Kauppa on keskittynyt Suomessa poikkeuksellisen vahvasti. Poikkeuksellisen korkea on myös ruoan hinta. Kilpailuviraston syyniin päässeet Kesko ja S-ryhmä vakuuttavat pelin olevan reilua.
Teksti Niko Peltokangas, kuvitus Janne Nurmi
Suomessa eletään kalliisti verrattuna muihin EU-maihin. Vuonna 2010 täkäläiset kuluttajahinnat nousivat Tilastokeskuksen mukaan korkeammiksi kuin missään muussa euroa käyttävässä maassa. Ruoan hintojen osalta Suomi oli euroalueen neljänneksi kallein maa.
Elintarvikkeiden hinnoista on syytetty kaupan keskittymistä ja siitä johtuvaa kilpailun puutetta. Taloussanomat kertoi syyskuussa S-ryhmän ja Keskon hallitsevan 80 prosenttia päivittäistavarakaupan myynnistä. Alle kymmenen prosentin osuuksiin ovat päässeet seuraavaksi suurimmat toimijat Suomen Lähikauppa ja Lidl.
Korkeiden hintojen ja keskittyneen kaupan yhteyttä on ruotinut muun muassa tietokirjailija Seppo Konttinen, joka julkaisi syksyllä kirjan Suomalainen ruokalasku. Hän väittää eurooppalaisittain erittäin tiiviin keskittymisen tappavan kilpailun
Kaikki kaikkia vastaan
Viestintäpäällikkö Kai Ovaskainen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta (SOK) vastaa Konttisen väitteisiin. Hänen mukaansa kilpailu on todellista.
»Keskuskunta muodostuu 21 alueosuuskaupasta, jotka nekin kilpailevat keskenään eivätkä voi diilata hintoja.»
Ovaskainen syyttää hintatasosta verotusta, suomalaisten korkeaa ostovoimaa sekä pitkiä kuljetusyhteyksiä. Hän maalailee osuuskaupan olevan se viimeinen palvelu, joka kylältä lähtiessään sammuttaa valot.
Myös Kesko viittaa ryhmän sisäiseen kilpailuun. 900 itsenäistä K-kauppiasta ei Ruokakeskon toimitusjohtajan Terho Kalliokosken mukaan edes ole yhtenäinen markkinoilla vaikuttava voima.
»Keskolla ei ole omia ruokakauppoja, vaan markkinaosuus on K-kauppiaiden paikallisten markkinaosuuksien summa», Kalliokoski mainitsi, kun Kilpailuvirasto selvitti kaupan kilpailua.
Keskon ruokakaupan viestintäpäällikkö Kukka Eerola puolestaan viittaa tutkimustietoon, jonka mukaan ruoan hinta on Suomessa Euroopan alhaisimpia – jos sitä vertaa yleiseen hintatasoon. Viime vuonna kauppiaiden etujärjestö Päivittäistavarakauppa ry:n tilaamassa selvityksessä todettiin elintarvikemenojen muodostavan kotitalouksien kuluista noin 13 prosenttia. Se on eurooppalaista keskitasoa.
Kilpailua harmaalla alueella
Julkinen keskustelu herätti viime syksynä myös Kilpailuviraston mielenkiinnon. Se julkaisi tammikuussa selvityksen päivittäistavarakaupan kilpailutilanteesta ja sen mahdollisesta vääristymästä.
Virasto totesi kaupan hyödyntävän vahvaa asemaansa suhteessa tavarantoimittajiin useilla kyseenalaisilla tavoilla. Tavarantoimittajista epäreiluilta tuntuivat hintoja nostavat markkinointirahat, joille ei koeta tulevan vastinetta sekä takaisinostopakko, joka siirtää riskin kaupalta tuottajalle. Koska monet toimintatavat liikkuvat vapaan kilpailun kannalta harmaalla alueella, Kilpailuviraston mielestä jatkoselvityksille on tarvetta.
Ovaskainen kokee suurten kaupparyhmien olevan erityistarkkailussa, joka helpottuisi, jos kilpailua olisi enemmän. Tilanne osoittaa hänen mielestään, etteivät Suomen markkinat riitä useammalle toimijalle.
»Lidl on ollut Suomessa jotain 12 vuotta ja tehnyt niistä kaksi voitollista. Se on pärjännyt, koska sillä on eurooppalaiset muskelit, kansainvälisesti 5 000 kauppaa», Ovaskainen laskee.
Kilpailuvirasto kiinnitti selvityksessään huomiota kauppojen omiin tuotemerkkeihin, joiden pelätään vaikeuttavan muiden tuottajien elintarvikkeiden pääsyä hyllyihin. Keskon Terho Kalliokoski kommentoi K-kauppiaiden olevan pieniä toimijoita usein hyvin keskittyneeseen teollisuuteen verrattuna. Siksi K-ruokakaupat voivat olla pienille tavarantoimittajille hyvä yhteistyökumppani ja myyntikanava.
Ovaskainen vakuuttaa SOK:n puolesta, että hyvät tuotteet otetaan kyllä myyntiin.
Rainbow-tuotteet ovat hänen mukaansa aina kakkospaikalla merkkituotteisiin verrattuna. Jos joku järjestelyssä häviää, se on mainosmedia, jota yhden merkin alle keskitetyt halpatuotteet tarvitsevat muita vähemmän.
Omilla merkeillä on roolinsa myös kaupan osuuden kasvussa ruoan hinnassa, kun ne kirjautuvat voittoina kokonaisuudessaan kaupan eikä teollisuuden tilastoihin. Kauppa hinnoittelee tuotteensa voitto mielessään, mutta Suomessa kaupan siivu elintarvikkeiden hinnoista on selvästi korkeampi kuin monissa muissa maissa. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa kaupan osuus on alle neljäkymmentä prosenttia, Suomessa yli 50.
Lisääntyneet valvontatehtävät nostavat kaupan kustannuksia, vastaa SOK:n Ovaskainen. Työtunteja käytetään yhä enemmän tuotteiden laadun valvontaan. Viestintäpäällikkö nimeää kustannustekijäksi jälleen myös logistiikan.
»Nykyään kauppa hoitaa itse lähes kaikki kuljetukset. Se on ekologisempaa, mutta lisää omia kustannuksia.»
Pienen ihmiset pienet keinot
Kaksi suurta profiloituvat erilaisina hyväntekijöinä. Siinä missä Kesko fiilistelee kauppiasperinteellä ja kerää sijoituksia vastuullisimpien yritysten listoilla, S-ryhmä keskittyy toitottamaan osuuskunta-aatetta ja asiakas-omistajuutta.
Osuuskauppojen ylintä valtaa käyttävät vaalilla valitut edustajistot, joissa vaikuttaa enemmän ja vähemmän puoluepoliittisia ryhmittymiä. Vasemmistoliiton raahelainen varakansanedustaja ja Osuuskauppa Arinan edustajiston jäsen Katja Hänninen pitää nykyedustajistoa kumileimasimena. Sääntömääräisissä kokouksissa ei juuri keskustella konkreettisista asioista.
»Viime kokouksessa äänestettiin yhdestä asiasta, ja puheenjohtaja sanoi, ettei olla koskaan ennen äänestetty. Siellä ei ole normaalia, että ollaan eri mieltä asioista.»
Puhua tietysti voi ja palautetta lähettää. Hänninen kertoo laatineensa Arinan edustajistolle, hallintoneuvostolle ja toimitusjohtajalle avoimen kirjeen, jossa hän kyseenalaisti yrityksen osakkuuden ydinvoimayhtiö Fennovoimassa. Vuoden takaiseen kirjelmään ei ole kuulunut vastausta.
Hänninen kannustaa silti kuluttaja-asioista kiinnostuneita lähtemään osuuskauppojenkin vaaleihin ehdolle. Tavallisen asiakasomistajan näkökulmaa tarvittaisiin enemmän, jotta suuntaa voitaisiin muuttaa. Yhteiskunnan oikeistolaistumiseen voi vastata vain aktiivisella vasemmistolaisuudella.
»En tiedä, miten kauppaa voisi hajauttaa, kun se koko ajan vain keskittyy. Tulevat mieleen suurpankit, joiden pilkkomista on toivottu.
Palvelut keskittymisen imussa
Politiikka vaikuttaa erityisesti kauppapaikkoihin ja niiden kaavoittamiseen. Tämän tunnustavat Helsingin vihreät linjatessaan,
etteivät kaavoituksesta päättävät poliitikot saa osallistua HOK-Elannon edustajistovaaleihin.
Listalta on pudotettu kaupunginhallituksen sekä kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistölautakuntien jäsenet.
Suuret kauppakeskukset ovat myös Suomalainen ruokalasku -kirjan listoilla. Kun suurmarketin kylkeen muuttavat pankkien palvelupisteet, valtion alkoholimonopoli ja jopa kunnallisia palveluja, kaupan keskittyminen vain kiihtyy. Kauppapaikkapäätöksiin Kilpailuvirasto ei voi puuttua.
SOK:n Ovaskaisen mielestä kyseessä on muna–kana-ilmiö: esimerkiksi Alko hakeutuu sinne, missä asiakasvirrat ovat. Kritiikin kaavoituspäättäjien kaksoisroolista hän kuittaa sillä, ettei yhtään oikeusjuttua ole nostettu. Rakenteellista korruptiota torjuttaisiin julkistamalla päättäjien sidonnaisuudet.
Keskon suunnitelmissa on pystyttää kuusi uutta K-Citymarketia ja 35 K-Supermarketia, eli ketjun suurimpia liikkeitä.
Kukka Eerola toteaa, että pienemmät 600 liikettä muodostavat yhä Suomen kattavimman lähikauppaverkoston.
»Puolet suomalaisista asuu alle kilometrin päässä K-ruokakaupasta», hän sanoo.
Kuluttajan ja tuottajan etu
Ruoka on Suomessa yhtä kallista kuin eläminen yleensä. Katja Hänninen kiinnittää vielä huomiota ruoan tuottajien saamaan osuuteen. Kuluttajalle edullisen ruoan taustalla on yrittäjiä, jotka eivät juuri tuntipalkoille pääse. Merkittävää osaa tuottajaportaasta ylläpidetään verovaroin.
Tuottajahinnoista suivaantunut europarlamentaarikko Carl Haglund (r) kannusti viljelijöitä kapinoimaan keskusliikkeitä vastaan puhuessaan Ahvenanmaalla helmikuussa. Itse hän ilmoitti boikotoivansa S-ryhmää, koska se maksaa tuottajille liian alhaisia hintoja.
Luomu- ja lähiruokapiirien yleistyminen osoittavat, että kysyntää eettisesti tuotetulle ja reiluilla ehdoilla kaupatulle ruoalle alkaa olla. Markkinatalouden lakien mukaan kysyntä laskee lopulta hintojakin. Sitä ei tarvitse jäädä odottamaan, jos eettinen ja ekologisesti kestävä ajattelutapa alkaa levitä kulutusvalinnoista muuallekin yhteiskuntaan.
Suomalainen ruokalasku Lumilapio-ehdokkaana
Teksti Niko Peltokangas
Seppo Konttisen kirja Suomalainen ruokalasku kiihdytti keskustelua ruoan hintaan vaikuttavista tekijöistä viime syksynä. Tietokirjailija Konttinen selasi kirjaansa varten tutkimuksia, raportteja ja historiikkeja kuudelta vuosikymmeneltä.
Kirjan keskeinen väite kuuluu, ettei Suomessa ole tarpeeksi kilpailua, joka pitäisi ruoan hinnan oikealla tasolla. Konttinen väittää, että suuryritykset ovat rakentaneet voittonsa salaisilla sopimuksilla, hintayhteistyöllä ja keskinäisillä liittoutumilla. Tutkivan journalismin yhdistys valitsi Suomalaisen ruokalaskun Lumilapio-palkintoehdokkaaksi. Vuoden 2011 paras tutkiva juttu palkitaan maaliskuun lopussa.
Konttisen lisäksi ehdolla ovat muun muassa Voiman Susanna Kuparinen ja Jari Hanska hallitusneuvotteluista ja harmaan talouden torjunnasta kertovilla jutuillaan.
Tämä artikkeli on julkaistu ruokateemaisessa Liberossa 1/2012
