Kesän Liberossa muistellaan 90-lukua ja selvitetään, miten ysärinostalgia syntyi.
Niko Peltokangas
Parhaiten muistan 90-luvun ikoneista Frendit. Tv-sarja imaisi aikanaan mukaansa niin voimakkaasti, että olen yllättänyt itseni miettimästä, mitähän Monicalle, Chandlerille, Joeylle, Phoebelle, Rossille ja Rachelille nykyään kuuluu, ja käyvätköhän he koskaan Central Perk -kahvilassa.
Pikku-uskonnon kahleissa kasvaneelle oululaisteinille sarjan homohahmot, erilaiset perheet ja etninen moninaisuus olivat jännittäviä yksityiskohtia hauskan ja romanttisen perusjuonen lomassa.
Tai siis siltä se silloin näytti. Sarjan läpikatsominen kolmekymppisenä paljasti toisenlaisen todellisuuden: homo- ja transfobiset vitsit, ableistisen kiusaamisen, ydinperhenormin sekä valkoisuuden, jota pari ei-valkoista hahmoa ei moninaisuudeksi muuta.
Nostalgia on kuitenkin poliittisesti epäkorrekti. Vaikka Frendit-maraton ei kiinnosta enää lainkaan, valtaa minut tätäkin kirjoittaessa kaipuu, jonka tunnistan parinkymmenen vuoden takaa. Muistot eriparisista kahvikupeista, lankapuhelinvastaajista ja naapurin alastomasta miehestä limittyvät haaveisiin aikuisuudesta, vapaudesta ja rakkaudesta.
***
Keskiaukeamalta alkavassa teemaosiossa matkustetaan ysärille. Ensin Joonas Pulkkisen essee muistelee Tamagotchia, lelulemmikkiä, joka kiellettiin kouluissa niin kuin kännykät nykyään (s. 24). Sitten eritellään professori Heikki Hiilamon kanssa talouskasvun ja eriarvoisuuden suhdetta ysärin ja ”nolkytluvun” lamojen jälkeen (s. 26)
Itse kiinnostuin nostalgian mekaniikasta. Miksi ysäri houkuttaa minua nyt? Tekikö Ultra Bra paluun, koska minulla on nyt varaa maksaa keikkalipuista? Haastattelin kulutustutkija Terhi-Anna Wilskaa aiheesta (s. 28). Jasu Setälä tekee puolestaan lyhyen katsauksen 90-luvun Vasemmistonuoriin (s. 30).
Tämän päivän jutuissa tutustumme länsiraharalaiseen taiteilijaan Mohamed Sulaimaniin (s. 32) sekä bolivialaiseen feministiin Maria Galindoon (s. 10). Haastattelussa on myös Voitto 2019 -liikkeen edustaja, joka kertoo, miksi punavihreää hallitusta Suomeen haluava liike on perustettu (s. 20).
Aktivistipiireissä kuumin media tuntuu juuri nyt olevan podcastit. Jenni Lindvall raportoi podcast-festareilta ja haastattelee Omaa luokkaa -podcastin toista tekijää Taija Roihaa (s. 16). Järjestöuutisissa haastattelussa on ysärin lapsi, Vasemmistonuorten uusi tiedottaja Pinja Nikki (s. 40).
***
Syksyn maakuntavaalit on peruttu, mutta maakunnat ovat syksyn Liberon kansiaihe. Juttuja voi ehdottaa ja tarjota Lapista Uudellemaalle ja kaikkien rajojen ylikin! Yhteystiedot täällä.
Liberon näköislehti on luettavissa täällä.
