Liberon 3/2013 pääkirjoitus
”Tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki toimittajat ovat laiskoja juoppoja, jotka eivät tiedä mistään mitään.” Olen pohtinut näitä Liberoakin aikanaan avustaneen Mikko Kähkösen sanoja viime viikkoina. Juoppous lienee legendaa ja kommentti muutenkin kärjistetty, mutta sanoista huokuva lohduttomuus on ajoittain helppo jakaa.
Media kohottaa itsensä neljännen valtiomahdin asemaan ja aikamoista valtaa se käyttääkin. Kalevan päätoimittaja Markku Mantila käytti valtaansa taannoin tehdäkseen trans- ja naissukupuoliset naurunalaisiksi. Aiemmin Mantilan pilkan kohteena ovat olleet ”pienet vihreät naiset”.
Vähemmän vitsikkäänä mutta sitäkin kärkkäämpänä mielipidekirjoittajana on kunnostautunut Ilta-Sanomien Ulla Appelsin, joka muun muassa analysoi thaimaalaisten marjanpoimijoiden työtaistelun olevan vasemmiston vaalikikka ja poimijoiden hyväksikäyttöä. Ajatus on suosittu muillakin mielipidepalstoilla.
Lehdistön vapaus on samanlaista kuin markkinoiden vapaus. Joitakin perusoikeuksia turvaavan lainsäädännön lisäksi median toimintaa säätelevät pääoma ja yleinen mielipide. Ja samoin kuin (muutkin) yritykset, median toimintatavat ja hierarkiat ovat demokratian ulottumattomissa.
En halua lehdistöä poliittiseen kontrolliin enkä ehdota Liberon seuraavan päätoimittajan valitsemista lukijaäänestyksellä. Haluan vain muistuttaa, että lehden mielipidepalstan ja muun sisällön välillä ei välttämättä ole kauhean isoa eroa. Pääkirjoitusten asema ”yhteiskunnallisen keskustelun” keskeisinä tapahtumapaikkoina varsinkin kannattaa kyseenalaistaa. Ei meitä tosiaan ole tänne valittu millään kansanvaltaisella prosessilla. Julkaisijat vain uskovat, että ajamme heidän tarkoituksiaan täällä parhaiten.
En oikeastaan usko paljon puhuttuun journalismin kriisiinkään, joka on oikeammin mediayhtiöiden rahantekomallien murrosvaihe. Netin mahdollistama kansalaisjournalismin kasvu paljastaa kaiken journalismin olevan kansalaisten tuottamaa – toisilla vain on aikaa, välineitä ja muodollista koulutusta tuottaa hieman enemmän.
Tämä on mielipidekirjoitus kuten kaikki lehtien pääkirjoitukset. Lähes jokainen tämän lehden artikkeli ja palsta koostuu kirjoittajansa tai lähteensä mielipiteistä – ja tietysti niiden perusteluista. Mikä tärkeintä, minä olen yksin päättänyt, mitä haluan tässä lehdessä käsitellä.
Tällä kertaa valitsin teemaksi ilmaston. Aihetta tarkastellaan filosofisena kysymyksenä sekä markkinointikeinona eli viherpesuna. Kauimpana mielipidetekstistä on artikkeli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen vesistöjen kaloihin.
Seuraavassa numerossa jaamme tietoa ja mielipiteitä islamista.
Niko Peltokangas
