Teksti: Rakel Jylhä-Vuorio
Kuvitus: Heinä Loukimo
Sukupuolen itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää paljon muutakin kuin valtioon suuntautuvaa vaikuttamistyötä, hallitusohjelmakirjauksia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia. Vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma peräänkuuluttaa sukupuolihormonien uudelleenjakoa.
Voin ostaa liukuvoidetta, nesteitä suihkuttavia dildoja, kaikkien huulilla olevan Satisfyerin sekä seksikoneen, joka näyttää panssarivaunulta. Nämä ja lukuisat muut seksilelut ovat vapaasti kiertäviä resursseja, joilla voin takoa seksuaalisuuteni materiaalisen kokemuksen mieleni mukaiseksi hetkenä minä hyvänsä.
Vaikka seksileluja myyvien kauppojen sivuilla tietynlaiset kokemukset jaetaankin usein akselilla mies – nainen, ei seksin ja seksuaalisuuden välineistä puhuttaessa verbi ”voida” ole tosiasiallisesti sidottuna heteroseksuaalisen ja binäärisen sukupuolijärjestelmän ehtoihin. Jokaisen mainitsemistani leluista saa käsiinsä ilman, että pitäisi todistaa passiin merkitty sukupuoli yhteensopivaksi toivotun laitteen kanssa. Yhdenkään kohdalla ei myöskään edellytetä, että on saanut kyseiseen seksuaalikokemukseen oikeuttavan diagnoosin ja reseptin. Käytännössä kaikilla on mahdollisuus seksuaalisuuden omaehtoiseen uudelleenmäärittelyyn ilman, että valtio käy poikkiteloin.
Nostan esille kaksi uudelleenmäärittelyn ilmenemismuotoa. Ensinnäkin uudelleenmäärittelyn mahdollisuus aktualisoituu usein puolivahingossa, eli kännissä ja läpällä äijien kanssa mökkireissulla. Toinen vaihtoehto on täysin tietoinen pyrkimys; sellainen, jota esimerkiksi queer-teoreetikko Paul B. Preciadon filosofia kiihdyttää. Vaihtoehdottomalta tuntuvana aikakautena on silmäkulmia kostuttavaa törmätä filosofiaan, joka tuntuu vaihtoehdolta. Preciadon filosofia nimittäin elävöittää teoriaan tukeutuvalla seksillä ja sukupuolihormonien annostelulla kaikkien niiden kehollisten kokemusten mahdollisuudet, jotka heteroseksuaalinen binäärijärjestelmä epätoivoisesti yrittää sulkea ulos. Tekstini kipuilu tai sen ymmärtäminen ei kuitenkaan edellytä tätä tarkempaa ymmärrystä Preciadon filosofiasta, siispä takaisin asiaan.
Dildon mahdollisuuksia pelkäävä ja heteroksi vannoutunut Petteri voi tutustua dildoon jo huomenna reidet maitohapoilla ja havahtua jopa pitävänsä siitä. Emansipatorinen vaikutus on tällöin yksilöllinen, mutta vaikuttavimmillaan koko mökkiseurueen ajattelutapaa laajentava. En kuitenkaan tarkoita, että näin olisi pakosta tapahduttava.
Preciadolaisella mökkireissulla taas kaikki on dildoa – pää, olkapää, peppu, polvet varpaat – ja huomio on muun muassa pillu vai kulli -kompleksin erogeenisen ”luonnollisen” etuoikeuden syrjäyttämisessä. Se on toimintana huomattavasti ensimmäistä radikaalimpaa. Yhtä kaikki, tarkoitukseni on ainoastaan korostaa vapauden mahdollisuutta, joka sykkii kaikkien saatavilla olevissa, kahlitsemattomissa dildoissa.
Toisin kuin seksuaalisuus ja seksi, sukupuoli on sen sijaan yhä kahlittuna tiukasti oikeudellis-lääketieteellisiin määräyksiin. Dildo voi toki kiistatta rikastaa myös omaa sukupuolikokemusta, mutta huomioni on nyt hormoneissa.
Omalla kohdallani tilanne on se, että haluan mikroannostella estrogeeniä. En aio selittää sanallakaan miksi. Yhteiskunnallinen tilanne on kuitenkin osoittautunut minulle – ja monille muille – toivottomaksi, lannistavaksi ja vähätteleväksi. Syntymässä mieheksi määritelty ei voi saada estrogeeniä soittamalla YTHS:lle. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla hormoniportinvartija taas on tonnin setelinä, jos potilas ei tahdokaan miehestä naiseksi vaan jonnekin ihan muualle. Lähtökohtaisesti transihmiseltä edellytetään kaksinapaista sukupuolijärjestelmää mukailevaa ja transihmistä patologisoivaa narratiivia. Usein edellytetään myös valmiutta sopeutua kohtuuttoman pitkiin odotusaikoihin. On myös valitettavaa, että lähipiirissäni ei ole henkilöitä, jotka jakaisivat tämän estrogeenin mikroannostelutarpeen, enkä tahdo kysyä uudelta tutulta heti kättelyssä, että käyttääkö tämä estrogeeniä ja saisiko sitä ihan pikkasen.
Pattitilanne siis. Estrogeeniä tulisi toden teolla saada kuten dildoja: bingosta ja kaupasta.
Haluni eivät ole järkeenkäypiä taikka uskottavasti selitettävissä suhteessa valtioon. Haluni ovat järkeenkäypiä ja uskottavasti selitettävissä vasta suhteessa Anna Nurmisen suomentamaan aiemmin mainitun Paul B. Preciadon tekoseen Testonisti – Farmakopornografisia tunnustuksia (Tutkijaliitto 2022). Lainaan itselleni paljon puhuvaa kohtaa kokonaisuudessaan:
”Olen pudonnut poliittiseen sudenkuoppaan. Ongelma on, että tämä sudenkuoppa on minun subjektiuteni, se on minun ruumiini. Miten olemme voineet myöntää valtiolle tehtävän hallinnoida halujamme, seksuaalisia fantasioitamme ja ruumiillisuutemme materiaalista kokemusta? Olenko ruumis? Vai pitäisikö sanoa valtion ruumis? Jos käytän testosteronia ja asetan itseni alttiiksi mahdolliselle karvankasvulle, äänen muuttumiselle ja klitoriksen kasvulle ilman, että identifioidun poliittisesti ja sosiaalisesti mieheksi, olen välttämättä hullu.”
Näistä lähtökohdista Testonisti ryhtyy omaehtoisesti mikroannostelemaan testosteronia. Toisin sanoen, hänestä tulee oman laboratorionsa suvereeni rotta, joka on ottanut luvatta haltuunsa sukupuolittamisen välineet. Ruumis riitaantuu kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kanssa, tainnuttaa sen premissit ja laskee ”luonnolliset” veret lattialle uudelleenmääriteltäväksi.
Huumaannuttavan kuuloinen tapahtumakulku, mutta hormonien saatavuusongelmaa se ei ratkaise – kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Minun ja monien muiden puutetila on dokumentoitu transpolitiikka-nimiselle Instagram-tilille, joka jakaa kokemuksia transpolin asiattomasta ja syrjivästä toiminnasta: ”Olisin myös kiinnostunut ostamaan ihan mitä vain luotettavia hormonivalmisteita, jos vaan tietäisin mistä niitä hankkia.” Sanopa muuta.
Kaksi viikkoa sitten soitin äidilleni kysyäkseni, onko hänet jo siirretty vaihdevuosille. Ei ole, kuului vastaus. Seuraavaksi tiedustelin ostaisiko hän minulle estrogeeniä reseptillä vaihdevuosien alettua. Hän kannusti harkitsemaan muita keinoja, mutta äiti rakastaa minua ja tiedän, että hän lopulta taipuu tahtooni. Täten sukupuolen uudelleenmäärittelyn toteutuminen on elimellisesti kietoutunut äitini munasarjojen estrogeenituotannon vähenemiseen. Mitä nopeammin sen parempi.
Valitettavasti aika matelee odotushuoneessa. Kevyt lannistumiseni sai kuitenkin väistyä kun ymmärsin, että äitini kehotuksessa harkita muita keinoja piileksi varsin radikaali viesti – pummaa muilta, jotka ovat syntymässä määritellyn sukupuolen perusteella oikeutettuja estrogeeniin. Testonistin kaltaiset akateemiset manifestit voivat parhaimmillaan synnyttää valtiosta irrallisia vastarinnan muotoja. Aikuisikäni suurin yllätys on ollut tämä havahtuminen äitini vastaavanlaiseen preciadolaiseen kykyyn, minkä siemenet todennäköisesti kylvettiin jo Neuvostoliiton traumatisoimassa lapsuudessa.
Ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä kyseisen puhelun järjettömyyden ansiosta. Oikeus sukupuolen itsemääräämiseen ei toteudu oikeusvaltion pelisääntöjä noudattamalla. Siksipä seuraavanlainen toimintasuunnitelma:
Jokainen vaihdevuosille siirretty, syntymässä naiseksi määritelty henkilö menköön hakemaan ESTROGEL-geeliä sen verran, että sitä riittää sekä itselle että muille. Seuraavaksi, lähetä sähköpostia osoitteeseen avustus@proton.me ja kerro, että tahdot uudelleenjakaa estrogeeniä sitä tarvitseville transihmisille. Tämän jälkeen saat kutsulinkin yksityiselle Telegram-kanavalle, jossa transihmiset ja trans-liittolaiset saavat kohdata hormonivaihdon merkeissä ilman patologisointia, vähättelyä ja tukahduttavaa binäärikuritusta.
Olisiko jo aika päästää sukupuolikin hihnasta irti?
