Uraania käytetään ydinvoimaloissa, mutta siitä voidaan myös valmistaa ammuksia tai ydinaseita. Tietääkö kukaan, minne Talvivaaran kaivoksista louhittu uraani lopulta päätyy?
teksti Raisa Musakka kuvitus Pirjo Hakonen
Uraani on myrkyllinen, radioaktiivinen raskasmetalli. Uraanimalmi puolestaan on uraanin mineraaleja sisältävää kiveä, jonka louhiminen on raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousun myötä taloudellisesti yhä houkuttelevampaa.
Uraanin kysyntä kasvaa koko ajan, sillä muun muassa ydinvoimaloiden käyttämä polttoaine valmistetaan siitä. Ydinpolttoaineen tuotannossa syntyy kuitenkin samalla radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä, joka saastuttaa vesistöjä ja maa-alueita altistaen ihmisiä säteilylle.
Uraanikaivoksilla muodostuu jätteenä kiveä ja hiekkaa, joka varastoidaan kaivosalueelle kasoiksi. Tämä radioaktiivinen hiekkakasa sisältää myös muita raskasmetalleja, kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Lisäksi uraaninlouhinnan sivutuotteena syntyy radioaktiivista lietettä, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla.
Suomen ydinvoimaloissa käytetty uraani on louhittu esimerkiksi Australiassa, Venäjällä tai Nigerissä. Suomen maaperän omat uraanivarat ja löyhä kaivoslaki ovat kuitenkin yhdistelmä, joka on herättänyt kansainvälisten kaivosyhtiöiden kiinnostuksen.
Lupa uraanikaivokselle mutkan kautta
Sotkamon kunta sijaitsee Pohjois-Suomessa Kainuun maakunnassa. Kunnassa asuu hieman yli 10 000 asukasta, alueella on runsaasti vesistöjä, ja maakunta elää matkailusta. Sotkamon tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Katinkullan lomakeskus Vuokatissa, luontopolut ja Hiidenportin kansallispuisto.
Jylhiä vaaroja, harjujen reunustamia järviä, lehtikuusimetsikköä. Sekä yksi Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin esiintymistä.
Talvivaaran nikkelikaivos aloitti toimintansa vuonna 2008. Kaivoksen malmissa esiintyy pienehköinä pitoisuuksina myös uraania, joka liukenee malmista biokasaliuotuksen yhteydessä. Uraani kerääntyy jätealueelle varastoitavaan kipsisakkaan, osa siitä siirtyy myös nikkelituotteeseen epäpuhtautena.
Kun uraania nyt kerran joka tapauksessa nousee pintaan, niin miksei sille anottaisi valtioneuvostolta lupaa talteenottoon?
Greenpeacen mukaan uraanikaivoksille haetaan tyypillisesti ensin lupa muita mineraaleja varten. Lupaa itse uraanin talteenotolle anotaan vasta kaivoksen ollessa jo toiminnassa, jolloin uraania jo käytännössä koko ajan nostetaan maaperästä.
Valtioneuvosto myönsi EU:n komission puoltaman uraaniluvan Talvivaaralle vuonna 2012. Vasemmistoliiton ministerit Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen, Vihreiden ministerit sekä kaksi SDP:n ministeriä jättivät eriävät mielipiteensä.
”Talvivaara ei ole täyttänyt sille asetettuja ympäristölupaehtoja ja uuden ympäristöluvan käsittely on kesken. Uraanilupaa ei tule myöntää ennen kuin entiset ympäristölupa-asiat on saatu kuntoon ja alueen luottamus toimintaan palautettu. Myös asetetut kriteerit ja turvallisuustarkastelut sekä riittävät ympäristövalvonnan resurssit on turvattava ennen uusia päätöksiä”, kirjattiin pöytäkirjaan tuolloin.
Talvivaaran ekokatastrofit
Jo ennen uraaniluvan myöntämistä Talvivaaran kaivos oli kulkenut katastrofista toiseen. Kaivosalueen kipsisakka-altaassa sattui ensimmäinen suuri vuoto marraskuussa 2012. Saastunutta vettä virtasi tuhansia kuutiometrejä tunnissa. Karannutta hapanta vettä yritettiin neutraloida poltetulla kalkilla kaivosalueen ulkopuolella.
”Kyseessä on 2000-luvun vakavin ympäristöonnettomuus Suomessa”, kommentoi Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen Helsingin Sanomien uutisessa tapahtumia.
Kyseinen onnettomuus ei vielä ollutkaan vuosisadan pahin ekokatastrofi, sillä jatkoa seurasi. Toinen, edellistä suurempi vuoto sattui viereisessä kipsisakka-altaassa huhtikuussa 2013. Kainuun Elinkeino-, liikenne ja -ympäristökeskuksen mukaan jätevettä virtasi tällä kertaa peräti 7 000 kuutiometriä tunnissa. Vuoto oli niin nopeaa, että koko altaan pelättiin tyhjenevän ennen kuin vuoto saataisiin tukittua.
”Se vuotaa aika nopeasti, joten allas saattaa tyhjentyäkin”, kommentoi ELY-keskuksen Kainuun päällikkö Sari Myllyoja Uuden Suomen haastattelussa katastrofaalista tilannetta.
Talvivaaran uraania kolmansiin maihin ja kenties ydinaseisiin
Suomen luonnonsuojeluliitto teki valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen Talvivaaran kaivoksen uraaniluvasta. ”Lupaa ei olisi saanut myöntää yhtiölle, joka ei huolehdi edes helpommin hallittavista kemikaaleista, vaan pilaa niillä ympäristöä”, kommentoi SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava Kansan Uutisissa.
Luonnonsuojeluliitto on esittänyt myös huolensa Talvivaaran uraanin päätymiestä ydinaseisiin. SLL on todennut, että Talvivaara-yhtiön uraanihakemuksen liiteasiakirjoissa ei ollut vienti- tai luovutuslupaa. Silti yhtiön tarkoitus on luovuttaa uraani kanadalaiselle Cameco –yhtiölle. Kanadalaisyhtiö ei itse valmista uraanista ydinpolttoainetta, vaan kauppaa rikastetta edelleen eri yhtiöille kolmansissa maissa.
”Jos Talvivaara ei kykene kontrolloimaan uraanimalmin kansainvälistä hallussapitoketjua, materiaali voi päätyä ydinaseisiin, ja köyhdytettynä uraanina ammuksiin”, on Luonnonsuojeluliitto todennut.