Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen moni ympäristötoimija on ottanut keinovalikoimaansa lobbaamisen rinnalle suoran toiminnan. Nyt Euroopassa blokataan hiilikaivoksia, sosialisoidaan sähköverkkoja ja painostetaan fossiilienergiayhtiöiden rahoittajia.
Teksti Antti Saarelainen – Kuva Paul Wagner / 350.org
”Kaksi vuotta sitten aloimme keskustella Pariisin ilmastokokouksesta ja päätimme massamobilisaation sijaan painottaa suuren mittaluokan suoraa toimintaa ilmastolle haitallista infrastruktuuria vastaan. Me emme yksinkertaisesti enää luota ilmastoneuvotteluihin vaan haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen omilla toimillamme”, kuvailee AusgeCO2hlt-verkostossa toimiva Laura Wollny.
AusgeCO2hlt on pieni ruohonjuuritason järjestö, joka toimii hiilikaivoksia vastaan Reininmaalla Saksassa. Wollnyn mukaan paikalliset aktivistit ovat yrittäneet sulkea avolouhoksia 30 vuoden ajan oikeusteitse, mutta nyt he päättivät siirtyä suorempaan toimintaan.
”Meillä on kokemusta, kuinka hyvin kansalaistottelemattomuus toimii ydinvoimaloita vastustavassa liikkeessä, ja päätimme, että nyt on aika käyttää sitä myös hiilivoimakysymyksessä.”
Kesällä 2015 järjestö organisoi yhdessä monien muiden ympäristötoimijoiden kanssa tähän mennessä suurimman tempauksen, jossa 1500 aktivistia esti Garzweilerin avolouhoksen toiminnan päivän ajaksi. Tempauksessa aktivistit puskivat läpi poliisimuurien kohti kaivosaluetta, ja lopulta tuhat aktivistia pystyi pysäyttämään kaivoksen kiipeämällä valtaviin kaivoslaitteisiin.
Ennen tempausta aktivistit viettivät päivänsä ilmastotoimintaleirillä paikallisen maanviljelijän pellolla keskustellen niin degrowthista kuin kasvisruoanlaitostakin. Aktivistien mukaan paikalliset asukkaat tukevat kamppailua kaivoksia vastaan, koska alati laajeneva avolouhos ajaa ihmisä pois kodeistaan ja mailtaan. Ilmastotoimintaleiri järjestettiin erään häätöä odottavan maanviljelijän pellolla, jonka tämä ilomielin luovutti liikkeen käyttöön.
Sähköverkot takaisin kunnille
Kivihiilikaivosten ja ylipäätään energiatuotannon lisäksi myös energianjakelu on noussut Saksassa ympäristöaktivismin keskiöön. Esimerkiksi kanadalainen aktivistikirjailija Naomi Klein on juuri suomennetussa kirjassaan Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs. Ilmasto nostanut energiantuotannon ja -jakelun demokraattisen kontrollin yhdeksi tärkeimmäksi kysymykseksi ilmastonmuutoksen torjunnan onnistumiselle.
Saksassa useissa kaupungeissa kampanjoidaan aikaisemmin yksityistettyjen ja suurille eurooppalaisille energiayhtiöille myytyjen sähköverkkojen ostamisesta takaisin demokraattisen päätöksenteon piiriin. Tästä kertoo tohtori Stefan Tashcner, joka kampanjoi itsekin Berliinin sähköverkon palauttamiseksi kunnalliseen omistukseen.
”Energiaverkkojen demokraattisella kontrollilla voimme varmistaa niin sosiaalisesti oikeudenmukaisen kuin tehokkaankin siirtymisen kohti täysin uusiutuvaan energiaan perustuvaa yhteiskuntaa.”
Berliinissä kampanjan tavoittelemassa kansanäänestyksessä 83 prosenttia äänestäneistä vaati kaupungilta toimia sähköverkon takaisinostamiseksi, mutta äänestysaktiivisuus ei noussut lain vaatimaan 25 prosenttiin. Hampurissa sen sijaan kaupunki äänestyksen jälkeen osti sähköverkon takaisin ruotsalaiselta Vattenfallilta. Saksalaisen Energiaremontti-kampanjan mukaan vuoden 2007 jälkeen 170 kuntaa tai kaupunkia on ostanut takaisin sähköverkkonsa.
Rahat pois saastuttajilta
Kun AusgeCO2hlt:in kaltaisilla toimijoilla on tähtäimessään itse kivihiilikaivokset, yhdysvaltaislähtöinen Fossil Free -kampanja toimii sijoitusten vetämiseksi näistä yrityksistä. Kampanjan lähtökohtana on saada yliopistojen kaltaisilta julkisilta toimijoilta sitoumus, että ne vetävät pois sijoituksensa 200 suurimmasta fossiilienergiayhtiöstä.
”Lähenevien ilmastoneuvotteluiden takia juuri nyt on tärkeä hetki liikkeellemme. Olemme ihmisten liike ja osoitamme maailman johtajille, että kansalaiset vaativat toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi,” toteaa Itä-Suomen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa opiskeleva Katherine Hall.
Niin Saksassa kuin Suomessakin ilmastonmuutoksesta huolestuneet kansalaiset näyttävät kääntävän katseensa ilmastoneuvottelujen sijaan lähiympäristöönsä ja ryhtyvän vaikuttamaan yliopistoissaan ja kotikaupungeissaan. Globaalin ilmastoneuvotteluprosessin jumittaessa nämä liikehdinnät luovat toivoa siitä, että poliittisten päättäjien pettäessä kansalaiset ottavat vallan itselleen.
”Voimaannuttavinta tässä liikehdinnässä on se, että me yksilöinä ja yhteisöinä olemme voimakkaita ja kampanjamme osuu saastuttajia sinne, missä se sattuu pahiten”, Katherine Hall toteaa.
