Kolumni on julkaistu Liberossa 4/2012
Vuoden 2011 alussa joukko nuoria Gazasta julkaisi manifestin, jossa he ilmaisivat turhautumisensa niin YK:hon ja kansainväliseen yhteisöön kuin Israeliin ja Hamasiin. Nuoret vaativat kolmea asiaa: vapautta, normaalia elämää ja rauhaa. Niitä he eivät tule saamaan niin kauan kuin ihmisoikeuksien polkeminen jatkuu miehitetyillä palestiinalaisalueilla.
Israel asetti noin Espoon kokoisen Gazan kaistaleen saartoon vuonna 2006. Sen seurauksena alueella on humanitaarinen katastrofi, kun 1,7 miljoonan palestiinalaisen rakennustarvikkeiden, ruoan ja lääkkeiden saantia on vaikeutettu.
Gazan rajalla on ollut jatkuvia väkivaltaisuuksia, joissa oli ennen viime aikojen tapahtumia kuollut YK:n mukaan 71 palestiinalaista ja haavoittunut 291. Hamasin raketti-iskuissa on samana aikana haavoittunut Israelin hallituksen mukaan 19 israelilaista.
Marraskuun alussa Israel ja Hamas sopivat tulitauosta, jonka Israel rikkoi murhaamalla aselevon ylläpitämisestä Hamasin puolella vastanneen Ahmed al-Jabarin. Hamasin ammuttua raketteja poikkeuksellisen lähelle Tel Avivia, Israel käynnisti laajan sotilasoperaation. Ennen marraskuun lopulla saavutettua aselepoa noin 160 palestiinalaista ja 6 israelilaista tapettiin.
Julkisessa keskustelussa Palestiinan tilanne esitetään objektiivisuuden nimissä usein tasavertaisten osapuolten konfliktina. Vaikka kaikki siviileihin kohdistuvat iskut ovat laittomia, asetelma johtaa virheellisiin käsityksiin konfliktin todellisesta luonteesta ja vaikeuttaa sen ratkaisemista.
Kyse ei ole tasavertaisista osapuolista vaan miehittäjästä ja miehitetystä. Vuonna 1948 aloitetut etniset puhdistukset ja vuonna 1967 alkanut miehitys ovat vieneet palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden. Kansainvälinen oikeus velvoittaisi Israelia aluetta kontrolloivana valtana suojelemaan väestöä, mutta miehitykseen liittyvä väkivalta on kasvanut vuosikymmenten aikana.
Joulukuun alussa Palestiina äänestettiin YK:n tarkkailijavaltioksi. Israelin pääministeri vastasi ilmoittamalla Israelin laajentavan puolen miljoonan israelinjuutalaisen laittomia Länsirannan siirtokuntia 3000 uudella asunnolla.
Samaan aikaan kun YK:ssa linjataan kahden valtion mallin puolesta, toimitaan paikan päällä täysin toisella tavalla. Lisäämällä siirtokuntien laittomia asuntoja Israel viestii, ettei se välitä kahden valtion ratkaisusta tai rauhanprosessista.
Vapauden, normaalin elämän ja rauhan luomiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteisöä ja poliittista painetta. Suomen on vaadittava loppua miehitykselle jsekäpalestiinalaisten itsemääräämisoikeuden välitöntä kunnioittamista. Kansalaisyhteiskunnan tulee osallistua ajamalla boikottia, investointien poisvetämistä sekä talouspakotteita.
Suomen tulee myös lopettaa asekauppa Israelin kanssa. Rauhantoivoa täynnä olevat puheet eivät tarkoita mitään, jos puolustusvoimat ja aseyhtiöt käyvät laajamittaista asekauppaa israelilaisten asevalmistajien kanssa, ja tukevat siten alueella tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja siviilien tappamista.
Vasemmistonuoret aloittaa ensi vuonna kansainväliseen asekauppaan keskittyvän kampanjan. Vaatimuksemme on, että Suomi lopettaa kaiken asekaupan sotarikoksiin tai ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden maiden, kuten Saudi-Arabian ja Israelin, kanssa sekä sotaa käyvien maiden, kuten Yhdysvaltojen, kanssa. Muuten Suomen sanojen ja tekojen ristiriita on yhtä suuri kuin näissä maissa.
Li Andersson
Vasemmistonuorten puheenjohtaja
Vapenhandel med en ockupationsmakt
Konflikten i Palestina framställs ofta som en mellan två jämställda parter. Denna beskrivning ger en felaktig bild av situationen, och försvårar lösandet av konflikten. Israel utgör en ockupationsmakt, och palestinierna ett folk som lever under ockupation. Trots att Israel enligt folkrätten bör skydda palestinierna, innebär blockaden av Gaza samt de militära kontrollerna och apartheidmuren på Västbanken att de nekats sin självbestämmanderätt och utsätts för kontinuerliga kränkningar av de mänskliga rättigheterna. Finland bör kräva ett slut på ockupationen och omedelbar respekt för de mänskliga rättigheterna. Medborgarsamhället bör delta genom att föra kampanj för bojkott, desinvesteringar och ekonomiska sanktioner.
