Työntekijävallan lisääminen sitouttaisi yrityksiä yhteiskuntaan ja antaisi ihmisille valtaa omaan elämäänsä.
teksti Niko Peltokangas
”Työntekijöillä on Suomessa varsin vähän päätäntävaltaa työpaikkojensa asioihin. 1800-luvulta lähtien suomalaista yritystoimintaa leimannut vahva omistajavalta, joka on laajentunut ulkomaalaisomistuksen rajoitteiden purkamisen myötä entistä enemmän ulkomaille”, sanoo Saska Heino, valtiotieteen maisteri ja Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.
Omistajavallan aiheuttamaan työntekijöiden osattomuuteen ovat vastanneet ammattiyhdistysliike ja työväenpuolueet. Poliittista historiaa ja kansantaloustiedettä opiskellut Heino paikantaa omistajavallan lieventämiseen pyrkineen keskustelun alun vuoteen 1966 – tarkemmin demaripääministeri Rafael Paasion Valmetin telakalla Helsingissä pitämään yritysdemokratiaa vaatineeseen puheeseen.
”Niin sanotusta yritysdemokratia- tai yhteistoimintalaista väännettiin pitkin 1960-70-lukua ilman merkittävää edistystä työntekijävallan lisäämiseksi yrityksissä. Kun yhteistoimintalaki viimein astui voimaan vuoden 1979 alusta, oli se liki täysin vesittynyt versio siitä ajatuksesta, jonka Paasio oli esittänyt kolmetoista vuotta aiemmin.”
Nykyään lähinnä irtisanomisten yhteydessä esillä olevan lain edellisen vesion tarkoituksena oli lisätä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työtään ja työpaikkaansa koskevien asioiden käsittelyyn. Nyt voimassa olevassa laissa yhteistoiminta perustuu ”henkilöstölle oikea-aikaisesti annettuihin riittäviin tietoihin yrityksen tilasta ja sen suunnitelmista”.
”Kummassakaan laissa ei ole tarkoituksena lisätä työntekijöiden todellista päätösvaltaa omissa yrityksissään”, Heino huomauttaa.
Yt-laki uusiksi
Mitä työntekijävallan lisääminen sitten käytännössä tarkoittaa?
Ruotsalainen taloustieteilijä Rudolf Meidnerin suunnitteli aikoinaan erityisen palkansaajarahaston, joihin yritysten tulisi sijoittaa osa liikevoitostaan ja joiden avulla yritysten työntekijät voisivat vähitellen ostaa yrityksen itselleen.
Vasemmiston pitäisi Heinon mielestä pyrkiä avaamaan yhteistoimintalaki ja viemään sitä kohti Paasion esittämää tavoitetta. ”Työntekijöille on tarjottava paikkoja yritysten johtoelimissä aina tiettyä alkavaa työntekijämäärää kohden. Lisäksi on luotava järjestelyitä, kuten henkilökunta-anteja, joiden avulla työntekijöiden omistusvaltaa omiin työpaikkoihinsa voidaan kasvattaa. Tällä tavalla työntekijöiden valtaa päättää yritystensä liikevoiton käytöstä, sijoituksista, työn järjestämisestä sekä muista tekijöistä voidaan parantaa.”
Työnostajien etujärjestöt todennäköisesti pelottelisivat ”talouden dynamiikan heikentymisellä”. Kamppailuun kannattaa kuitenkin lähteä, jotta ihmiset saisivat uutta varmuutta elämäänsä ja osallisuutta omasta toimeentulostaan sekä tulevaisuudestaan päättämiseen.
”Samalla työntekijävallasta käytävä kamppailu toisi näkyviin suomalaisessa yhteiskunnassa olevat valtasuhteet yritysten omistajien ja työntekijöiden välillä. Vauraus perustuu Suomessa, siinä missä muuallakin, maksamattomalle työlle. Kamppailu auttaisi ihmisiä ymmärtämään, että vauraus ja elämänmahdollisuudet syntyvät heidän omasta työstään, ei taianomaisesti hyvästä yritysjohtamisesta tai hallitusammattilaisten taidonnäytteinä.”
Heino pitää työntekijävallan lisäämistä tapana sitouttaa liiketoiminta palvelevamaan paremmin yhteiskunnan määrittämiä tarpeita. Uudistettu yhteistoiminta- ja työlainsäädäntö ei poistaisi esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuuden tarvetta. Työnostajat eivät kuitenkaan enää tunnusta työntekijöitä samanlaiseksi neuvotteluosapuoleksi kuin aikaisemmin tai etsivät toimintamahdollisuuksia maista, joissa työntekijän oikeudet ovat vielä heikommat. Vastapainoksi tarvitaan siis eräänlaista paikallista sopimista: paikallista omistamista.
Kuva: Lotus Head. Libero on journalistisesti itsenäinen Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Lue lisää Liberon linjasta.
