Kapitalismi. Rakkaalla vihollisella on monta määritelmää: sijoittajavalta, toimintatapa, maailmanjärjestys.
teksti Pontus Purokuru kuvitus Pirjo Hakonen
Kapitalismia arvostellaan, analysoidaan ja vastustetaan. Toiset vaativat sen ylilyöntien rajoittamista, toiset paluuta puhtaaseen kapitalismiin. Occupyn kaltaiset liikkeet selittävät toimintaansa suhteessa kapitalismiin, mutta mediassa puhutaan kainostelevasti kapitalismin sijaan ”taloudesta”, ”globalisaatiosta” tai peräti ”modernista”. Kuitenkin jopa paavi Franciscus on julkisesti puolustanut marxilaisia kapitalismin kriitikkoja.
Jos ei jaksa halkoa hiuksia, Terry Eagleton tarjoaa Marx-kirjassaan toimivan määritelmän: kapitalismi on sijoittajavaltaa. Kapitalismin suurin ongelma ei ole tuloerojen kasvaminen, finanssitalouden liian vähäinen kontrollointi tai epädemokraattinen lobbaustoiminta, vaan hierarkkinen ja tuhoava vallankäyttö.
”Kapitalismi tarkoittaa rakenteellista pakkoa alistaa elämä arvonlisäyksen eli käytännössä sijoitustoiminnan ehtojen alaiseksi ja sen päämäärien palvelukseen”, Eagleton kirjoittaa.
Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa sijoittajien voitontekoa suojellaan viime kädessä vaikka ydinaseilla.
Kapitalismeja kaikkialla
Yhteiskuntatieteiden klassikot määrittelivät kapitalismin kukin omalla tavallaan. Max Weberille kapitalismi tarkoittaa toiminnan tapaa, jonka tyyppiesimerkki on voittoa tavoitteleva liikeyritys. Weber esitti valtavasti kapitalismin luokitteluja Välimeren antiikin valtionhankkijakapitalismista ja Rooman imperialistisesta kapitalismista keskiajan yksinkertaiseen yrityskapitalismiin.
Länsimaat ovat Weberin mukaan tuottaneet uudella ajalla ainutlaatuisen kapitalismin. Tavallisesti kapitalistinen toiminta on rajoittunut irrationaaliseen ryöstelyyn ja seikkailuun, esimerkiksi keinotteluun, lainayrityksiin, sotien ja merirosvouden rahoittamiseen sekä toisten omaisuuden anastamiseen. Vain länsimaissa kehittyi Weberin mukaan muodollisesti vapaan työvoiman järjestäminen rationaalisella kapitalistisella tavalla, jossa tuotetaan tavaroita markkinoille.
Weberin kuvailu länsimaisesta teollisuuskapitalismista on lähellä kapitalismin sanakirjamääritelmiä: laskelmointi, voitonteko, palkkatyö, valtava tavarantuotanto, tuotantovälineiden yksityisomistus.
Ryöstelyä ja väkivaltaa
Immanuel Wallersteinin näkökul masta kapitalismi on 1500-luvulta alkaen kehittynyt maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on yhtä aikaa jokaista Weberin esittelemää tyyppiä. Kapitalismi on yhtä lailla seikkailu-, ryöstö- ja valtionhankkijakapitalismia kuin teollista tuotantoa ja markkinataloutta.
Demokraattiset ja kapitalistiset valtiot ovat maailmanjärjestelmässä sidoksissa ei-kapitalistisina pidettyihin diktatuureihin. Markkinoilla toimivat elektroniikkayritykset (teollisuuskapitalismi) eivät tulisi toimeen ilman kehittyvien maiden kaivoshankkeita, öljynporausta ja keinottelua (seikkailukapitalismi). Öljy-yhtiöt ottavat haltuunsa alkuperäisväestöjen maita, ja 1980-luvulta alkaen talouskasvua on tuotettu lisääntyvässä määrin anastamalla ja yksityistämällä (ryöstökapitalismi).
Kapitalismi vaatii myös työmarkkinoita edeltävää väkivaltaa, jolla työläiset tehdään riippuvaisiksi tuotantovälineiden omistajista ja jolla estetään ihmisiä pakenemasta riistäviä olosuhteita. Siksikään kapitalismi ei ole pelkästään yhteiskunnan taloussektori, vaan se muodostaa taustajärjestelmän, joka säätelee yhteiskunnan jakautumista.
Puretaan mörkö
Joidenkin mielestä koko käsite on haitallinen. Katherine Gibson ja Julie Graham kirjoittavat kirjassaan The End of Capitalism (As We Knew It), että kapitalismin analysoiminen ei ole neutraalia, koska se uusintaa käsitteellisesti järjestelmää, johon kapitalismin käsitteellä viitataan. Kapitalismista on tehty yhteiskuntateoriassa kaiken kattava käsitteellinen mörkö, joka on kaikkialla mutta ei varsinaisesti missään. Se on lannistava jo pelkkänä käsitteenä.
Antikapitalisteina Gibson ja Graham ovat sitä mieltä, että kapitalismista eroon pääseminen edellyttää myös kapitalismin käsitteen purkamista. Yhden kapitalismin olettamisen sijaan pitäisi tutkia kapitalististen mekanismien moninaisuutta ja sitä, minkälaisia ei-kapitalistisia talouksia on olemassa.
Lukemista:
Terry Eagleton: Miksi Marx oli oikeassa. Like 2012.
Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja. Into 2014.
JK Gibson-Graham: The End of Capitalism (As We Knew It). Blackwell 1996.
Pontus Purokuru: Kapitalismin käsite.Filosofian pro gradu 2014. bit.ly/kapitalismigradu
Immanuel Wallerstein: Historiallinen kapitalismi. Vasta-paino 1987.