Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti 3.7. tehneensä sopimuksen VR-Yhtymä Oy:n kanssa kaukojunaliikenteen hoitamisen jatkosta yksinoikeudella vuoden 2024 loppuun asti. Sopimukseen kirjattiin optio, jonka mukaan ”sopijapuolet voivat vuoden 2015 loppuun mennessä yhteisesti päättää sopimuksen jatkamisesta viidellä vuodella, jos liikenteenharjoittajan tarkoituksena on sopimusaikana tehdä merkittäviä kalustoinvestointeja.”
Junahenkilökunta otti uutisen ilolla vastaan. Viime vuosina erilaisia heikennyksiä ja kiristyksiä on perusteltu henkilöstölle nimenomaan kilpailutukseen valmistautumisella, joten nyt uhan siirryttyä kaukoliikenteen osalta kaukaiseen tulevaisuuteen, menettää perustelu paljolti merkityksensä. Toki vielä jännitetään, mitä pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kanssa tulee tapahtumaan.
Vaikka uutinen olikin hyvä, on nykytilanteessa paljon parannettavaa. Esimerkiksi kehitteillä oleva kysyntäperusteinen lippu-uudistus, jossa lippujen hinnat määräytyvät kuljetun matkan lisäksi myös junien täyttöasteen mukaan, asettaa pienituloiset matkustajat kuten eläkeläiset ja opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Mallia systeemiin on otettu etelän lomalennoista, vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että arki-iltana tapahtuvan Helsinki–Tampere-junamatkan motiivi on erilainen verrattuna reissuun Fuengirolalle.
Lähes koko poliittisten kentän agendalla on junamatkailun edistäminen ja junan kulkutapaosuuden kasvattaminen. Pahimmillaan lippu-uudistus ja siihen kätketty lippujen hintojen korotus johtaa siihen, että pienituloisimmat matkustajat hylkäävät raiteet ja junista muodostuu hyvätuloisen eliitin kulkumuoto.
Myös hiljaisempien yhteysvälien liikennöinin vähentäminen, asema- ja palveluverkon karsiminen sekä haluttomuus hoitaa suurien kaupunkien taajamaliikennettä ovat asioita, joihin omistajaohjaajan tulisi puuttua.
Kritiikistä huolimatta pidän VLM:n päätöstä vasemmistolaisesta näkökulmasta hyvänä. Vasemmistonuorten ympäristöpoliittisessa asiakirjassa todetaan, että ”rautateiden henkilöliikennettä ei tule kilpailuttaa, vaan VR-Yhtymä on palautettava suoraan valtion alaiseksi laitokseksi ja siirrettävä suoraan poliittisen ohjauksen ja avoimen hallintokulttuurin alaisuuteen.”
Usein perustellusti väitetään, että osakeyhtiömuotoisessa VR:ssä yhdistyy sekä valtiomonopolin että yksityisiin liikenneoperaattoreihin perustuvan järjestelmän huonoimmat puolet.
VR:n kaukoliikenteen monopoliaseman säilyttäminen kuitenkin mahdollistaa tulevaisuudessa junaliikenteemme ”vasemmistolaistamisen”, osakeyhtiön purkamisen ja toiminnan siirtämisen suoran poliittisen kontrollin ja valvonnan alaisuuteen. Jos kaukoliikenne olisi nyt pilkottu, olisi tämä mahdollisuus menetetty.
Siksi toivonkin, että Vasemmistonuoret ja erityisesti Vasemmistoliitto ottaisivat asiasta kopin ja lähtisivät luomaan laajempaa ja tarkempaa visiota siitä, minkälaisen rautatievaltion me vasemmistolaiset vuonna 2024 haluamme. “Tsaarin aikoihin” ei kannata palata, mutta junaliikenne on infrastruktuurimme kannalta niin tärkeää kansallisomaisuutta, että sen alistaminen lyhytnäköiseen voitontavoitteluu on tyhmää ja vaarallista.
Juuso Aromaa
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten ensimmäinen varapuheenjohtaja ja lähiliikennekonduktööri.
P.S. Junajuttujen merkitystä ei kannata vähätellä. Ruotsissa Vasemmistonuorten sisarjärjestö on peräti pyörittänyt omaa kampanjaa rautatieliikenteen tiimoilta.