Vegaaniruokavaliosta innostuu yhä useampi kuluttaja. Samaa tahtia lisääntyvät vegaaniset einekset, ja nyt myös sekasyöjät ryntäävät apajille.
Laura Happo
Eläinoikeusaktivisti Visa Savolainen lorauttaa kahviinsa soijamaitoa, jota vegaanisiin herkkuihin erikoistuneessa kahvila Mimosassa täytyy pyytää tiskin alta. Metallisessa kannussa on tarjolla lehmän maitoa, mutta asiakasta infotaan myös mahdollisuudesta juoda kahvinsa vegaanisena.
Tamperelainen kahvila ei mainosta itseään vegaanikahvilana, vegaanisten tarjottavien valikoima vain on laaja. Ilmiö on ollut tarttuva kahviloissa ja ravintoloissa, jotka eivät aikaisemminkaan ole profiloituneet mihinkään tiettyyn ruokavalioon. Ilman eläinkunnan tuotteita valmistettua ruokaa on ilmestynyt laajemmin myös niille ruokalistoille, jotka tarjoavat syötävää pääasiassa sekasyöjille. Vegaanisen ruokavalion ympärille on tupsahdellut myös trendikkäitä ruokablogeja sekä keittokirjoja. On ihan okei valmistaa nimekkäässä huippuravintolassa annos, joka on mietitty vegaanisista lähtökohdista.
Veganismista on tullut trendikästä – ainakin aikaansa seuraavien kaupunkilaisten keskuudessa.
Vähentäjä saa apua
Yksin veganismin näkyvyyttä ja trendikkyyttä lisännyt ilmiö on joka tammikuu näkyvästi kampanjoitu Vegaanihaaste. Haasteen taustalla toimivat sekä Vegaaniliitto että Oikeutta eläimille -järjestö, jonka aktiivijäsen Savolainen on. Hän toimii myös kampanjan tutorina ihmisille, jotka haluavat kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan.
”Monesti saan tutoroitaviltani Whatsapp-viestejä jostain tosi arkisesta jutusta: mitä kasvimaitoa laittaisin kahviin? Mitä kätevää voisi syödä välipalaksi? Haasteen vastaanottajalle on helppoa, että henkilökohtainen tuki on puhelimen päässä.”
Savolaisen mukaan suurin osa haastetuista vähentää pysyvästi lihan syöntiä ja osa jättää eläinkunnan tuotteet kokonaan. Lisääntyneen suosion myötä vegaaniset tuotteet ovat marssineet myös tavallisten markettien hyllyille, ja elintarviketeollisuus on herännyt rytinällä vegaanisten lihankorvikkeiden kysyntään. Esimerkiksi nyhtökaura on pyörinyt niin sekasyöjien kuin vegaanienkin huulilla jo jonkin aikaa, ja lyhyessä ajassa on kehitelty muitakin lihankorvike-eineksiä.
”Nyt on otollinen aika lanseerata vegaanisia uutuuksia. Ja kysyntä onkin ollut huomattavasti tarjontaa suurempi. Nyhtökauraa mä en oo vielä kertaakaan löytänyt kauppareissullani”, Savolainen naurahtaa. Hänen mielestään on hyvä ilmiö, että lihaa korvaavia ja imitoivia proteiinin lähteitä on nykyisin laajempi valikoima.
”Nämä uudet proteiinivalmisteet ovat tuotteita, joiden suurin kuluttajaryhmä ei välttämättä edes ole vegaanit vaan sekasyöjät, jotka haluavat vähentää lihan kulutusta ja kokeilla jotakin uutta. Tuotetta ei varsinaisesti ole kohdennettu vuosikausia vegaaneina olleille kuluttajille. Tuotteiden koostumus muistuttaa lihaa ja on varmasti sen takia suosittu.”
Ei pelkkä terveysjuttu
Vegaanihaasteen lisäksi yksi merkittävä sosiaalisessa mediassa näkyvä ilmiö on yli 34 000 jäsentä kerännyt Facebook-ryhmä ”Sipsikaljavegaanit”. Keho- ja ruokapositiiviseksi itseään luonnehtiva ryhmä vannoo mättöruoan nimeen. Rasvasta, suolasta ja sokerista saa nauttia vegaanikin. Savolaisen mukaan ryhmä on vastaliike sille ajattelumallille, jossa vegaanit stereotyyppisesti nähdään terveysintoilijoina.
”Ei me vegaanit olla pelkästään porkkananpurijoita ja raakaruokailijoita. Kasvisruoka ei välttämättä ole kevyttä, terveellistä ja vihreää. En mä itse edes syö kauhean terveellisesti, vaikka oonkin vegaani. Se ei oo mulle se juttu ruoassa. Sipsikaljavegaani-ryhmä on tullut ravistelemaan stereotypioita ja alkaa olla tosi vaikutusvaltainen jengi. Porukan voima masinoida esimerkiksi palautekampanjoita on aika suuri. Jopa eräs suuri pitsaketju pyysi ryhmän aktiivijäseniä valitsemaan heille uuden vegaanijuuston. Aika uusi tapa vaikuttaa suoraan kuluttajiin.”
Mutta miksi veganismi on nousussa juuri nyt? Miksi minunkin lähikaupastani löytyy härkis, nyhtis ja vihis? Savolaisen mielestä vegaanien oma asenne on muuttunut viime vuosina positiivisemmaksi. Kasvissyöntiä edistävät järjestöt ovat tietoisesti ajaneet läpi inhimillistä, kannustavaa ja positiivista suhtautumista kanssaihmisiin.
”Moralisointi, tuomitseminen ja veganipolisointi ei ole kannustavaa eikä motivoivaa. Emme halua vaatia ihmisiltä ehdottomuutta. Me myös ymmärrämme, ettei kaikista tule vegaaneita ja pienikin vähennys lihansyöntiin on hyvä juttu. Ja se pieni vähennys voidaan myös itse sabotoida liian kärkkäällä asenteella veganismin puolesta.”