Marxisti luki Peter Singerin Marx-kirjan suomennoksen ja pohti, miksi se on käännetty.
teksti Paula Rauhala
Filosofi Peter Singer tunnetaan ennen kaikkea teoksestaan Oikeutta eläimille (alkuteos Animal liberation, 1975). Teppo Eskelinen on suomentanut Singerin aavistuksen edellä mainittua teosta tuoreemman johdatuksen Karl Marxin ajatteluun ja antanut teokselle hyvin lyhyen nimen, Marx (alkuteos Marx: A Very Short Introduction, 1980).
Kirjan takakannessa kysytään, mitkä Marxin ajatukset joutavat romukoppaan. Vastaus saadaan taloutta käsittelevässä luvussa, kun eläinoikeusmiehenä tunnettu Singer tekee soijarouhetta Marxin lisäarvoteoriasta. Teoria on siis Marxin pääteoksen eli Pääoman pihvi. Sen mukaan omistavan luokan voitot ovat peräisin maksamattomasta lisätyöstä.
Singer kirjoittaa: ”Marx esitti esimerkiksi, että kaikki voitto syntyy lisäarvon puristamisesta elävästä työstä. Koneet, raaka-aineet ja muut pääoman muodot eivät voi tuottaa voittoa, vaikka voivatkin lisätä puristetun lisäarvon määrää.” (Singer 2013, 114)
Singeristä väite haiskahtaa virheelliseltä, sillä ”[t]ulevaisuuden kapitalistien voitot eivät katoa heidän irtisanoessaan viimeiset työläiset automatisoiduista tehtaistaan. Historia on kumonnut myös monet muut Marxin teoriat.”
Singerillä on siis kyky nähdä tulevaisuuteen? Onko historia todistanut, etteivät tulevaisuuden kapitalistien voitot kadonneet?
Jos palkansaajat katosivat, myivätkö tulevaisuuden kapitalistit tuotetut tavarat takaisin itselleen voitollisesti? Mistä ne voitot tulivat? Voiko rikastua siirtämällä rahaa oikeasta taskusta vasempaan?
Singer jatkaa luettelemalla Marxin teorioita, jotka historia on osoittanut virheellisiksi: ”Näihin kuuluu 1) teoria, jonka mukaan palkat pyrkivät aina laskemaan työläisten paljaan olemassaolon tasolle, 2) laskevan voittoasteen teoria, 3) teoria jonka mukaan kapitalismissa taloudellisista kriiseistä tulee entistä vakavampia, 4) teoria, jonka mukaan kapitalismi edellyttää kurjaliston ’teollisen reserviarmeijan’, ja 5) teoria jonka mukaan kapitalismi työntää jatkuvasti lisää ihmisiä alas työväenluokkaan.”
Filosofi filosofia soimaa
Jos Singerillä on kyky nähdä tulevaisuuteen, miksi hän jätti kertomatta, että vuonna 2013 – kun hänen kirjansa suomennetaan – marxilaiset taloustieteilijät julkaisevat runsaasti sekä teoreettista että empiiristä tutkimusta liittyen ”laskevan voittoasteen teoriaan” (jota kutsutaan tavallisesti voiton suhdeluvun laskutendenssiksi)?
Osoitettuaan mielestään marxilaisen taloustieteen perustavat teesit empiirisesti kumotuiksi australialainen filosofi Singer kysyy: ”tarkoittaako tämä sitä, että Pääoman keskeiset väitteet ovat yksinkertaisesti virheellisiä ja että teos on vain yksi monista hörhötaloustieteen tuotoksista – kuten voisimme arvella saksalaisen filosofin sekaantumisesta alalle, johon hänellä ei ole koulutusta?”
Kuten Teppo Eskelinen toteaa suomentajan alkusanoissa: ”aika on myös palauttanut kunniaan joitakin Marxin ajatuksia. […] Eikö kehittyneimmissä kapitalistimaissa ole nimenomaan nähty palkkatason jäädyttäminen ja talousjärjestelmän rakenteellinen kriisiytyminen? Eikö kiinnostus Marxin teoriaan kumpua juuri siitä, että hän saattoi olla enemmän oikeassa kuin uskottiin?”
Minusta Eskelinen osuu oikeaan.
Myös tuoreempia taskukokoisia johdatuksia Marxin ajatteluun on olemassa. Elmar Altvaterin Marx neu entdecken ja Georg Fülberthin »Das Kapital« kompakt ilmestyivät vuonna 2012. Molemmat kirjoittajat ovat arvostettuja Marx-tutkijoita ja molemmat kirjaset voi lukea kertaistumalta – jos osaa saksaa. Näitä teoksia kun ei valitettavasti ole suomennettu.
Sen sijaan on suomennettu Singerin johdatus yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Onko taustalla oletus, että Singerin kirja saa edellä mainittuja saksalaisprofessoreja todennäköisemmin vegaanit ja lakto-ovot kiinnostumaan Marxista?
Singer Peter: Marx
(alkuteos Marx – A Very Short Introduction)
Suomentaja: Teppo Eskelinen
Into-kustannus 2013