Jotain on muuttunut, kun kehitysyhteistyöstäkin leikataan, arvioitiin SuomiAreenassa.
Teksti ja kuvat Niko Peltokangas
Kehitysyhteistyön kompastuskiviä ovat jatkuvuus ja uupuva demokratia, todettiin alan järjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n järjestämässä SuomiAreena-tapahtumassa tiistaina. ”Ilman demokratiaa, vahvaa valtiota ja verotusta ei ole takeita hankkeiden jatkumisesta yhteistyön päättymisen jälkeen”, linjasi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok, kuvassa).
Demokratia on keskeisellä sijalla myös maailmassa, jossa kehitysyhteistyötä ei enää tarvita. Sellaisessa maailmassa ”talouspoliittiset päätökset perustuvat demokratiaan”, vastasi tietokirjailija ja toimittaja Kukka Ranta juontaja Ali Jahangarin kysyessä panelistien visioita.
Kehityrahoitusyhtiö Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi korosti ihmisten oman osallistumisen merkitystä onnistuneessa kehitysyhteistyössä. Perussuomalaisten kansanedustaja Simon Elo listasi kehityksen edellytyksiksi ”demokratian ja markkinatalouden elementtien” käyttöönoton. Hän uskoo naisten aseman parantamisen edistävän parhaiten kehitysyhteistyön tavoitteiden toteutumista.
Toisinajattelijan rooliin paneelissa istutettu Elo ei usko valtiojohtoisen kehitysyhteistyön toimivuuteen. Hän kannattaa yksityisten ihmisten vapaaehtoisuuteen perustuvaa kehittämistä.
Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalaisen mukaan tämä tarkoittaisi pikavoittojen keräämistä, jolla ei saada pysyviä tuloksia. Valtio kehityspolitiikka tuntuu kuitenkin ohjaavan yhä enemmän pikavoittoihin. Ajatukseen yhtyi keskustelua seurannut kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk). Hänen mukaansa eduskunnassa halutaan äärettömän nopeita tuloksia. Finnfundin hallintoneuvoston puheenjohtaja Paloniemi pahoitteli, ettei hankkeiden arviointeja jakseta lukea eikä siten hankita oikeaa tietoa kehitysyhteistyöstä.
Pietikäinen totesi kehitysyhteistyön jakavan mielipiteitä maailmankuvien erojen mukaan. Hänen mukaansa Elon edustamassa ajattelutavassa valtiot ovat saaria, joilla ei juuri ole vaikutusta toisiinsa tai ainakaan vastuuta toisistaan. Itse europarlamentaarikko ajattelee maailman olevan ”huokoinen” – useimmat asiat ovat jollain tavalla yhteisiä ja globaali vastuu koskettaa kaikkia.
Elo viittasi kehitysyhteistyön ongelmiin, joita entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen kuvailee kirjassaan Kehitysavun kirous. Pietikäinen vastasi, ettei yritys- ja sosiaalitukiakaan lakkauteta kokonaan, vaikka jotkut käyttävät niitä väärin.
Kukka Rannan mielestä iso ongelma on veronkierto, joka aiheuttaa rahan virtaamisen kehitysmaista veroparatiiseihin. Addis Abebassa Etiopiassa käydään parhaillaan YK:n johdolla kansainvälisiä neuvotteluja kehitysrahoituksesta. Yli 130 kehitysmaata edustava G77-ryhmä ja kansalaisjärjestöt kampanjoivat YK:n alaisen verotoimielimen perustamisen puolesta. Yhdysvallat ja EU vastustavat esitystä, jota kehitysmaat pitävät keinona päästä osallistumaan verotuksen ja maailmantalouden säännöistä päättämiseen.
Juontaja Ali Jahangiri sekä panelistit Simon Elo, Jaakko Kangasniemi,
Rilli Lappalainen, Sirpa Pietikäinen ja Kukka Ranta
Oikeistohallitus on päättänyt leikata kehitysyhteistyön rahoituksesta 43 prosenttia, mikä merkitsee tämän vuoden rahoitustasolla 49 miljoonan euron vähennystä. Järjestöt ovat arvostelleet määrän lisäksi leikkauksien nopeutta. Jo tänä vuonna toteutuvat vähennykset lopettavat aloitettuja ohjelmia ja hankkeita kesken, jolloin niiden hyödyt jäävät kokonaan toteutumatta.
”90-luvun leikkaukset olivat paljon rankempia kuin nyt, mutta silloin ei leikattu kehitysyhteistyöstä”, Pietikäinen huomautti. Hän kokee myös kielenkäytön muuttuneen. ”Tietenkään ei kannata tuhlata rahaa, mutta entä jos kehitysyhteistyötä pidettäisiin investointina? Mitä jos Talvivaarasta alettaisiin puhua, ettei sinne kannata enää tuhlata rahaa? Voisi tunnustaa, että nämä ovat poliittisia valintoja.”
Kehys ry:n Lappalaisen mielestä varsinkin kehitysyhteistyön viestintään kohdistuvat leikkaukset ovat haitallisia, sillä mielikuva tehottomasta ja valvomattomasta toiminnasta ovat yleisiä. Todellisuudessa tilintarkastuksia tehdään koko ajan ja rahankäyttöä valvotaan, mutta tieto ei vain kulje, Lappalainen pahoitteli.
Keskustelussa ei juuri ehditty arvioida, miten kehitysyhteistyötä tehtäisiin paremmin tai miten sitä tehdään, kun rahoitus lähes puolittuu. Näkemykset siitä, miten kehitysapu muuttuu aidoksi kumppanuudeksi – kehitysyhteistyöksi – jäivät uupumaan.
Pietikäinen viittasi tähän dilemmaan, kun yleisöstä kysyttiin yritysten ja yrittäjyyskoulutuksen roolista kehitysyhteistyössä. Rahoittajan sanelema kehitys ei ole aitoa auttamista vaan sen täytyy lähteä autettavan tarpeista. Suomalaisten yritysten liiketoiminnan edistäminen ei ole hyvä lähtökohta yhteistyölle kehitysmaassa. Toisaalta Pietikäinen muistutti, että kehitysmaissa yleensä riittää yrittäjyyttä, jos niissä ei ole kehittyneitä työmarkkinoita ja työlainsäädäntöä.
