemmistolaisittain ajattelevalle on suorastaan tajunnanräjäyttävää tulla ensi kertaa kosketuksiin sen kanssa, […]
Ruumismadon mietteitä
”Edith Södergran erityisesti on kautta kirjallisuushistorian ja näihin päiviin asti usein yksipuolisesti esitetty yksinäisenä, eristettynä ja sairaalloisena visionäärinä, joka kirjoitti runojaan luonnon äärellä koettujen visioiden vallassa.”
Runoilija ja kirjallisuudentutkija Anna Tomi pohti runoilija Edith Södergranista luotua myyttistä runoilijakuvaa kriittisesti Liberossa 2/2021.
