Liberon 2/2013 pääkirjoitus
Vasemmistoaktivistit keskeyttivät Jyrki Kataisen ja vaaleitta EU:n presidentiksi valitun Herman Van Rompuyn keskustelutilaisuuden Helsingissä toukokuun alussa. Euroeliitin varpaille megafoneineen kävelleet nuoret astelivat tietysti myös uutiskynnyksen yli, ja porvarimedia raportoikin, miten mielenosoittajat hiljennettiin ja saateltiin pois tilaisuudesta nopeasti.
Pääministerin kasvoilta välittynyt vitutus on pelkkää bonusta, sillä pienenkin mielenilmauksen tavoitteet ovat yleensä syvällisemmät. Sadat, ehkä tuhannet, silmät näkivät Talouskuri tappaa -banderollin Helsingin Sanomien uutiskuvassa. Sadat nuoret ja vanhat kapinalliset saivat intoa omiin kamppailuihinsa kurjistamista vastaan.
Mielenosoituksen rintaan läikäyttämä lämpö alkoi kuitenkin lauhtua, kun internetkommentointi käynnistyi: Sananvapauden polkemista. Vaaran aiheuttamista. Toimintavapauksien loukkaamista. Väkivaltaa.
Madridissa aukiota vallanneen 15M-liikkeen protesti leimattiin väkivaltaiseksi, kun osa mielenosoittajista yritti muuttaa aukion ruohikkoa puutarhaksi, kirjoittaa Pontus Purokuru Käsitteitä ja kamppailuja -palstalla (s. 36). Anarkistikirjailija Peter Gelderloosin mielestä sitoutuminen väkivallattomuuteen suojelee vallanpitäjiä. “Väkivallattomuus taltuttaa ihmisten vihan”, hän toteaa.
Antti Rautiainen puolestaan kirjoitti Fifin blogissa taannoin, että väkivaltainen mellakointi on hyvä tapa vastustaa sortavia hallituksia. Hän muistuttaa esimerkiksi arabikeväästä, jonka ytimessä oli juuri väkivaltainen mellakointi eikä väkivallaton kansalaistottelemattomuus.
Purokuru kysyy Liberossa, onko pankin ikkunoiden kivittäminen ja vankien kiduttaminen samaa väkivaltaa. Kysymystä voi miettiä myös lukiessaan Riia Collianderin raporttia ydinasetukikohdan porteilla järjestetystä kahliutumisaktiosta (s. 20). Ydinohjusten ja poliisirivejä rei’ittävien mielenosoittajien välillä voi aistia tiettyä epäsuhtaa.
Oliko Talouskuri tappaa -lakana väkivaltaa? Tottakai. Se oli hyökkäys sitä väkivaltaista kriisipolitiikkaa vastaan, joka onnistui nostamaan kasvuun lähinnä kreikkalaisten itsemurhaluvut ja espanjalaisten masennusdiagnoosit. Se oli valtaa, jota heikompi väki on yrittänyt käyttää vahvempaansa vastaan läpi historian.
Tätä kirjoittaessa Tukholmassa mellakoidaan. Persukansanedustajat uhkailevat saman alkavan pian Suomessakin. Heille kyse on maahanmuuttopropagandasta, muille ehkä jostain toivottavammasta. Kun kansalaisaloitteita käytetään sytykkeinä eduskunnan saunassa, suuryhtiöt kiittävät veroalesta irtisanomisilla ja isot puolueet betonoivat valtaansa suuressa valtionhallinnon uudistuksessa, ihmiset haluavat ehkä jotain muuta kuin kurjistavaa kriisipolitiikkaa. Väki saattaa haluta valtansa takaisin.
Niko Peltokangas
