Mielikuvat Vasemmistoliitosta muuttuvat, kun niitä muutetaan. Pelkkä kieltäminen ei riitä.
Teksti ja kuvat Niko Peltokangas
Vasemmistoliitto on anteeksipyytelevä ja varovainen eikä vahva ja rohkea. Vasemmistoliitto on liian vihreä. Vasemmistoliitto vaatii velkaelvytystä ja työllisyyttä mutta irtisanoo itse työntekijöitä.
Nämä kolme ”myyttiä” oli valittu murrettavaksi tänään Vasemmistoliiton omassa SuomiAreena-tapahtumassa. Väitteisiin vastasivat puheenjohtaja ja kansanedustaja Paavo Arhinmäki, kansanedustajat Li Andersson ja Jari Myllykoski sekä keväällä eduskunnan jättänyt Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen.
Ensimmäisestä ”myytistä” vasemmistolaiset syyttivät lähinnä mediaa. Andersson ja Myllykoski myönsivät terävöittämisen tarvettakin olevan. Toiseen vastattiin pitkästi, mutta ajatuksen kiteytti Arhinmäki, joka sanoi Talvivaaran osoittavan, kuinka tärkeää ympäristöasioiden huomioiminen on työpaikkojen olemassaololle.
Kolmannessa väännettiin rautalankaa valtion ja puolueen eroista: kun valtio ottaa velkaa ja saa luotua rahalla työpaikkoja, se vähentää työttömyyden kuluja ja lisää verotuloja. Puolueella ei ole verotusoikeutta eikä työttömyyskuluja. Yleisöstä tulleeseen lisäkysymykseen velkahuolesta Arhinmäki vastasi Vasemmistoliiton käyttävän lainarahaa mieluummin työttömyyden vähentämiseen kuin työttömyyden kulujen maksamiseen, kuten nyt toimitaan.
Ensimmäinen väite oli oudosti valittu, sillä mielikuvat ovat tosiasioita, joita ei muuteta sanomalla niitä vääriksi. Entä jos varovaisuus ei olekaan myytti vaan totta? Jos media-selitys onkin vain osatotuus?
Vihreitä on kehuttu täälläkin nopeasti aloitetusta aktiivisesta oppositiopolitiikasta vaalien jälkeen. Se näyttää olevan hyvin koordinoitua ja keskittyvän huolella valittuihin teemoihin kuten koulutukseen, ydinvoimaan ja Talvivaaraan.
Vasemmistoliitolla on ollut vaalitappio ryvettävänään, mutta sen ei pitäisi estää selväkärkisen hallituskritiikin esittämistä. Kärkiä on kyllä tarjolla. Ihmiset ovat lähteneet kaduille jo päivähoidon puolesta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tapahtunut jälleen Nato-lähentymistä sotaharjoitusten, isäntämaasopimuksen ja entistä väljemmän hallitusohjelmakirjauksen muodossa.
Näiden teemojen tavoin kommentit Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen tai Etyj-kokouksen diplomaattiseen selkkaukseen ovat jääneet yksittäisten kansanedustajien yksittäisiksi heitoiksi. Olisiko puolue saanut jollain näistä teemoista median kiinnostuksen, jos niihin olisi panostettu koordinoimalla ja tekemällä enemmän jäsenneltyjä ulostuloja?
Varovaisuus voi ilmetä myös aiemman toiminnan tai kantojen kyseenalaistamisen vaikeutena. Kreikan tilanne on saanut monet vasemmistoliittolaiset pohtimaan myös EU- ja eurokantojaan. Moni miettii, kuinka vaikeaa olisi muuttaa puolueen kantaa rahaliitosta ja vaatia kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Rohkealle uudelleenarvioinnille on tilausta.
Myytinmurtajaiset veti hyvin väkeä Porin Raatihuoneen puistoon. SuomiAreenassa on varattu puolueille mahdollisuus omaan tilaisuuteen, jonka voi käyttää mihin vain. Kokoomus pohti omassaan, millä eväillä Suomi saadaan uuteen nousuun, RKP mietti oppositio-osaamistaan ja Perussuomalaiset keskusteli maahanmuutosta. Keskusta kokoaa huomenna nuorisoaan keskustelemaan vaikeiden ratkaisujen tekemisestä ja kristillisdemokraatit pohtivat aatteensa tarpeellisuutta. Vihreät on jakanut torstaina oman tuntinsa puheenjohtajan linjapuheelle, ilmastokampanjalle ja europarlamentaarikon puheelle.
Vasemmistoliitto halusi tänään selventää kantojaan velkaelvytykseen. Aihe oli keskeinen vaaliteema keväällä, ja sen väärinymmärtämisestä Arhinmäki sanoi vaalitappionkin johtuvan.
Puolue näyttäytyi avoimena ja jonkin verran itsekriittisenä. Toivottavasti myytinmurtamista jatketaan. Toivottavasti mielipide-eroja aiheuttaviin aiheisiin tartutaan avoimella ja rakentavalla keskustelulla myös puolueen sisällä. Tästä kirjoitti puoluesihteerikin taannoin.
