Rojavassa tehdään feminististä ja autonomista vallankumousta.
Teksti Mia Haglund – Kuvitus Tuuli Huovila
Syksyllä 2014 Syyrian kurdien asuttama Kobanen kaupunki nousi kansainväliseen tietoisuuteen, kun se joutui Isisin saartamaksi. Isisistä on parissa vuodessa muodostunut yksi aikamme rajuinta väkivaltaa käyttävistä ääriliikkeistä, jonka päämääränä on perustaa laaja islamistinen kalifaatti.
Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan kiiruhtanut kurdikaupungin avuksi, vaikka YK:n Syyrian suurlähettilään arvion mukaan 12 000 ihmistä tapettaisiin, jos Kobane murtuisi.
Kobane on osa Rojavaksi kutsuttua Syyriassa sijaitsevaa Kurdistanin aluetta. Kurdistan ei ole maantieteellisesti yhtenäinen, vaan se koostuu eri maissa sijaitsevista alueista, joissa on suuri kurdiväestö.
Syyrian Rojava julistautui autonomiseksi 2012. Se koostuu kolmesta kantonista, jotka ovat Kobane, Jazira ja Afrin. Muut Kurdistanin alueet sijaitsevat Turkissa, Iranissa ja Irakissa. Kaikkien näiden maiden kurdivähemmistöt ovat joutuneet poliittisen ja kulttuurisen vainon kohteeksi.
Suomessa Kobanen tilanteen vuoksi järjestettiin syksyllä 2014 useita mielenosoituksia sekä nälkälakko. Yksi nälkälakon järjestäjistä oli Airin Bahmani, jonka vanhemmat olivat aikanaan Iranin sosialistisen kansanliikkeen Komalan sissejä. He joutuivat islamistihallinnon pidättämiksi ja kidutetuiksi. Lopulta he pakenivat poliittista vainoa Suomeen.
Bahmani ja muut nälkälakkoilijat halusivat herättää huomiota Rojavan saarron puolesta, mutta he halusivat tuoda esille myös Rojavan alueen ainutlaatuiset demokraattiset rakenteet ja Kurdistanin poliittisen projektin: demokraattisen konfederalismin.
Demokraattisessa konfederalismissa pyritään ylläpitämään alueiden autonomiaa, sen sijaan että päämääränä olisi oma kurdien kansallisvaltio. Kurdien kielellisten, kulttuuristen ja poliittisten oikeuksien puolesta kamppaileva vasemmistolainen Kurdistanin työväenpuolue PKK perustettiin Turkissa vuonna 1978.
Aluksi puolueen poliittinen päämäärä oli itsenäisen kansallisvaltion perustaminen. Nyt se ajaa poliittista järjestelmää, jossa taataan kaikille yhdenvertaiset ja yhtäläiset oikeudet, riippumatta etnisestä taustasta, uskonnosta tai sukupuolesta. Puolue näkee kansallisvaltion rakenteena, joka saa kansalaiset vieroksumaan erilaisuutta ja monimuotoisuutta ja sen sijaan pakottaa kaikki yhdistymään näennäisen yhtenäiseksi kansakunnaksi.
”Demokraattisen konfederalismin peruspilareita ovat feminismi ja ekologinen kestävyys. Rojavassa tasa-arvoisemman poliittisen järjestelmä on pystytetty radikaalin yhteiskuntasopimuksen kautta. Valtasuhteita ja vallan keskittämistä on Rojavassa pyritty kitkemään siten, että päätösvalta on hajautettu ruohonjuuritasolle, jotta yhteisöt ja yksilöt voivat vaikuttaa heitä koskeviin kysymyksiin. Poliittinen päätöksenteko on hajautettu kolmelle tasolle”, Bahmani kertoo.
Alimmalla tasolla päätökset tehdään naapurustoneuvostoissa, jotka koostuvat 30-150 perheestä. Seuraavalla tasolla toimivassa kyläneuvostossa on 5-17 naapurustoa. Kyläneuvosto äänestää kaupunkineuvostoon kaksi edustajaa – yhden naisen ja yhden miehen.
Naisten ja miesten riittävä edustus yhteiskunnan eri osa-alueilla on pyritty varmistamaan asettamalla sukupuolikiintiöt melkein kaikkiin työtehtäviin.
Bahmani kertoo, että naisten suuremmalla edustuksella on pyritty rikkomaan perinteisesti patriarkaalisen kurdiyhteisön valtarakenteita. Poliittisessa päätöksenteossa pyritään varmistamaan myös eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien edustus neuvostojen ja kiintiöiden kautta. Aseellisen siiven taistelijat perehtyvät sodankäynnin taitojen opettelemisen ohella tasa-arvokysymyksiin ja feminismin eri suuntauksiin. Myös yhteiskunnan muilla osa-alueilla työskentelevät joutuvat käymään tasa-arvokoulutuksia.
Aseita kantavat Rojavan naistaistelijat ovatkin herättäneet kansainvälistä huomiota. Heidän puolustamansa yhteiskuntamallin vasemmistolaiset, ekologiset, feministiset ja suoran demokratian periaatteet ovat saaneet vähemmän huomiota.
Bahmanin näkemys on, että paras tapa tukea Rojavan ja koko Lähi-Idän kurdien taistelua olisi PKK:n terroristiluokituksen poistaminen:
”EU, Yhdysvallat ja Nato luokittelevat PKK:n terroristijärjestöksi. EU on toisin sanoen kriminalisoinut kurdien käymän kansalaisoikeustaistelun Turkissa, jossa asuu maailman ylivoimaisesti suurin kurdiväestö. On huomionarvoista, että ruohonjuuritason demokratiaa, sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä monimuotoista yhteiskuntaa ajava liike on määritelty rikolliseksi samaan aikaan, kun Suomi käy laajamittaista asekauppaa esimerkiksi Saudi-Arabian kaltaisen valtion kanssa, joka sijoittuu sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien toteutumista mittaavissa kansainvälisissä indekseissä hännille. PKK:n terroristiluokituksen välitön kumoaminen on tärkeimpiä toimenpiteitä, joita pohjoismaiden ja EU:n kansalaisyhteiskunnan tulisi hallituksiltaan ja Brysseliltä vaatia”, Bahmani sanoo.
